Uusimmat viestit

Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 848
punnort loi aiheen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
01.04.2018 00:00 #1

Minun kasvuympäristössäni kristinusko oli normi, ja itse ateistina/agnostikkona olin poikkeus säännöstä. Kuitenkaan se kristinusko, johon törmäsin, ei ollut millään tavalla uhkaavaa tai vahingoittavaa. Toki kristityt olivat kykenemättömiä kysymään, että mitä oikeasti tiedämme tuonpuoleisesta, mutta uskonto ei haitannut heidän arkielämäänsä, enkä minä ollut uskontokäsitykseni takia mitenkään syrjitty. Kukaan ei esimerkiksi pelotellut minua helvetin tulella.

Nykyään mediassa ja fiktiossa kristinusko esitetään yksinomaan vahingollisena. Kristityt painostavat uskontokuntansa jäseniä, suojelevat pedofiilejä keskuudessaan, syrjivät homoja ja niin edelleen. Ainoa poikkeus on uskontokuntien itse tuottama materiaali ja fiktio (etsikää netflixistä sanahaulla elokuva Uskon Asia. Se on hulvaton.)

Olen ihmetellyt, mistä tämä käänne viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana johtuu suhtautumisessa kristinuskoon. Minun on vaikea kuvitella, että parissakymmenessä vuodessa valtaosa kansasta olisi hylännyt kristinuskon. Johtuuko tämä siitä, että media on tavallista kansaa antikonservatiivisempaa? Vai johtuuko tämä siitä, että međia yleensäkin käsittelee ongelmia kaikkien asioiden kohdalla? Vai johtuuko tämä siitä, että ongelmat johtuvat lahkolaisuudesta, ja lukijan/katsojan oletetaan osaavan tehdä ero lahkolaisuuden ja valtavirran kristillisyyden välille?

Melkein tekisi mieli kirjoittaa fiktiota, joka esittää kristinuskon positiivisessa tai neutraalissa valossa.


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

Viimeksi muokattu: 01.04.2018 00:08 : punnort.

  • Echramath hahmo
Echramath
Ritari
Taso: 34
  • Viestejä: 387
Echramath vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
02.04.2018 19:24 #2

Ensin on todettava, että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu todellakin huomattavasti vähemmän ihmisiä nykyään, tiputus on vaihteleva, mutta jatkuva, jopa prosenttiyksikön jonain vuosina, 20 vuotta sitten kirkkoon kuului yli 85% kansasta, nyt lienee arvo jo alle 70%:n. Yhteiskunta on maallistunut, tosin suuri ero saattaa olla niin sanottujen tapakristittyjen parissa.

Suomalaisille kirkko on muutenkin pitkään ollut hyvin maallinen taustarakennelma. Kirkkoon pitää kuulua, mutta siellä ei saa käydä, jumalankieltäjää ehkä vielä epäilyttävämpi hahmo on ollut uskovainen, joka oikeasti käy palvelusmenoissa joka viikko, tämä sallitaan korkeintaan vanhuksille. Evankelisluterilainen pappi on ollut eräänlainen toteemieläin, joka läsnäolollaan tuo häihin ja ristiäisiin juhlallisen lisänsä.

Mutta tietysti tosiaan jos ajatellaan suuria moraalikysymyksiä, esimerkiksi luokkaristiriitoja ja rotukysymyksiä, Jeesus toki oli köyhien puolella ja vaikka kommunistit olivatkin kovin uskontovastaisia ja kokoomus piirrettiin pilakuvaan kypäräpappina, kyseessä oli ainakin Suomessa hetkellinen juopa ja poliittisesti aktiivinen papisto on jakautunut varmaankin kaikkiin puolueisiin. Mitä tulee eri etnisiin ryhmiin, Jeesus painotti että kaikki kansat tulisi tehdä hänen opetuslapsikseen, joten teologisesti ei vissiin ole ollut kovin vaikea prosessi ruveta suhtautumaan muihin kansoihin vähemmän alentuvasti Jeesuksen ilosanomaa levittäessä. Ja toki kristinusko leviää näissä maissa jo ihan paikallisemmin voimin.

Mutta 2000-luvun kysymys on ollut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kysymys, ja sen kanssa krikko on huomattavasti pahemmassa liemessä; teet niin tai näin, ihmiset eroavat ennen kuin kissaa ehdit sanoa ja kuka päästi taas Päivi Räsäsen televisioon ja nyökkäilemään.


Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Piru Naiseksi, iju

  • Echramath hahmo
Echramath
Ritari
Taso: 34
  • Viestejä: 387
Echramath vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
02.04.2018 21:08 #3

Sitä olen miettinyt, että miten ihmiset suhtautuvat siihen, kun fiktiossa käytetään kristinuskoa ihan kuin toimivana magiana, jossa hirviöitä voidaan torjua pyhällä vedellä ja pappi pystyy manaamaan pirun pois huutamalla vade retroa. Tai katolinen kirkko mysteereineen, erilaisten veljeskuntien salaseuramaiset piirteet, eikä Solomon Kanekaan nyt olisi yhtä kova hahmo, jos hän olisi ateistinen askeetti eikä puritaani.


Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 848
punnort vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
02.04.2018 22:00 #4

Musta Stargatessa oli huvittavaa, että kaikki menneen ajan jumalat tepastelivat alieneina, mutta Jahvea ei näkynyt missään.

Kristinusko on kai toimivaa magiaa lähinnä kauhussa, ja sen tarkoitus on herättää tunteita ennemmin kuin olla metafyysinen kannanotto.


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

  • KiLLPaTRiCK hahmo
KiLLPaTRiCK
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 166
KiLLPaTRiCK vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
03.04.2018 00:23 #5

Kristinusko kuten kaikki muutkin uskonnot ovat fiktiota. Evoluution aiheuttama sopeutuma. Nyt kun sille ei enää ole tarvetta/tiede selittänyt asiat, joita uskonto yritti selittää, yhä harvempien on turvauduttava sen antamiin harhoihin.


Viimeksi muokattu: 03.04.2018 00:24 : KiLLPaTRiCK.

  • punnort hahmo
punnort
Riivaaja
Taso: 42
  • Viestejä: 848
punnort vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
03.04.2018 02:09 #6

Minun on vaikea kuvitella, että tiede olisi syynä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana taphtuneeseen uskonnon arvonlaskuun, koska viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana myös tieteen arvostus on laskenut. Syy tähän on se, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana netti on valtavirtaistunut, ja sen ansiosta erilaiset tiedevastaiset yksityisajattelijat saavat ajatuksiaan ihan eri tavalla kuuluviin kuin aikaisemmin. Viittaan sellaisiin ilmiöihin kuten rokotevastaisuus ja ilmastoskeptisismi.

Sitä paitsi tieteessä ei ole tapahtunut mitään suurten maailmanselitysten kannalta mullistavaa viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Esimerkiksi evoluutioteoria on 150 vuotta vanha. Kreationismi on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ennemmin lisännyt kannatustaan kuin menettänyt sitä. Nykyään sitä edes kauhistellaan; kun minä olin lukiossa, kreationismi oli niin marginaalinen ilmiö, ettei sitä edes mainittu.


Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari

  • KiLLPaTRiCK hahmo
KiLLPaTRiCK
Epäkuollut
Taso: 27
  • Viestejä: 166
KiLLPaTRiCK vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
03.04.2018 10:57 #7

Miksi kysyt, kun et halua vastauksia?
Muutenkin erikoinen kirjoitus. Ensin olet sitä mieltä, että uskonnon arvostus laskenut, sitten kreationismi (uskonto) onkin voimistunut. Ota nyt selvää.
20 vuotta on jo yksi sukupolvi. Toisesta päästä haudataan koko ajan uskovia ja toisesta päästä ei enää tule kuin ne harhoista kärsivät. Vähän kuin sanomalehdet, kirjat ja TV-uutiset. Ketä nuorta ne enää kiinnostaa?
Sitten kehityksen mukana tulee myös skeidaa, kuten valeuutisia ja tiedettä, kun ihminen itse kuvittelee löytävänsä tiedon paremmin. Koska eihän hakukone voi löytää valetta. Jos se on oikein kirjoitettu nettiin, niin pakkohan sen on olla totta.


  • Echramath hahmo
Echramath
Ritari
Taso: 34
  • Viestejä: 387
Echramath vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
03.04.2018 21:52 #8

Kreationismi onkin amerikkalaista tuontitavaraa. Luterilaiset ovat pitkään olleet sitä mieltä, että evoluution voi nähdä yhtenä Jumalan luomista maailmankaikkeuden mekanismeistä. Paavit ovat olleet samaa mieltä 50-luvulta lähtien.

