Haluatko/ Saatko palvelua?

Nuorempana en koskaan halunnut asiakaspalvelijoiden apua, nykyään olen oppinut arvostamaan ja jopa kysymään sitä. Varsinkin erikoisliikkeiden ja -alojen (vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, yms) kanssa apua pyytämällä saa melko nopeasti käsityksen, onko liikkeessä sitä, mitä etsin. Jos ei ole, voin huoletta kävellä pois ja säästää aikaa, joka muuten menisi kiertelyyn ja turhaan ihmettelyyn.

Toki voi vaikuttaa sekin, että nykyään harvemmin kiertelen kauppoja vain huvin vuoksi. Yleensä minulla on etukäteen käsitys siitä, mitä olen ostamassa, joten saatan lähtökohtaisesti etsiäkin myyjän käsiini saadakseni tietoa tuotteista ja hinnoista. Toisaalta myös ostan nykyään selkeämmin erikoistunutta tavaraa, kuten esimerkiksi kosmetiikan kohdalla mielellään kysyn uutuuksista, raaka-aineista ja hinnoista. Toki kulutusvaraakin on enemmän kuin parikymppisenä, joten tuotteiden vertailussa on pointtiakin, eikä suoraan tarvitse suoraan poimia sitä halvinta.

Myyjien avuntarjouksessa ehkä helposti tulkitaan sellainen "aiotko oikeasti ostaa jotain" -viesti, ainakin jos on puhtaasti vain katselemassa. En tosin ehkä enää häpeile sitä, että pyydän ja vastaanotan neuvoja ja vinkkejä, vaikka en lopulta mitään ostaisikaan. Liikkeistä, joista on saanut hyvää asiakaspalvelua (vaikka ei mitään olisi ostanutkaan) tulee kuitenkin myöhemmin asioitua varmemmin kuin liikkeissä, joissa asiakaspalvelijaa ei näkynyt mailla halmeilla.

Joitain asioita en enää osta lainkaan ilman myyjän apua, kärjessä ehdottomasti rintaliivit (koska sovitusprosessi on tuskaa) ja sellaiset kosmetiikkatuotteet, joita en ole kokeillut aiemmin. Vaatteita ostan ilman apuakin, mutta myyjä, joka kiikuttaa erikokoisia kappaleita tarjolle ja mahdollisesti ehdottaa jotain muuta tuotetta, joka myös voisi kiinnostaa ja sopia, tekee ehdottomasti työnsä hyvin ja liikkeelleen kannattavaksi (olen helppo uhri ostamaan jotain, kun saan palvelua).

Sitten on jotkin liikkeet, kuten apteekit, joista yleensä etsii sitä yhtä tiettyä asiaa, mutta liike on liian sekavasti järjestetty, että just se juttu pistäisi silmään. Joten oikean hyllyn osoittava myyjä tekee mun arjesta paljon sujuvampaa.

maahinen kirjoitti: Täällä päin onneksi vain Alkoissa myyjät tunkeilevat, ja koska Alkoja on yksi per kaupunki, ei voi kävellä ulos, vaikka mieli tekisi.

Joko Helsingissä on liikaa Alkoja (ja liian vähän myyjiä), liikaa asiakkaita tai liian vähän myyjiä suhteessa asiakkaisiin, mutta aika harvoin kyllä kukaan tyrkyttää apua. Alkon myyjillä on kyllä yleensä aika hyvä tuntemus mm. viineistä, joten joskus voisi ihan jäädäkin keskustelemaan, jos myyjiä olisi vapaana.

Musta on vanhemmiten myös löytynyt tämä palvelun arvostus. Nuorempana en missään nimessä sitä halunnut, mutta jos tultiin kysymään, vastasin ujosti vain katselevani ja todennäköisesti katosin seuraavassa hetkessä kaupasta... Nytkin vakiorepla tuohon kysymykseen yleensä on, että vain katselen ja sitten kun kaipaisin myyjää, he ovat kaikki varattuja :) Pitää itsekin vielä harjoitella asiakkaana olemista.

