Liikunta

Mitä liikuntaa harrastatte ja miksi? Pidättekö enemmän ryhmässä liikkumisesta vai oletteko yksinäisiä susia?

Minun kiinnostukseni liikuntaan on noussut tasaisesti sitä mukaan mitä vanhemmaksi tulen. :p

Nuorena en ollut lainkaan innokas liikunnanharrastaja (koulun liikuntatunnit, yh! ), mutta lukioikäisenä innostuin kävelemisestä. Ei sitä nyt miksikään lenkkeilyksi voinut sanoa, mutta se oli oiva tapa saada niskat ja selkä vetreäksi ja veri liikkumaan taas päähän asti koulupäivien jälkeen. Siitä lähtien olen pitänyt paikasta toiseen kävelyn osana arkiliikuntaa, jotain sellaista jota tulee tehtyä huomaamattaan. Viimeisempien vuosien aikana olen alkanut myös käydä kuntosalilla. En yritä kasvattaa lihasmassaa vaan saada niska- ja selkäjumit auki, jotka ovat melkeinpä väistämättömiä työn takia.

Minusta ei ole ryhmäliikkujaksi, en kestä sitä, että joku komentaa minua tekemään jotain. Parhainta kuntosalilla olemisessa onkin juuri se, että voin tehdä asioita omalla tahdilla ja intensiteetillä ilman että joku kertoo minulle, mitä tehdä. Joukkuelajitkaan eivät oikein istu minulle tämän takia.

Ei liikunta voita suklaata, jos mittaan niistä saatavaa mielihyvää, mutta lähelle se kyllä pääsee.

Minäkin olen pohtinut hiihtämistä. :) Sitä lajia on tullut viimeksi kokeiltua varmaan yläasteella, josta on jo aika monta vuotta. Hiihtäminen kun on ilmeisesti hyvää treeniä yläkropan lihaksille, jos vaikka sillä saisi noita selän jumeja aukeamaan. Hiukan vaan arveluttaa, että uskaltaako hommata omat sukset ja muutenkin hiihtämiseen liittyvät varusteet, jos se ei sitten nappaakaan...

Ensi viikolla pitäisi aloittaa taas salilla käynti, se on ollut tauolla joululoman ja sitä edeltäneen flunssakauden takia. Nyt yritän tehdä ohjelmasta selkälihaspainotteisen (ja ehkä keskikroppapainotteisen) ainakin alkuun.

Emelie kirjoitti: Hiukan vaan arveluttaa, että uskaltaako hommata omat sukset ja muutenkin hiihtämiseen liittyvät varusteet, jos se ei sitten nappaakaan...

Otin riskin ja hommasin sukset ynnä muut hiihtämiseen tarvittavat välineet. Olen nyt käynyt kerran hiihtämässä ja tänään pitäisi kokeilla uudestaan. Ihan hauskaahan se oli, mitä nyt puolessa välissä lenkkiä sormet olivat ihan umpijäässä. Mutta kun hetken aikaa niitä sulatteli, niin sitten taas pystyi jatkamaan. Koko kroppaan sattui lenkin jälkeen, ja nytkin on vielä selän lihakset treenatun tuntuiset, kaksi päivää suorituksen jälkeen. Ehkä tämä seuraava kerta on armollisempi. :p

max kirjoitti: Tuo hiihto on inhokkilistan ikuiinen ykkönen.

Minulla otti hiihto vastaan peruskoulun liikuntatunneilla eniten, tosin samalla sijalla koripallon, lentopallon ja luistelun kanssa. :p Hiihdossa oli minulla se ongelma, että ylämäet olivat hankalia, alamäet pelottavia ja sitten se, että sormet ja varpaat olivat aina jäässä. Ylämäkien nousu oli ihan puhdasta tuskaa (olin melkein aina solmussa joko keskellä mäkeä tai sitten mäen alla). En tiedä mikä siinä mättäsi, joko motoriikka petti tai sitten sukset olivat vaan niin huonot. Alamäet olivat niillä reitellä, joita meidät laitettiin hiihtämään, jyrkkiä ja mutkaisia. Ja palelu johtui sitten osittain siitä, että meidän piti kävellä noin kilometrin verran, että päästiin latujen äärelle, jolloin siinä vaiheessa minä olin jo useimmiten umpijäässä. Silloin ei ollut mitään mielenkiintoa edes yrittää hiihtää kunnolla, joten palelusta ei päässyt eroon koko aikana. Mutta nyt omat lähihiihtoreitit ovat niin tasaisella maalla, että siinä ei ole paljoa nousuja tai laskuja. Vain tasaisen maan hiihtoa, joka on minulle ehdottomasti miellyttävintä. Olen huomannut, että pidän hiihtämisestä, varsinkin silloin kun voin tehdä sitä omassa tahdissani. Harmi vaan, että tämä lämpöaalto taitaa tuhota ladut ihan perusteellisesti. :/

Kori- ja lentopallo olivat siitä ongelmallisia lajeja, että niihin liittyy iso, ilmassa lentävä pallo, johon pitäisi uskaltaa osua. Ei todellakaan minun juttuni. Lentopallon kanssa en edes yrittänyt enää sen jälkeen, kun onnistuin telomaan sormeni siinä tarpeeksi pahasti. Luistelu olisi voinut olla ihan hauskaa, mutta aina piti pelata jotain. En ymmärrä miksei koulussa voitu vaan luistella vapaasti.... Yläasteella vaihdoin kaunot hokkareihin ja siinä meni aikansa ennen kuin osasin taas luistella (joka oli kätevää, sillä silloin minun ei tarvinnut osallistua pelaamiseen).

Nähtävästi liikuntaankin voi addiktoitua. Minä ainakin tarvitsen pari-kolme kertaa viikossa kunnon treenin. Jos en pääse/ehdi kuntosalille, niin sitten vähintäänkin lenkkeilen. Joko olen tulossa vanhaksi tai sitten se on tottumiskysymys, mutta minulla ei polvet kestä enää yhtämittaista parin tunnin paikallaan oloa...