Työnhakuprosessi ja muut hakemiseen liittyvät kokemukset

On jo jonkin verran aikaa siitä, kun itse viimeksi hain töitä, mutta pari viime kevättä (ja myös tänä keväänä) olen auttanut pienimuotoisesti muita ihmisiä työnhaussa levittämällä tietoa potentiaalisista kesätyöpaikoista ja mentoroimalla (erityisesti naispuolisia) opiskelijoitamme. IT-alan työnhaussa on vähän se ongelma, että rekryilmoitukset usein listaavat vaikka kuinka monen teknologian osaamisen vaatimustasoksi, vaikka tosiasiassa haetaan harjoittelijaa. Pitää vain rohkeasti lähettää se hakemus ja kertoa rehellisesti, mitä itse osaa ja mitä on kiinnostunut oppimaan - tämä varmasti pätee monillakin aloilla.

Itsensä ja taitojensa aliarvioiminen työnhaussa ei ole vain naisten ongelma, mutta ikävä kyllä juurikin naisten näkee usein sortuvan tähän. Jos kehujen listaaminen tuntuu hankalalta, voi aloittaa vaikka konkreettisista taidoista ja tiedoista, joita omaa. Ja jos työkokemusta ei ole, kannattaa miettiä hakemukseen ja CV:een muita ansioita, joita tuoda esiin: vapaaehtoistyö vaikkapa ainejärjestössä, IT-alalla erityisesti erilaiset projektit joihin on osallistunut, opintojen aikana suoritetut (palkattomatkin) harjoittelut ja opinnäytteet ja niin edelleen. Omia osaamisiaan voi miettiä vaikka kaverin kanssa, jos yksin tuntuu hankalalta. Olen itse huomannut, että esimerkiksi CV:en vertailu tuttujen kesken ei ole ollenkaan huonompi tapa hahmottaa, mitä muut itsestään kertovat, ja mitä itse voisi tuoda esiin.

Tämä nyt saattaa kuulostaa vähän saarnaavalta, mutta useimmiten rehellisyys toimii näissäkin asioissa, ja vaikka itsensä myyminen on nykyään kovaa huutoa, yliampuvaksi ei kannata heittäytyä - se vain kostautuu myöhemmin. Ja itsensä aliarvioinnista kannattaa tietoisesti hankkiutua eroon, jos sellaista tunnistaa tekevänsä.

Olen tehnyt itse jonkin verran rekrytointeja yliopistolle tutkimusta avustaviin tehtäviin, ja yleensä itse kiinnitän huomiota hakijoissa yleiseen innostukseen ja kiinnostukseen itse aihetta kohtaan (jos työpaikalla on nettisivut, niitä voi vilkaista edes sen verran, että tietää mitä tulee tekemään), aiempaan kokemukseen (palkaton ja palkallinen työ, projektit, työhön liittyvät harrastukset, osallistuminen vapaa-ajantoimintaan joka vaatii vastuunkantoa) ja kun yliopistolla kerran ollaan, myös opintomenestykseen. Vitosen suora ei tarvitse olla, mutta oleelliset kurssit suoritettuna järkevillä arvosanoilla on jonkinasteinen vähimmäiskriteeri; yrityspuolella tuskin katsotaan yksittäisiä arvosanoja, mutta vaikkapa lopputyön aihetta voi varmasti mainostaa.

***

Ja sitten niistä omista hauistani. Lukion vikan kesän aikana ja lukion jälkeen hain vaikka minne, mutta sain vain siivoojan töitä, jotka sitten kelpasivat kyllä ja onnistuin kerryttämään opintojen alkuun ihan mukavaa alkupääomaa. Tein kesätöiden lisäksi talvisaikaan viikonloppuvuoroja, yliopiston alettua lisävuoroja myös viikolla. Ensimmäisen IT-alan työpaikkani sain puolivahingossa kaverin kautta, joka piti minua sopivana henkilönä ja antoi esimiehensä yhteystiedot - haastattelussa puhuttiinkin jo, koska aloitan. Yliopistolle hain ensin sivutoimiseksi tuntiopettajaksi (käytännössä pitämään laskuharjoituksia) johon pääsin suostuttuani ottamaan vastaan harjoitukset parilta kurssilta, mitkä eivät olleet kelvanneet kenellekään muulle. Tämän kurssin luennoijasta tuli myöhemmin esimieheni ja väitöskirjani ohjaaja, ja hän on maksanut minulle monet tutkimusavustajan ja projektitutkijan paikat yliopistolla, joten joskus kannattaa myös ihan vain ottaa riskejä ja siirtyä sen kuuluisan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Opiskeluaikaisen harjoittelupaikan haku on viimeisin kokemukseni muilla kuin suhteilla ja neuvottelemalla saadusta työpaikasta. Silloin lähetin hakemuksen muistaakseni kolmeen tai neljään paikkaan, joista yhdestä tuli vastaus ja haastattelupyyntö hyvin pian. Kun kuulin, että yksi (mielestäni minua pätevämpi) tuttuni oli myös käynyt haastattelussa, olin varma, että en saa paikkaa. Yllättäen olinkin sitten osannut haastattelussa kertoa olevani kiinnostunut (siis en edes osaavani, vaan olevani kiinnostunut!) oikeista asioista, joten työ oli minun.