Muutaman kerran kun olen saanut hyvää palvelua - erityisesti housuja ostaessa, kamalinta miltei ikinä - jolloin myyjät ovat ensin suositelleet malleja ja sitten tuoneet tarvittaessa sovituskoppiin toista kokoa niin olen kyllä saanut mieleiseni ja ostanut ne.

Lähiruokakaupassani (Alepa) henkilökunta ei kysele avuntarvetta, mutta tervehtii aina iloisesti. Tykkään siitä, saa minut tuntemaan oloni tervetulleeksi.

Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?
Nimim. oma lehmä ojassa

Minä pidän eniten siitä, että asiakaspalvelija ei heti hyökkää kyselemään avun tarpeesta kun astun sisään, mutta tulee puheille sitten, kun olen hetken aikaa katsellut etsivän ja hukassa olevan näköisesti ympärilleni. En välttämättä tarvitse silloinkaan apua, mutta arvostan kysymistä, koska saattaisin tarvita. Tykkään kuitenkin katsella ensin omin päin ympärilleni ja muotoilla päähäni sen, mitä oikeastaan haluaisin, joten jos asiakaspalvelija tulee luokseni välittömästi, helposti vain vastaan hämmentyneenä "en tarvitse apua kiitos" ja pakenen hyllyn taakse.

Riippuu myös paikasta: toisissa olen tottunut jo siihen, että asiakaspalvelija tulee tarjoamaan apua herkästi (esim. apteekissa), ja osaan siten odottaa sitä ja suhtautua siihen. Sitten taas on toisenlaisia paikkoja, joissa oletan voivani katsella rauhassa ja menen sitten ihan lukkoon, jos myyjä tupsahtaa siihen äkkiä. Tällaisiin tilanteisiin törmään esimerkiksi vaateostoksilla ollessani, sillä olen tottunut ostamaan vaatteeni mahdollisimman halvalla Prismasta tms., missä myyjiä ei varmasti näy mailla halmeilla, vaikka apua tarvitsisikin :P

Minulla herääkin kysymys, että jos joku loukkaantuu noin verisesti avuntarjouksesta, niin ehkä hän ei sitten ihan alvariinsa vieraile sen tyyppisissä liikkeissä, joissa apua tavallisesti tarjotaan? Muuta selitystä en oikein keksi - paitsi kuspäisyyden, tietty.

Sini kirjoitti: Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?

Kirjastot ovat mulle varmaan viimeinen linnake sitten sitä luokkaa, missä en halua apua enkä kaipaa sitä tyrkytetyksi. Tähän ehkä vaikuttaa se, että yleensä kirjastossa lähinnä hengaan ja tapan aikaani (tosin en kovin usein enää nykyään) joten ei ole mitään, mihin tarvitsisin apua. Jos haluan jonkin tietyn kirjan, olen jo varannut sen ja haen tiskiltä -- tai okei, pistän Iivarin hakemaan. Enhän mä enää edes käy kirjastoissa, kun on Iivari.

Mun lapsuudessa kirjastosedät ja -tädit olivat pelottavia ja jos ei töykeitä, niin ainakin tympääntyneitä, jos pyysi apua. Tämän historian perusteella yllätyin perinpohjaisesti, kun muutama vuosi sitten Pasilassa pyysin apua, sain sitä ja vietin vielä jonkin hetken ihan vain rupattelemalla kirjoista. Ehkä tähän auttaa, että nykyään monin paikoin asiakaspalvelutiski on oikeasti nostettu esiin erilliseksi paikaksi, jota on helpompi lähestyä ja jossa asiakas ei keskeytä virkailijaa paperitöistä.

Skie kirjoitti: Aiemmin inhosin syvästi sitä, kun joku tuli kyselemään tarvinko jotain, mutta nyt jo melkein automaattisesti liikkeeseen mennessä odotan jonkinlaista kontaktia myyjältä. Jos ei muuta niin ainakin hymyä ja tervehdystä. Suomessa asiakaspalvelu on kuitenkin suhteellisen pidättyväistä, täällä ei huohoteta niskaan ja siirrytä perässä hyllyltä toiselle kuten joissain maissa.