Toisaalta kreationismin kauhistelukin taitaa olla tuontitavaraa. Montako kreationistia Suomessa edes ihan vakavissaan on?


Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 626
max vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
03.04.2018 23:17 #9

Echramath kirjoitti:
Toisaalta kreationismin kauhistelukin taitaa olla tuontitavaraa. Montako kreationistia Suomessa edes ihan vakavissaan on?

Veikkaan että yhä enemmän. Nykyään ideologiat imetään netistä kuten jo terroriteoista näkee, joten maatieteellä ei ole hirveästi väliä ja toisaalta jo maan pyöreyskin alkaa olla neuvoteltava mielipidekysymys jos youtubelta kysyy.


  • kyty hahmo
kyty
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 689
kyty vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
04.04.2018 00:07 #10

max kirjoitti: Veikkaan että yhä enemmän. Nykyään ideologiat imetään netistä kuten jo terroriteoista näkee, joten maatieteellä ei ole hirveästi väliä ja toisaalta jo maan pyöreyskin alkaa olla neuvoteltava mielipidekysymys jos youtubelta kysyy.


Tai se, onko avaruustutkimusta tai satelliitteja olemassa. Tai ylipäätään koko avaruutta. Ja ihminenhän ei käynyt kuussa, vaikka sekin taitaa olla epäselvää että onko kuussa natseja vai koko kuuta edes olemassa. Olen itse ihmetellyt ilmiötä, että sitä mukaa kun tiedon saanti helpottuu, sitä vähemmän ihmiset tuntuvat oikeasti tietävän mistään. Tai siltä se netissä helposti vaikuttaa, kun mistä tahansa asiasta on tullut mielipidekysymys ja "virallisesta tiedosta" jotenkin epäilyttävää.

Tai sitten se on harhaa koko juttu, ja ne muutaman örveltäjät saavat ääntään suhteettomasti kuuluviin. Veikkaan, että aitoja kreationisteja on Suomessa enemmän kuin voisi peruskoulutuksen ja sivistyksen perusteella uskoa, mutta netissä heitä on vähemmän kuin miltä välillä näyttää. Eivätköhän siellä ole ne samat kirjoittajat vaanimassa jokaista tiedeuutista ja keskustelufoorumia ja kommentoimassa heti että evoluutio ei ole totta koska apinoita on olemassa ja kukkaset ovat kauniita ja koska lehmät eivät muutu viikossa traktoreiksi niin kyllähän sen järkikin sanoo ja hah hah haa, et varmaan tullutkaan ajatelleeksi tätä niin että mites suu nyt pannaan.

Epäilemättä uskontojen esittäminen negatiivisesti mediassa on seurausta siitä, että nykyään monet hahmottavat selkeämmin niihin liittyvät ongelmat, ja pelkäävät konservatiivisen uskovaisuuden romuttavan viime aikojen myönteisen kehityksen. Sitten taas moni näkee tuon myönteisen kehityksen nimenomaan uhkana, koska yksille myönteiset asiat (kuten vähemmistöjen oikeudet) ovat toisille tie moraalittomuuteen ja tuhoon, ja maailman muuttuessa ja aikojen ollessa epävarmoja ihmiset helposti hakevat turvaa muuttumattomuudesta ja ehdottomista säännöistä. Mikä sitten puolestaan selittää konservatiiviuskovaisten, kreationistien, äärioikeiston yms kasvun samalla kun toisaalta samaan aikaan ideologioita voi nykyään vapaammin arvostella. Ja sama konservatiivisuusnousu selittänee myös kulttuuri- ja tiedevihan: äärioikeisto ei tykkää tiede- ja kulttuuriväestä, koska nämä edustavat heille ärsyttävää suvaitsevaistoa, joka sinisilmäisenä johtaa länsimaat tuhoon. Trumpin henkiset, kouluttamattomampaan porukkaan kuuluvat ihmiset taas näkevät heidät jonkinlaisena eliittinä, joka istuu norsunluutorneissaan ja ei aja "tavallisen" ihmisen asiaa. Eihän kukaan kunnon ihminen nyt kirjoja lue...


Viimeksi muokattu: 04.04.2018 00:10 : kyty.

