Minun työpaikkani luona on pitseriakahvila jonne on ilo mennä ruokatunniksi pois työpisteeltä.
Paikka on nimittäin kuin kopio eräästä lapsuuteni ruokapaikkakahvilasta 80-luvulla:
Sitä pitää blondi suomalainen nainen yhdessä jonkinmaalaisen miehensä kanssa, ihan kuten lapsuuteni paikkaakin (siis tiskin takana blondi muija, aviomiehestä en tiedä tai muista).
Yhden seinän kattava iso peili, pöytä baarijakkaroineen, kylmäkaappi ja heti vieressä oleva myyntitiski ovat kuin suoraan lapsuusmuistoistani.
Lisäksi siellä on kylmäkaapin päällä 80/90-luvun tyyppinen laatikkomainen stereo soittamassa musiikkia. Yleensä sellaisilta radiokanavilta jotka soittavat vähän vanhempaa tavaraa eikä suinkaan mitään tämän hetken nenä-äänisiä pissistähdenlentoja.
Jopa WC:n ovi sellainen perinteinen puinen, vähän kolhiintunut kääntökahvaovi, eikä mikään kolea ovipumppuviritys.
It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste