Perheväkivalta

  • poistettu hahmo
poistettu
Pilotti
Taso: 37
  • Viestejä: 564
poistettu loi aiheen: Perheväkivalta
13.01.2015 12:33 #1

Onko kokemuksia perheväkivallasta?

Itse olen aina ollut jääräpäinen, en anna periksi. Tämä ei sopinut isälleni, koska halusi hakata äitiä. Minä en antanut tämän tapahtua. Isän mielenkiinnonkohde siirtyi minuun.

Olisi mukava kuulla, jos muilla on vastaavia kokemuksia. Aika tiukka aihe, en tästä ikinä puhu, mutta on aika puhua.

Kaikki on sovittu perheeni kanssa. Olemme onnellinen perhe. Tälläisiä vain sattuu. Arvet tästä on jäänyt. Niitä parantelen edelleen, joka päivä. Pahimpana jäänyt ahdistuneisuus, joka välillä vie kaikki voimat. Tässäkin aihe mistä en puhu, mutta on aika puhua.

Nyt kun luen tekstiäni, huomaan että en puhu paljo mistään. :lol: Mutta voiko minua syyttää? Olen kasvanut siihen uskoon, että suomalainen mies ei näytä tunteitaan.


Clone Megan Fox!

Viimeksi muokattu: 13.01.2015 12:34 : poistettu.

  • River hahmo
River
Soturi
Taso: 21
  • Viestejä: 89
River vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
23.01.2015 23:49 #2

Aihehan on juuri sellainen mistä pitäisi puhua enemmän. Olen pari juttua kirjoittanut perheväkivallasta, eli sekä henkisestä että fyysisestä. Ennen puhuttiin julkisesti väkivallan fyysisestä aspektista, mutta nykyisin on nostettu esille myös perheväkivallan henkinen puoli. Tämä liittyen siihen, että narsismista on kirjoitettu ja puhuttu nykyisin enemmän. Narsistithan ovat henkisen väkivallan mestareita.

Suomessa aiheeseen liittyy silti vielä kohtuutonta häpeää ja asioita yritetään salailla. Tämä aiheuttaa etenkin väkivallan kohteina olleille ihmisille entistä suurempia paineita ja ahdistusta. Ja ikävä kyllä nämä taas aiheuttavat monille sitä, että tunteet yritetään turruttaa alkoholilla tai aineilla, joka taas yleensä johtaa ongelmiin elämän muilla aspekteilla. Tällaisen kierteen voi katkaista vain, jos asioista voi puhua vapaasti. Traumaattisiin kokemuksiin liittyy hyvin intensiivinen energialataus, joka ei poistu mihinkään noin niinkuin taikaiskusta tai jos joku vaikka käskee, että "siitä ja siitä ei saa puhua". Jos energiaa ei voi purkaa positiivisessa mielessä ja asiayhteydessä, niin energia etsii toisenlaisen purkautumissuunnan. Tämä taas satuttaa yksilöä itseään kaikista eniten.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että menneille asioille ja ihmisille, jotka ovat satuttaneet, ei kannata antaa liikaa energiaa. Ainoa todellinen hetki on nyt. Jokainen voi muuttaa tästä hetkestä käsin tulevaisuutensa näkymiä ihan tismalleen siihen suuntaan kuin tahtoo ja haluaa. Toisin sanottuna, menneet asiat tulisi käsitellä ja puhua läpi, kunnes mielessä ei ole enää mitään ns. uutta lisättävää aiheeseen. Ilman puhdasta pöytää ihminen ei voi täysin jatkaa eteenpäin ja aloittaa uutta elämää. Monet eivät varmasti tällaisesta tykkää, mutta koko prosessi on hyvä juuri siitä syystä, että sen kautta suodattuvat ne ihmiset pois omasta elämästä, jotka ovat liian kapeakatseisia, ahdasmielisiä, vihaisia, kontrolloivia tms. Jäljelle taas jäävät juuri ja tismalleen ne, jotka taas todella rakastavat ja tukevat sinua kaikessa.

Pääpointti on se, että elämää tulee elää itseään varten. Me synnymme yksin ja kun kuolemme, niin emme saa ketään tai mitään mukaamme. Jos emme tässä elämässä välitä itsestämme, niin ei kukaan muukaan sitä tee. Haluatko elää onnellista elämää vai et? Sehän se perimmäinen juttu on!

Puhuminen on alussa ehdottoman hyvä, mutta esimerkiksi terapiassa tai tukiryhmissä kannattaa käydä juttelemassa vain sen verran, että saa ajatukset tuuletettua. Sen jälkeen kannattaa lopettaa pahantekijöiden miettiminen ja keskittää huomio vain ja ainoastaan itseen. Mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi? Mitkä minun rajani ovat? Miten voin estää, etten koskaan joudu pelottaviin, väkivaltaisiin tms. tilanteisiin uudestaan?

On tosi hyvä, kun otit asian esille, etenkin kun mainitsit, että sinut on kasvatettu uskoon, että suomalainen mies ei näytä tunteitaan. Tuollaisia normeja ja käsityksiä olisi hyvä jokaisen miehen purkaa. Miksi mies ei saisi näyttää tunteitaan tai puhua niistä? Miksi suomalaisessa yhteiskunnassa tämä koetaan negatiivisena asiana? Miksi omat vanhemmat, suku, opettajat ja esim. kaverit ovat kannustaneet tällaiseen? Mitä he ovat siitä hyötyneet?

Toivottavasti tämä vuodatus sisälsi joitain positiivisia ideoita miehille, vaikka kirjoittaja nyt olikin nainen. Onnellisuushan on kuitenkin asia, joka koskettaa kaikkia, sukupuolesta riippumatta.


It's never too late to become what you could be.

  • Kultasuu hahmo
Kultasuu
Ritari
Taso: 30
  • Viestejä: 262
Kultasuu vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 00:01 #3

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että perheväkivaltaa ei pitäisi hyväksyä koskaan eikä missään tilanteessa. Jokaisella ihmisellä pitää tai ainakin pitäisi olla oikeus täyteen koskemattomuuteen ja siinä vaiheessa kun väkivaltaa ilmestyy perheen sisälle, niin uhrin asemassa olevan - olipa kyse sitten miehestä tai naisesta - pitäisi yksinkertaisesti ottaa ja häipyä. Siitäkin huolimatta, että pelkäisi jäävänsä yksin koska väkivaltaiseen suhteeseen jääminen on musta vaan paljon pahempi asia kuin siitä lähteminen ja omilleen joutuminen. Yksin tai lapsen kanssa. Ja, siinä vaiheessa ei mun mielestä tarvitse enää laittaa hakkaajan tunteille mitään painoa siitäkään huolimatta kuinka "elämä on kohdellut" häntä.



Viimeksi muokattu: 24.01.2015 00:03 : Kultasuu.

  • River hahmo
River
Soturi
Taso: 21
  • Viestejä: 89
River vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 01:30 #4

Olen täysin samaa mieltä. Oli kyse sitten sukulais-, pari- tai kaverisuhteesta, niin toista osapuolta tulisi kunnioittaa tasavertaisena yksilönä. Siinä vaiheessa, jos toinen ottaa oikeudekseen ja vapaudekseen vahingoittaa toista fyysisesti ja henkisesti, eli kohottaa itsensä toisen ihmisen yläpuolelle, niin hommassa ei ole mitään järkeä. Kaikki sanattomat tai sanalliset suhdesopimukset menettävät tuossa merkityksensä.

Suomessa eletään ikävä kyllä tämänkin asian suhteen kivikautta: väkivallantekijöitä ja heidän kokemaansa sosiaalista häpeää mietitään monesti enemmän kuin uhria.

Ikävä tosiasia on myös se, että väkivalta ei monesti jää eroon, vaan jatkuu sen jälkeen vainoamisena. Näissäkin tilanteissa kohteeksi joutuneet ovat täysin avuttomia, sillä vaikka vainoaminen on jo lain mukaan rankaistava teko, niin a) tiettyjä vainoamisen menetelmiä eivät poliisi ja oikeusviranomaiset vielä tunnista ja b) jos lähestymiskielto pätkähtääkin, niin siitä ei ole mitään vastaavaa hyötyä. Esimerkiksi jotkut perheväkivallan uhriksi joutuneet naiset ovat eron jälkeen tulleet vainotuiksi, ja lopulta heidän on täytynyt muuttaa kokonaan pois Suomesta, koska muuta keinoa rauhallisen elämän turvaamiseksi ei ole ollut.

Sääli ei tosiaan auta yhtään ketään. Tämä ei siis tarkoita, etteikö ihmisistä tulisi välittää, mutta esimerkiksi mainitsemasi väkivallantekijöiden tekojen oikeutus heidän menneisyytensä tapahtumilla on täysin väärä tapa käsitellä asioita. Jos jolla kulla on hankala olla, niin hankala, että tekee mieli läiskiä toisia seinille tai yrittää tuhota toisen ihmisen koko olemus henkisellä tasolla, niin sitten tällaisen ihmisen tulisi hakeutua hoitoon. Kenenkään ei tarvitse eikä saa ottaa toisen ihmisen ongelmia omaksi taakaksi. Sitä varten on olemassa ammattiauttajat, jotka saavat työstään korvauksen.

Ikävä kyllä, kuten eräässä tutkimuksessa sanottiin, suurin osa ihmisistä, jotka joutuvat tekemisiin väkivaltaisten naisten tai miesten kanssa, ovat juuri niitä herkkiä ja empaattisia ihmisiä, joiden kyky lähteä epätasapainoisesta suhteesta on monesti heikko. He ovat yleensä syntyjään keskimääräistä ymmärtäväisempiä ja tunteikkaampia, mutta sen sijaan, että nämä piirteet nähtäisiin vahvuutena, ne nähdäänkin esim. vanhempien ja opettajien taholta heikkoutena. Tämä "heikkous" taas oikeuttaa sen, että nämä ihmiset kasvatetaan ja opetetaan muiden murheiden kantajiksi, eli ottamaan toisten ristit omille harteille. Miksi? Koska on helpompi sysätä vastuu omasta pahasta olosta toisen murheeksi, kuin tehdä asioille itse jotain ja muuttaa omaa toimintaansa.

Tämäkin on sellainen asia, jota kannattaisi miettiä ja purkaa: Mitä hyötyä ja kenelle on hyötyä siitä, että herkästä lapsesta koulitaan ensiksi vanhempien ja myöhemmin muiden ihmisten likakaivo? Kysymys antoi itse itsessään vastauksen. Kaikille muille siitä varmasti on hyötyä, paitsi herkälle yksilölle itselleen.

Siksi itseäkään ei saisi sääliä ja jäädä tuleen makaamaan, sillä se on varma tie tuhoon. Herkkyys ei ole huono asia, vaan vahvuus, kun sen sellaiseksi valjastaa.


It's never too late to become what you could be.

  • Moonlord hahmo
Moonlord
Varakreivi
Taso: 54
  • Viestejä: 2038
Moonlord vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 03:23 #5

Minä olin pienenä perheväkivallan uhri. Yleensä kun puhutaan perheväkivallasta niin ajatellaan että joku mies hakkaa vaimoaan, ja tämä kokemani, eli se että äiti hakkasi pientä lastaan tuntuu olevan melko tabu aihe. Kovin monia muistoja minulla ei ole varhaislapsuudesta, mutta mitkään niistä eivät ole iloisia. En onneksi kyllä muista yhtään varsinaista pahoinpitelyäkään.

Kuusivuotiaana isovanhemmat ottivat minut huollettavakseen kun isä sai oman talonsa valmiiksi ja muu perhe muutti pois. Kai kaikki huomasivat, että tilanne oli mennyt liian pitkälle kun minä yritin piiloutua vanhempieni tullessa töistä kotiin ja hyökkäsin itsekin silmittömän raivon vallassa naapurintytön päälle (joka oli paras kaverini). Ellen olisi saanut viettää loppua lapsuudestani rauhallisessa mummolassa olisin nykyään luultavasti joko linnassa tai ruumishuoneella.

Nykyään minua rauhallisempaa tyyppiä saa hakea kissojen ja koirien kanssa ja juuri mitään en pidä niin tärkeänä kuin oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen eli itse en tule jatkamaan väkivallan kierrettä (kuulin joskus että äidin äiti (ei siis se mummo jonka luona kasvoin) olisi aikoinaan hakannut äitiä).


  • poistettu hahmo
poistettu
Pilotti
Taso: 37
  • Viestejä: 564
poistettu vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 13:48 #6

Olipa hyvä, että aloitin keskustelun!

Itse olen löytänyt voimaa anteeksiannosta ja ymmärtämisestä. Asiat todellakin on meidän perheessä puhuttu ihan juurta jaksain, joka kivi kääntäen. Se on todellakin ollut minulle ja meidän perheelle se paras tapa. Eniten meidänkin perheessä oli henkistä väkivaltaa. Sitä ei tapahtunut koko aikaa, se oli hetkittäistä. Mutta yhdessä olemme edelleen. Koko perhe. Ihan jokaikinen. No kissa kuoli, koska vanhuus, mutta kaikki ihmiset. Siitä olen kyllä todella iloinen.

Itse en olisi voinut valita sitä toista reittiä (niitä voi olla monta, mutta itselleni vain kaksi), eli vihan kantamista sisällä. Elän täällä vain kerran. Yhden kerran. Miksi käyttäisin sen ajan kantaen jotain niin energiaa kuluttavaa tunnetta kuin vihaa sisälläni 24/7? Se olisi vaikuttanut minuun negatiivisesti monella tapaa. Itse uskon että jotta koska kun, ihminen toimisi sata prosenttisesti kaikista kyvyistään ja taidoistaan, eli jotta ihminen pystyisi toimimaan "täysillä", hyödyntäen jokaista lahjaansa ja kykyään, täytyy tunnetasollakin vallita jonkinlainen edullinen alusta.


Clone Megan Fox!

  • Piru Naiseksi hahmo
Piru Naiseksi
Tähtipilotti
Taso: 43
  • Viestejä: 1010
Piru Naiseksi vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 14:09 #7

Rankka aihe, usein tabunakin pidetty, onhan koko asia järjetön: miksi kohdella väkivaltaisesti tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Mutta läheisiä ihmisiä ollaan niin lähellä, iholla, heistä ei pääse eroon eikä heitä voi vältellä samalla tavoin kuin useita muista ihmisiä, edes tunnetasolla. Läheisiä kohtaan tunnetaan voimakkaasti, ja ehkä siksi raivokin on voimakkaampaa läheistä kohtaan kuin vierasta. Toisaalta, vaikeasti häiriintyneet ihmiset ehkä kuvittelevat voivansa miten vain kohdella oman perheen jäseniä enemmän kuin muita, koska he luottavat uhrien vaikenemiseen. Häpeä on järeä ase tällaisessa tilanteessa.
Perheväkivalta on väkivaltaa, eikä sitä pidä hyväksyä. Tekijän ymmärtäminen on eri asia kuin hänen tekonsa hyväksyminen. Tekijääkin auttaa se, että teot saadaan loppumaan. Siksi hyssyttely on asiantonta. Varhainen puuttuminen on tärkeää myös siksi, että mitä vähemmän väkivaltaista toimintaa ehtii kertyä kuonaksi tekijän ja uhrin välille, sitä helpompi asia on selvittää ja elämää jatkaa eteenpäin. Eihän sukulaisuus väkivaltaan katoa.
On kuitenkin hyvä, että on olemassa järeitä keinoja puuttua perheväkivaltaan, nimenomaan perheen ulkopuolisia keinoja. Ikävään tilanteeseen joutuneiden ei kannata arastella kayttää näitä keinoja. Toistan vielä: varhainen puuttuminen auttaa myös tekijää.


  • poistettu hahmo
poistettu
Pilotti
Taso: 37
  • Viestejä: 564
poistettu vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 16:16 #8

"Perheväkivalta on väkivaltaa, eikä sitä pidä hyväksyä. Tekijän ymmärtäminen on eri asia kuin hänen tekonsa hyväksyminen. Tekijääkin auttaa se, että teot saadaan loppumaan. Siksi hyssyttely on asiantonta. Varhainen puuttuminen on tärkeää myös siksi, että mitä vähemmän väkivaltaista toimintaa ehtii kertyä kuonaksi tekijän ja uhrin välille, sitä helpompi asia on selvittää ja elämää jatkaa eteenpäin. Eihän sukulaisuus väkivaltaan katoa."

Ehdottomasti samaa mieltä. Asiat pitää selvittää! Kävi miten kävi! Tuhoisa käyttäytyminen ei ole kenellekkään hyväksi, ei tekijälle eikä yhteisölle.


Clone Megan Fox!

  • Moonlord hahmo
Moonlord
Varakreivi
Taso: 54
  • Viestejä: 2038
Moonlord vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 17:05 #9

Meillä ei taas ole puhuttu näistä jutuista juuri koskaan. Äiti vihasi minua. Kun menin heidän luokseen käymään sisaruksiani katsomaan niin äiti kiroili minut nähdessään ja ovet paukkuivat. Keskustella siinä nyt sitten. Onneksi hänestä päästiin eroon kun olin 15-vuotias ja vanhempani erosivat. Pari kertaa olen sattumalta äidin nähnyt sen jälkeen. Aivan vieras ihminen minulle, eikä ole mitään kiinnostusta pitää yhteyttä. Yhteen aikaan minäkin vihasin häntä ja ajattelin, että menen kusemaan hänen haudalleen kun se aika koittaa, mutta en enää.

En ole kuullut että viranomaisiin oltaisiin koskaan oltu yhteydessä noiden pahoinpitelyjen suhteen. Eikä tuo sosiaalitoimikaan silloin 70-luvulla tainnut olla ihan samassa iskussa kuin nykyään. Suvun kesken hoidettiin asiat. Yhden kerran muistan kun isän eno haki minut luokseen pahoinpitelyn jälkeen ja pääsin nukkumaan hänen tyttärensä sänkyyn. Itkin vuolaasti, mutta en pahoinpitelyn takia, vaan sen takia kun olin niin onnellinen että olin päässyt sinne.


  • Kultasuu hahmo
Kultasuu
Ritari
Taso: 30
  • Viestejä: 262
Kultasuu vastasi aiheeseen: Perheväkivalta
24.01.2015 17:11 #10

Moonlord kirjoitti: Meillä ei taas ole puhuttu näistä jutuista juuri koskaan. Äiti vihasi minua. Kun menin heidän luokseen käymään sisaruksiani katsomaan niin äiti kiroili minut nähdessään ja ovet paukkuivat. Keskustella siinä nyt sitten. Onneksi hänestä päästiin eroon kun olin 15-vuotias ja vanhempani erosivat. Pari kertaa olen sattumalta äidin nähnyt sen jälkeen. Aivan vieras ihminen minulle, eikä ole mitään kiinnostusta pitää yhteyttä. Yhteen aikaan minäkin vihasin häntä ja ajattelin, että menen kusemaan hänen haudalleen kun se aika koittaa, mutta en enää.

En ole kuullut että viranomaisiin oltaisiin koskaan oltu yhteydessä noiden pahoinpitelyjen suhteen. Eikä tuo sosiaalitoimikaan silloin 70-luvulla tainnut olla ihan samassa iskussa kuin nykyään. Suvun kesken hoidettiin asiat. Yhden kerran muistan kun isän eno haki minut luokseen pahoinpitelyn jälkeen ja pääsin nukkumaan hänen tyttärensä sänkyyn. Itkin vuolaasti, mutta en pahoinpitelyn takia, vaan sen takia kun olin niin onnellinen että olin päässyt sinne.


Aika rankkaa tekstiä, ja koska mulla on ollut samanlaista ja koska itsekin olen syntynyt 70-luvulla, aikaan jollain tällasiin asioihin puututtiin vähemmän kuin nykypäivänä niin en voi muuta kuin tuntea sinua kohtaan suurta myötätuntoa ja samalla myös itseäni. Ja, mitä minuun tulee, niin itse tunne "selvinneeni" saamistani traumoista vasta aivan viime vuosina vaikka ikä rupeaa lähestymään jo neljääkymppiä. Joskus haavojen parantuminen ottaa vaan aikansa. Pitkän sellaisen.



Viimeksi muokattu: 24.01.2015 17:13 : Kultasuu.

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 1 jäsen ja 16 vierailijaa
FreakyMike
Uusin jäsen: Vilma Takala
Jäseniä yhteensä: 8367