Kodin kasvit ja kukkaset

Itse panostan helppohoitoisiin kasveihin kuten kaktuksiin, anopinkieliin ja rönsyliljoihin. Rönsylilja on käsittääkseni turvallinen myös kissoille, ennen nimittäin luulin sitä myrkylliseksi.

Joskus kyllä näkee kadehdittavia kasviviritelmiä. Olisi mukava jos olisi kunnon puutarha parvekkeella, tosin siihen vaadittaisiin iso oleskeluparveke - tai ylipäätään parveke - ja sellaisia kasveja, jotka saa pysymään hengissä. En ole ollut koskaan mikään viherpeukalo, ja moni kasvi on kuollut kun olen joko kastellut niitä liikaa tai jättänyt ne reissun ajaksi ilman vettä. Paras kasvi on sellainen, jota ei saa hengiltä.

Kerran olen saanut kaktuksen kuolemaan, mutta isosiskoni antoi minulle valmistujaislahjaksi vuonna 2013 viirivehkan. Sen jälkeen olen jakanut sen kahtia, ja toinen niistä pitäisi jakaa uudestaan. Toinen taisi kukkiakin uudestaan viime vuonna, mutta ovat vielä hyvin elossa. Eivät sentään tarvitse liian paljon kastelua, niin hyvä on. :D

Anopinkieltä kannattaa myös kokeilla, tosin muistaen että se on myrkyllinen. Siitä voi kirjaimellisesti leikata osan ja jättää kyseisen osan lojumaan pöydälle, ja se lähtee silti kasvamaan jos sen iskee ruukkuun. Sitä en ole testannut kuinka kauan kasvista irrotetut osat kestävät, mutta ruukussa kasvi pärjää hyvin ilman vettä. Ainoa mistä se ei tykkää on aurinko, mutta ei sekään sitä helposti tapa.

Olen jokseenkin vakuuttunut, että huonekasveille on oma kylttinsä meidän oven pielessä. "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää."
Piruparat, totean yleensä huokaisten, kun joku meille jonkun kasvin tuo. Kukat vain menettävät elämänhalunsa heti kynnyksen yli päästyään. Onnistuin jokunen vuosi sitten jopa tappamaan juoruni (joka kai myös tänä anopinkielenä tunnetaan...? En ole näistä ihan varma...), joka oli kyllä sitkeillyt mukanani kymmenkunta vuotta, mutta päätti kai lopultakin tehdä itsemurhan päästäkseen pois kynsistäni.

Paljon kertoo taidoistani myös eräs toinen tapaus... Sain useampi vuosi sitten siskolta tuliaiseksi ruukun, josta orasti kukkasipulista muutama vihreä lehden pätkä. Ällistykseni oli suuri, kun kasvi pysyi yllättäen hengissä kasvattaen muutaman oikein korean korkean vihreän lehden. Onnittelin itseäni. Kunnes pari vuotta kukan saamisen jälkeen siskoni kysyi puhelimitse mitä tykkäsin sen upeasta kukasta. Hetken hiljaisuuden vallitessa typertyneenä tuijotin noita muutamaa vihreää lehteä ja huokaisin mielessäni että se siitä hyvästä hoidosta...

Näitä tapauksia riittää ja onkin täysin ihmeellistä, että yksi kukkani on vielä hengissä. En edes tiedä mikä sen nimi on, mutta tuollainen vehkalehtinen köynnös. Se on seurannut minua reilusti yli kymmenen vuotta ja ihme kyllä kasvaa vielä pituutta. Joskin olen varma, että sen pitäisi olla 2-3 kertaa pidempi kuin se nyt on. Olen tosin tyytyväinen, että n. 4 metrisenä se silti vielä hengittää käsittelyssäni. Vaikka läheltä piti muutama vuosi sitten, kun kuvittelin sen tarvitsevan isomman ruukun. Loppui pituuskasvu siihen paikkaan. Seuraavana keväänä vaihdoin takaisin pienempään ja kas kummaa! Pituus alkoi taas kasvaa.

Jokseenkin parempaa onnea minulla on ollut kesäisten parvekekasvisten kanssa. Viime kesänä meillä oli parit amppelit tomaatteja ja pari chiliä (toisen söivät kyllä kirvat, vaikka taistelin raivokkaasti vastaan mäntysuovalla). Varsinkin tomaatit ovat olleet menestys lasitetulla parvekkeella! Myös basilika menestyy kesäisin parvekkeella hyvin, tilli tuppaa kuolemaan ja ruohosipulin kanssa on aina vähän niin ja näin...

Parvekekasvien kanssa minulla siis on toivoa, johtuen varmaan siitä, että niitä ei tarvitse pitää hengissä muutamaa kuukautta pidempään. Koristekasvit taas... no aina ei voi voittaa.

Täällä tunnustautuu yksi jonka käsissä on saanut surmansa kasvi jos toinenkin. Muun muassa joulukaktus, rahapuu ja olisikohan-se-ollut-tulilatva ovat kokeneet karun kohtalon. Tulilatva varsin nopeasti. Joulukaktusta taisin kastella liian vähän. Ei oikeastaan paljoa kiinnostanut, kun äitini sen huoneeseeni viritti kun olin vielä teini-ikäinen. Rahapuusta en tiedä saiko se vettä liikaa vai liian vähän vai veikö siltä hengen anopin sille työntämä ravinnepuikko.

Joitain onnekkaita(?) tapauksiakin tässä talossa on. Yksi joulukaktus on (vielä) hengissä (enemmän mieheni kuin minun ansiosta) ja taisi muutaman kukankin viime vuonna kehittää. Saa nähdä miten sille käy, kun se on siirretty keittiön pöydältä amppeliin. Pahoin pelkään että kastelut voi unohtua. Ja sitten on uskollinen ja sinnikkääksi osoittautunut rehuni, joka nytkin rehottaa vieressäni (todennäköisesti liian pienessä ruukussa). Nimi taisi olla viirivehka ja sain sen useita vuosia sitten tädiltäni. Se on urhoollisesti tehnyt aina keväällä kukan tai pari, viime keväänä jopa muutaman. Se pitäisi varmaan jakaa pariin ruukkuun... Ei sitä ole enää järkeä siirtää isompaankaan. En vain tiedä minne sen toisen sitten työnnän, kun pitäisi saada pois taaperon ulottuvilta, myrkyllinen kun on.

Toisinaan pohdin kasvisten kasvattamista parvekkeella. Siinä on vain pari ongelmaa. Saamattomuus ja se, että parveke on etelään, joten niillä voisi olla vähän turhankin kuuma, jos tulee kunnon kesä.

Emelie kirjoitti:

HourglassEyes kirjoitti: Varsinkin tomaatit ovat olleet menestys lasitetulla parvekkeella! Myös basilika menestyy kesäisin parvekkeella hyvin,

Mä olen jotenkin ymmärtänyt, että basilika on hankala yritti kasvattaa, vai olenko väärässä?

Olen kuullut pariltakin ihmiseltä sen olevan hankalaa, mutta en tiedä ovatko he yrittäneet kasvattaa basilikansa siemenistä. Minä meinaan huijaan tässä. Ostan kaupasta tuoreen basilikan ja tällään sen parvekkeelle multaan. Avot! Yksi basilika kesti viime vuonna pari-kolme kuukautta partsilla ja kasvatti koko ajan uutta vartta! Ruohosipulin jouduin muutaman kerran uusimaan ja tilli ei vaan vissiin siedä kuumuutta niin hyvin, koska kuolee tiheämpään tahtiin... (Meillä paistaa aurinko useamman tunnin päivällä partsille ja lämpötila saattaa olla lähellä 40:kin joskus). Siskoni toi minulle myös viime kesänä villisuolaheinän(?) ja sekin menestyi parvekkeella hyvin - ja oli myös anteeksiantavainen päästessään joskus vähän kuivahtamaan, tilkka vettä virkisti sen hetkessä!

Emelie kirjoitti: Kohta voisi laittaa raeruohon kasvamaan niille.

Saavatko kissat syödä sitä? Muistelisin, että siinä oli joku ongelma, mutta toisaalta noista liikkuu todella ristiriitaisia tietoja. (Meillä oli kissanvehnää pääsiäisruohona, varmuuden vuoksi, ja arvata voi miten sille kävi.)

Emelie kirjoitti: (toimii varmaan vaan niille kissoille, jotka eivät itse yritä änketä sinne ruukun taakse). :)

Tai ruukun yli. Kaktus on muuten hankala irroittaa pitkäkarvaisen kissan vatsakarvoista...