  • Hiistu hahmo
Hiistu
Neurovelho
Taso: 59
  • Viestejä: 3005
Hiistu vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
04.04.2018 22:29 #11

Kun nyt puhutaan kristinuskon käsittelystä mediassa ja fiktiossa, niin väitän, että myös Suomessa esitettävästä fiktiosta merkittävä osa on amerikkalaista tuontitavaraa. Etenkin elokuvien ja televisiosarjojen muodossa, mutta myös romaanikirjallisuudessa on paljon käännöskirjallisuutta englanninkielisestä maailmasta. Niiden sisältöön ei vaikuta, kuinka suuri osa Suomen kansasta maksaa kirkollisveroa ja mitä lähikahvilassa ajatellaan Päivi Räsäsen ulostuloista. Toki täkäläinen asenneilmapiiri ja uskonnon tiimoilta käytävä yhteiskunnallinen keskustelu voi vaikuttaa siihen, millaisia tuotoksia tälle alueelle valikoidaan näytettäväksi/julkaistavaksi (eli arvellaan kaupallisesti kannattaviksi), mutta kaipa siinäkin vain jonkinlaiset ääripäät karsiutuvat. Toiseen suuntaan vaikutusta varmasti tapahtuu eli uskon fiktiossa (ja mediassa) näkyvän kristinuskon vaikuttavan täkäläisten kuluttajien käsitykseen kristinuskosta. Arvelen, ettei kaikille ole selvää, että kristinusko Yhdysvalloissa (saati sitten fiktiivisissä tuotoksissa, tyyliin Simpsoneiden Springfieldin seurakunnassa) ei ole sama asia kuin kristinusko Suomessa, ei opillisesti eikä käytännössä (tapakulttuuri jne.) Tai lahkolaisuus vs. valtavirta. Jos mieltää kaiken eri tuuteista tulevan kristinuskon vain yhdeksi yhtenäiseksi kristinuskoksi, on lopputuloksena helposti omalle elämälleen hyvin vieraalta tuntuva karikatyyri. (Tyyliin että kristityt käyvät joka sunnuntai kirkossa ja leipovat keksejä seurakunnan myyjäisiin, koska uskovat muutoin joutuvansa Helvettiin.)

Mitä nykyaikaista kotimaista fiktiota on, jossa kristinusko esitetään jotenkin selkeästi negatiivisessa tai positiivisessa valossa? Minulla tulee äkkiseltään mieleen vain Salatut elämät, jossa on ollut kaikenlaisia lahkolaisia ja eheytymisleirejä ja muuta shokeeraavaa... koska Salkkarit. Ja Aaro on varmaan yhtä huonoa mainosta kirkolle kuin Helsingin piispa. Mutta en keksi nyt muuta.

Yhdysvaltalaisesta fiktiosta yksittäisenä esimerkkinä (koska tuli mieleen), että Salaisten kansioiden (The X-Files) uusimmalla ja muistaakseni myös sitä aiemmalla kaudella Scullyn uskonnollisuutta nostettiin esiin enemmän kuin mitä vanhoista jaksoista muistan, eikä mitenkään mielestäni pahana asiana. Sen perusteella olisin voinut jopa arvella, onko jonkinlainen hengellisyyspositiivisuus nyt muotia.


  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 4081
Dyn vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
05.04.2018 00:33 #12

Sovitaanko, että voitte puhua uskonnollisuudesta mediassa ja fiktiossa, mutta tämä "onko kristinusko totta/hyvä/itse pahuus/jne" -tematiikka jää pois tämän viestin jälkeen. Muuten meikäläisen lukotussormi syyhyää jälleen kerran.


This is hard, but that's how I wanted it.

  • Echramath hahmo
Echramath
Ritari
Taso: 34
  • Viestejä: 387
Echramath vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
10.04.2018 23:04 #13

Ehkä tässä on vain jatkuva kehityssuunta sen suhteen, mitä saa ja voi sanoa, uskonnostakin voidaan puhua kuin mistä tahansa aiheesta eli tehdä räävitöntäkin pilaa – ainakaan siitä ei joudu oikeuteen kuten Hannu Salama aikoinaan Juhannustanssi-kohussa.


Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 626
max vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
11.04.2018 12:09 #14

Echramath kirjoitti: Ehkä tässä on vain jatkuva kehityssuunta sen suhteen, mitä saa ja voi sanoa, uskonnostakin voidaan puhua kuin mistä tahansa aiheesta eli tehdä räävitöntäkin pilaa – ainakaan siitä ei joudu oikeuteen kuten Hannu Salama aikoinaan Juhannustanssi-kohussa.

Yksi typerimpiä kohuja - jo lähes sata vuotta aiemmin Seitsemässä veljeksessä oli yhtä mehukkaita pilasaarnoja. Kirjan koululaispainoksiin näitä toki sensurointiin. Näitähän on ollut niin pitkään kun on ollut ei-uskonnollista kirjallisuutta...

Olen kyllä vähän eri mieltä siitä onko "kaikki" tällainen kriittinenkään käsittely kristinuskon vastaista. Kriittisyys ja vastaisuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen Battlestar Galactica, joka ei ehkää kiihkokristittyä miellytä käsittelyllään, mutta en näe sitä mitenkään kristinuskon vastaisenakaan. Tai sitten toisaalta Philip K. Dickin VALIS-jutut. Varmasti omalaatuisissa tulkinnoissaan myrkkyä samoille ihmisille kuin Juhannustanssit, mutta motiivina on kuitenkin pyrkimys uskoon eikä pois siitä.


  • iju hahmo
iju
Teknikko
Taso: 15
  • Viestejä: 29
iju vastasi aiheeseen: Kristinuskon käsittely mediassa ja fiktiossa
29.04.2018 11:09 #15

(Olen koulutukselta sosiologi, mikä saattaa näkyä vastauksessa.)

Tälläisissä keskusteluissa on aina mielenkiintoista pohtia mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että joku on "kristitty". Suomalaisen on helppo lähteä määrittelemään tätä ev.lut-kirkon jäsenyyden tai uskontunnustuksen kautta. Tämä on kuitenkin hyvin kapea näkökulma jonka mahdollistaa Suomen melko erikoinen historiallinen tausta. Muualla maailma on monimutkaisempi.

Saksassa katolinen kirkko pyörittää mm. sairaaloita, kouluja, köyhäinhoitoa ja kylätoimintaa. Suhde katolilaisuuteen ei ole siis pelkästään suhde Jumalaan, vaan suhde sairaaloihin, koululaitokseen, sosiaaliturvaan ja yleiseen kyläyhteisöllisyyteen. Yhdysvalloissa kaupunkiin muuttaessa kirkon valinta on paitsi uskonnollinen päätös, se on elämänarvojen julkituonti joka vaikuttaa asemaan yhteisössä. Tästä tulee mieleen tarina joka löytyy muistaakseni jostain Weberin kirjoituksista. Se kuuluu (ulkomuistista) näin:

Saksalainen sosiologi Max Weber matkusti 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin luennoimaan ja tutustumaan sikäläiseen yhteiskuntaan. Matkustaessaan etelävaltioissa hän pääsi katsomaan paikallisen tuttavansa kanssa kun baptistit järjestivät aikuiskastetta läheisessä joessa. Kun Weberin tuttu näki N.N.:n menevän veteen, tokaisi hän Weberille: tietenkin hän liittyy baptisteihin. Hän halusi aina olla pankinjohtaja.


Jutun ymmärtääkseen pitää tietää, että koska baptistit auttoivat seurakuntalaisia hädässä avokätisesti, niin seurakuntiin ei haluttu hyväksyä ihmisiä jotka väärinkäyttäisivät tuota avokätisyyttä. Sen vuoksi he tekivät taustaselvitykset, joissa haastateltiin hakijan kaikki työnantajat, ystävät, lapsuuden opettajat, vanhemmat jne. niin pitkälle taaksepäin kuin vain oli mahdollista. Niinpä ihminen, joka haluaa päästä pankinjohtajaksi, kannattaa liittyä baptisteihin, koska se on vahva suosituskirje. Samalla jumalanpalveluksissa tapaa ihmisiä joiden tunteminen on myös uran kannalta mielekästä.

Keskustelin taannoin liettualaisen katolisen opiskelijan (opiskeli IT:tä) kanssa. Hän pohti Suomeen jäämistä valmistumisen jälkeen. Ajatusprosessi menisi jotenkin niin, että hän haluaisi asua täällä viisi, kymmenen vuotta, mutta muuttaisi sitten takaisin Liettuaan. Suomessa ei katsos ole tarpeeksi katolisia: miten saada tuttuja jos ei ole kirkon järjestämiä tapahtumia? Kenelle kertoa huolista ja ahdistuksista, jos ei ole pappeja? Entä synninpäästöt?

Eräs tuntemani latino määritteli Jumalan siksi rakkaudeksi ja iloksi, jonka koemme kun autamme muita tai teemme jotain yhdessä.

Miten Suomesta sitten tuli Suomi? Ensin tuli uskonpuhdistus, joka siirsi 1500-luvulla sairaalat ja köyhäintalot kirkolta valtion hoidettavaksi. 1700-luvun aikana isojako tuhosi kyläyhteisöt (ja johti "mökki keskellä peltoa" asumiseen). Vuoden 1848 seurakunnat ja kunnat erotettiin, niin koululaitos siirtyi julkisen sektorin hoidettavaksi. 1900-luvun alun ay-liike vähensi kirkon asemaa harrastusasioissa. Hyvinvointivaltio 1950-luvulta (ml. edelleenkehittyvä sosiaalitoimi) nakersi kirkon asemaa köyhien auttajana entuudestaan. Kaupungistuminen toi kaupunkeihin ihmisiä jotka eivät olleet siellä kasvaneet ja joilla ei ollut ympäristöönsä mitään siteitä. 1970-luvulla valtion virallinen agenda oli purkaa ihmisten side lähiyhteisöihinsä. Ajateltiin, että jos ihmisten hyvinvointi on sosiaaliverkon varassa, niin sitten ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. Sen sijaan korostettiin ihmisen luottamusta valtion apuun. (Fuksivuonna professorini kertoi kuinka hän 1990-luvulla oli mennyt esittelemään näitä saavutuksia eurooppalaiseen konferenssiin. Oli ihmetellyt kun ulkomaalaiset kollegat eivät olleet taputtaneet, vaan päinvastoin epäilivät huonoksi pilaksi.)





Mutta joo, tässä ollaan. Sanon vielä henkilökohtaisesta kokemuksesta, että perheeni muutti paljon ollessani nuori, joten mulla ei koskaan oikein kehkeytynyt kovin voimakasta suhdetta mihinkään kylään tai kaupunginosaan. Mulla ei ole lapsuudenystäviä ja kun äiti huomasi että en viihdy kirkossa, niin ei mua sinne sitten vienyt. Riparia en käynyt koska ajatus viikosta kiusaajieni kanssa ilman pakopaikkaa ei oikein innostanut. Ainoa positiivinen kokemus kirkosta oli kun pappi jossain kastajaisissa kertoi kuinka shakissa tehdään tornitus . Uskonnollinen kasvatus jäi koulu-uskonnon varaan, eli yhdelle kortille. Kun sitten huomasin että faktat ei oikein pidä vettä, niin kirkosta oli helppo erota.

Tämän sanottuani olen tästä kaikesta hieman suruissani. Kaipaan sitä kokemusta jonka saa siitä kun kadulla vastaantulevat tietävät nimeni ja pari pientä kuulumista arjesta. Kaipaan sitä yhteisöllisyyden tunnetta kun tiedän miksi jossain rakennetaan telttoja tai että voin kysyä miksi naapuri kuokkii maata. Aikuisiällä olen huomannut, että kirkko järjestää ihan saakelisti vaikka mitä hienompia tapahtumia ja palveluita joita olisi mukava olla järjestämässä. Jos olisin saksalainen, liettualainen, yhdysvaltalainen tai latino, minun olisi helppo mennä kirkon toimintaan mukaan ja sitä kautta tulla osaksi yhteisöä. Valitettavasti olen suomalainen, enkä voi allekirjoittaa uskontunnustusta.

(Yritän löytää muuta tekemistä, mutta tässä vähän vaivaa että vaikka otan osaa vaikka millaiseen harrastustoimintaan, niin sitä kautta tulevat tutut ja kokemukset jäävät helposti vain sille osa-alueelle Animeklubin toiseen jäseneen törmääminen ruokakaupassa on vaivaannuttava, ei innostava kokemus.)


[NiTessine] Joo, no, tosta viestistä ei tiedä pitäiskö sitä kommentoida vai vertaisarvioida.

Viimeksi muokattu: 29.04.2018 11:15 : iju.

Valvojat: IivariSarantha