Joo, muakin ovat suorastaan ryhtyneet ärsyttämään myyjät, jotka eivät sisään tullessa reagoi sitten mitenkään. Toki eri juttu, jos on jo toinen asiakas hollilla, mutta jonkinlainen ele sisään tulevan uuden asiakkaan suhteen olisi paikallaan. Pahimmillaan myyjät ovat jutelleet keskenään jostain ilmeisen ihan muuta kuin työasioista...

En ole suoranaista niskaan huohottamista kohdannut maailmallakaan, vaikka toki varsinkin kosmetiikkaliikkeissä myyjät käyvät ulkomailla paljon tehokkaammin asiakkaidensa kimppuun. Mikä on toki hyvä, sillä ostan suurimman osan kosmetiikastani matkoilta, ja usein silloin haluankin palvelua. Ehkä eniten häiritsevät maat, joissa tavallinen kaupan kassakin haluaa vaihtaa päivän kuulumiset... Muutaman päivän jälkeen siihen kyllä taas tottuu, ja varsinkin, jos matkustaa yksin, satunnainen läpänheitto kassan kanssa on ihan jees. Olen saanut myös hyviä ja hyödyllisiä lounasvinkkejä tällä tavalla (ja yhden kutsun drinkille, jota tosin en käyttänyt...).

Minäkin kuulun tähän ryhmään, joka on alkanut arvostaa vanhemmiten sitä, että kysytään tarvitseeko apua. Toki useimmiten kieltäydyn ja vastaan olevani vain katselemassa. Olen kyllä oppinut pyytämään heti apua, varsinkin erikoisliikkeissä asioidessani. Oikeanlaisten kenkien ostaminen helpottuu paljon, kun kysyy apua myyjältä. Jo siinäkin mielessä, että myyjä osaa sanoa, onko heillä sellaisia kenkiä kuin haluan.

Kerran kävin eräässä erikoisliikkeessä tarkoituksena vain katsella, mutta myyjä hyppäsi heti kiinni ihoon, tuuppasi käteeni vaatekappaleen ja melkein samalla hengenvedolla sovituskoppiin. Kilttinä ja ujona tyttönä en uskaltanut sanoa vastaan vaan kokeilin vaatetta, osittain ihan mielenkiinnostakin. Kun uskaltauduin ulos sovituskopista esittelemään vaatetta miehelleni, myyjä alkoi kehua minua maasta taivaaseen ja yritti houkutella miehenikin kehumaan minua. Jokseenkin ahdistavaa, varsinkin kun kyseinen vaate oli minun mielestäni aivan kauhea ja minulle sopimaton. Onneksi liikkeessä oli toinen asiakas, jota tämä myyjä "opasti" myös. Sen avulla me onnistuimme livahtamaan pois paikasta ennen kuin myyjä ehti etsiä minulle lisää vaatteita kokeiltavaksi. Minua harmittaa tämä välikohtaus, sillä aikaisemmin olen saanut hyvää palvelua paikassa. Nykyään tarkistan ennen liikkeeseen sisäänastumista, että kuka on paikalla ja jätän väliin, jos tämä hirmumyyjä näkyy olevan siellä.

Alkojen palvelutavasta tykkään. He eivät itse tule kyselemään, että tarvitsenko apua, mutta auttavat heti jos pyytää.

Eli joo, välillä haluan apua ja osaan pyytää sitä. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että myyjät saattavat kysyä kauppaan astuessa, että haluanko apua.

Sini kirjoitti: Mites muuten jos asioitte kirjastossa, kuinka suhtaudutte siellä jos henkilökunta tulee kysymään avuntarvetta? Vai pitäisikö erityisesti kirjastossa saada olla rauhassa? Uskaltaako tiskin takana olevaa ruutua tuijottavaa asiakaspalvelijaa siellä lähestyä?

Minä en kyllä välitä avusta kirjastossa, siellä haluan nimenomaan olla rauhassa. Mutta se on kyllä totta, että jos kirjaston asiakaspalvelija istuu pöytänsä takana tietokoneen ruutua katsellen, mahdollisen avunpyyntö on isomman askeleen päässä, mutta ei mahdoton.