Seuraava työnhaku lienee edessä ensi vuoden loppupuolella, olettaen että väittelen aikataulussa ja ryhdyn hetimmiten etsimään postdoc-positiota ulkomailta. Ja ulkomaisesta työnhausta jos mistä varmaan jännää tuleekin...

Skie kirjoitti: Ai niin, itselleni aiheuttaa aina päänvaivaa se perinteinen "mitä huonoja puolia sinussa on työntekijänä" -kysymys. Mitä ruukaatte siihen vastailla? Inhoan sitä "olen liiankin tunnollinen ja pedantti" -vastausta, koska se on niin teennäisen kuuloinen ja koska itse olen kaikkea muuta kuin pedantti.

Mulle on esitetty tämä kysymys kerran, jolloin vastasin olevani vähän laiska. Oli muuten varmasti väärä vastaus. Olisi pitänyt sanoa olevani "mietiskelijäluonne" tai "haluan ensin ajatella ja sitten vasta tehdä". Ei olisi kuulostanut niin pahalta.

Nykyään vastaisin ehkä jotain sen suuntaista, että saatan ylisuorittaa ja minun voi olla vaikea olla tyytyväinen omaan työhöni tai olen hyvin itsekriittinen. Pitäisi ainakin paikkansa, ja tämä piirre tulee varmasti esiin myös työyhteisössä, joten siitä kertominen etukäteen ei olisi haitaksi ei työnantajaosapuolelle eikä minulle.

max kirjoitti: Käytännössä mikä vaan työ kelpaisi tässä vaiheessa, mutta en osaa olla semmonen Hyvä TyyppiTM. Ihan sama.

IT-alan työpaikkailmoituksissa on ikävän usein tämä asenne, että haetaan just tyyliin supermiestä (harvemmin -naista), joka osaa jo valmiiksi kaiken eikä pelkää mitään, ja on lisäksi lungi läpänheittäjä. Ei oikein uppoa. Haluan mieluummin kannustavan ja mukavan ilmapiirin työpaikalleni kuin sellaisen, jossa kaikki ovat jotain huippuosaajia ja arvatenkin täynnä itseään. Pieni kilpailu on jees, se saa tavoittelemaan enemmän, mutta en halua olla joka päivä kilpailemassa lähimpiä työkavereitani vastaan. Toisaalta en myöskään halua liian rentoa työilmapiiriä, töissä kuitenkin ensisijaisesti tehdään niitä töitä eikä hengailla huvin tai harrastuksen vuoksi. Toki, jos työkaverit ovat mukavia ja heidän kanssaan tulee vietettyä vapaa-aikaa ihan vapaaehtoisesti, se on sitten asia erikseen.

Opiskeluaikoina aina vuodenvaihteessa alkoi se työhakemusrumpa, saatoin laittaa 40-50 hakemusta (eikä ole edes paljoa, mitä olen joiltain kuullut) eikä yleensä yksikään onannnut (useimmiten en saanut edes sitä "kiitos, mutta ei kiitos" -viestiä). Kesätöinä hotellisiivojan duuniin pääsi helposti, sinne kun käytännössä otettiin kaikki hakijat (haastattelu oli vain muodollisuus).

Tosiaan, varsinkin opiskeluaikoina työnhaku oli ihan puhdasta tuskaa, kun ei oikeasti osannut sanoa työelämästä paljoa mitään, saatikaan omista kyvyistä tai mielenkiinnon kohteista. Jos nyt joutuisin hakemaan töitä, suhtautuisin siihen ihan eri tavalla kuin opiskeluaikoina; plus minulla on toki nyt jo työkokemusta, joka ohjaa jonkin verran.

Olen joskus pohtinutkin, että mitä tein niin merkittävästi eri tavalla hakiessani nykyiseen työpaikkaani, että siellä kiinnostuttiin juuri minusta (ainoa haastattelukutsu sinä keväänä). Parasta siinä oli, että olin laittanut hakemukset kahteen eri kesätyöpaikkaan samassa mestassa ja molemmissa paikoissa oltiin kiinnostuneita minusta. Se, mitä muistan työpaikan hakemisesta, oli se, että luin työnkuvauksen huolellisesti ja yritin vastata kaikkiin kuvauksessa esiin tuotuihin juttuihin. Mitä olen opiskellut, kuinka pitkällä olen, millainen ihminen olen jne. Väliin livahti varmasti paljon kliseitä, sitä en kiellä. Mutta luulen, että minun eduksi toimi kaksi asiaa: ensinnäkin sopivat opinnot ja se, että asuin Tampereella, mutta työpaikka oli Helsingissä (joka todennäköisesti osoitti, että minua todella kiinnostaa työ, jos olen valmis siirtymään kaupungista toiseen sen takia). Tästä nyt ei taida olla juurikaan apua, mutta olen myös sitä mieltä, että välillä työpaikan saanti on ihan tuurista kiinni.

Mutta kuten Dyn sanoi ensimmäisessä viestissään, rehellisyys ja aliarvioinnin välttäminen auttavat eteenpäin, tai ainakin näin haluan kuvitella.

Dyn kirjoitti: IT-alan työpaikkailmoituksissa on ikävän usein tämä asenne, että haetaan just tyyliin supermiestä (harvemmin -naista), joka osaa jo valmiiksi kaiken eikä pelkää mitään, ja on lisäksi lungi läpänheittäjä.

Täytyy muistaa, että nuo ovat karsintakeinoja. Näin väittää mun esimieheni, joka kirjoittelee tuollaisia ilmoituksia, ja omat vaikutelmat työhaastatteluista. Eli työnantajat ovat tyytyväisiä, että ilmoitukseen vastaa joku sellainen, joka väittää hallitsevansa edes puolet ilmoituksen vaatimuksista. Tietenkin se ihmemies (ihmenainen) kohdalle osuessaan on etusijalla, mutta kannattaa kokeilla ihan siltäkin pohjalta, että "joskus kuullut ton termin". Kaveri, joka on oppinut puolet ilmoituksessa mainituista asioista, kun voi oppia sen toisenkin puoliskon. Ja alalla on oikeasti pulaa noista ihmemiehistä (ihmenaisista), joten 90% firmoista joutuu tyytymään keskinkertaisuuksiin.

(Disclaimer: Tältä on siis vaikuttanut kun minä, kymmenen vuotta alalla ollut miesduunari, on hakenut - eli silkka kokemuskin on varmaan herättänyt huomion)

Toinen asia, jonka oma pomo on maininnut, että hän värvää mieluiten vastavalmistuneita koska nämä ovat halpoja ja nämä ovat vielä vapaasti muokattavia (eivät jumiutuneet vanhoihin tapoihin tehdä asiat). Jos asenne on yleinen IT-alalla, niin se näyttää hyvältä opiskelijoille.

Emelie kirjoitti: Se, mitä muistan työpaikan hakemisesta, oli se, että luin työnkuvauksen huolellisesti ja yritin vastata kaikkiin kuvauksessa esiin tuotuihin juttuihin.

Tämä... Pitää näyttää siltä, että on oikeasti perehtynyt siihen mihin hakee. Pitää näyttää siltä, että on siitä huolimatta kiinnostunut (paino sanalla kiinnostunut) työstä. Pitää näyttää siltä, että osoittaa sen verran kunnioitusta työtä kohtaan, että yrittää kaupata itseään nimenomaan kyseiselle ilmoitukselle, räätälöidyllä vastauksella. Geneeriset hakemukset, jotka olisi voitu lähettää sellaisenaan muihinkin paikkoihin, eivät kuulemma anna hyvää kuvaa hakijasta ahkerana ja asialle omistautuneena. (Helvetin kovaa työtä tehdä oma hakemus joka paikkaan, kun niitä kuitenkin pitää tehdä tuo puolisen sataa ja päälle. Haisee, mutta jos siitä saa jotain etua...)

Skie kirjoitti: Ai niin, itselleni aiheuttaa aina päänvaivaa se perinteinen "mitä huonoja puolia sinussa on työntekijänä" -kysymys

"Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?" Jne.

Nykyään kun olen vakiotyössä, mutta silloin tällöin kokeilen hakea muualle hommiin, olen alkanut ottamaan pientä "hällä väliä" -linjaa stressin lieventämiseksi (vastoin yllä olevia vinkkejäni). En yhtään tiedä miten on toiminut vastaukset tyyliin "En todellakaan ala kaivamaan kuoppaa altani kertomalla oikeista huonoista puolistani, enkä haluaisi valehdellakaan kertomalla mitään triviaaleja juttuja jotka saisi käännettyä hyviksi puoliksi" tai "Mieluiten vakiotyössä tässä samassa firmassa" (molemmat muuten 100%:n rehellisiä vastauksia). Pitäisi joskus kysyä haastattelijoilta, että oliko vastauksissa jotain joka hiersi vastakarvaan