Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Baronetti
    Tasolla 39
    39.90

03.10.2013 08:20 #1 :: Jaragil
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Itse huomasin tämän leffan olemassaolon vasta tänään ja olin järkyttynyt, että tästä ei ole ollut enemmän puhetta. Edelliselläkään foorumilla ei näkynyt olleen ketjua.

Miyazakin uusin leffa on tullut Japanissa ulos heinäkuussa ja kertoo Jiro Horikoshin, 1900-luvun alkupuolella eläneen lentokoneinsinöörin, fiktiivisen elämäntarinan. Miyazaki näyttää palanneen Ponyon jälkeen takaisin lentämisen pariin ja trailerin perusteella koko leffa vaikuttaa poikkeavan miehen normaalisti tyylistä vakavuudellaan. Varmasti luvassa on sitä samaa viehätystä, joista hänen muutkin leffansa tunnetaan, mutta 20-luku ja toinen maailmansota eivät olleet mukavaa aikaa Japanille, mikä näkyy traileristakin.

Kyseinen traileri .

Henkilökohtaisesti en malta odottaa. Oli jo täysin mahdollista, että Miyazaki ei ohjaisi enää yhtään elokuvaa ja keskittyisi käsikirjoittamiseen, mutta saimmepahan vielä ainakin yhden elokuvan. Vielä en onnistunut löytämään tietoja siitä, milloin tämä mahtaisi saapua Suomeen, mutta toivottavasti mahdollisimman pian.

03.10.2013 10:04 #2 :: haplotus
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Miyazaki kertoi jossain haastattelussa, että Kaze tachinu on hänen viimeinen pitkä elokuvansa, joten nyt on syytä nauttia kun vielä voi. Siis jos voi, periaatteessa mahdollista ettei leffa hyvä olisikaan... Lentokoneet ovat herran intohimo, joten aihe viimeiselle elokuvalle ja sitä kautta hyvästeille on oivasti valittu. Uskoisin, että tässä projektissa on kovasti sydäntä mukana.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

03.10.2013 10:04 #3 :: Emelie
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Muistan kuulleeni tästä joku aika sitten, olisinkohan lukenut Anime-lehdestä...? Anyways, tämä kiinnostaa ja paljon. Ihmettelin, että se ei ollut osa Rakkautta ja Anarkiaa leffakavalkaaria.

Jaragil kirjoitti: Miyazakin uusin leffa on tullut Japanissa ulos heinäkuussa ja kertoo Jiro Horikoshin, 1900-luvun alkupuolella eläneen lentokoneinsinöörin, fiktiivisen elämäntarinan. Miyazaki näyttää palanneen Ponyon jälkeen takaisin lentämisen pariin ja trailerin perusteella koko leffa vaikuttaa poikkeavan miehen normaalisti tyylistä vakavuudellaan. Varmasti luvassa on sitä samaa viehätystä, joista hänen muutkin leffansa tunnetaan, mutta 20-luku ja toinen maailmansota eivät olleet mukavaa aikaa Japanille, mikä näkyy traileristakin.


Lentävät asiat ovat olleet aina varmaan paras osa Miyazakin leffoja, tietysti upeita maisemakuvauksia unohtamatta. Hänen elokuvansa ovat aina olleet tosiaan ihastuttavan lämminhenkisen oloisia, joten hiukan pelkään miten suhtaudun tähän vakavampaan otteeseen.

Jaragil kirjoitti: Oli jo täysin mahdollista, että Miyazaki ei ohjaisi enää yhtään elokuvaa ja keskittyisi käsikirjoittamiseen, mutta saimmepahan vielä ainakin yhden elokuvan. Vielä en onnistunut löytämään tietoja siitä, milloin tämä mahtaisi saapua Suomeen, mutta toivottavasti mahdollisimman pian.


Miten olen siinä uskossa, että Miyazaki jäisi kokonaan eläkkeelle, tällä kertaa ihan oikeasti?

EDIT: haplotus ehtikin jo vähän tähän vastaamaan.
Muokannut 03.10.2013 10:06 Emelie

  • max hahmo
  • max
    Kapteeni
    Tasolla 46
    87.58

03.10.2013 10:10 #4 :: max
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Ainakin itselläni kiinnostusta laskee aihe, joka on toki kiinnostava, mutta Ghiblissä on aina eniten kiinnostanut erilaiset jännittävät otukset ja maailmat. Muilla on varmaan vähän sama? Ainakin kun vertaa noiden "arkisten" Ghiblien ja fantasia-Ghiblien äänimääriä esim. imdb:ssä.. Mikä itseä mietityttää on, että onko tämä tavallaan se Porco Rosso 2 minkä piti olla Miyazakin seuraava leffa?

03.10.2013 10:21 #5 :: haplotus
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Mulla kiinnostus nousee. Hienoa saada muutakin kuin fantasiaa! (Hassua sanoa noin täällä...)

Sen verran nillitän Jaragilin sinänsä hyvään esittelyyn aiheesta, ettei se 1920-luku Japanille mitenkään kamala ollut. Esimerkiksi demokratia kehittyi tuolloin, mutta jäi seuraavalla vuosikymmenellä militarismin jalkoihin. Samoin kävi naisten oikeuksien. Vuoden 1923 maanjäristys tietty oli inhimillinen tragedia, ja käsittääkseni juuri tuosta elokuvassa on jotain draamaa haettu?

Odotan Miyazakin luomaa ajankuvaa innolla, mutta luultavasti katson tämän vasta kotona dvd:llä.

  • Jaragil hahmo Kirjoittaja
  • Jaragil
    Baronetti
    Tasolla 39
    39.90

03.10.2013 10:45 #6 :: Jaragil
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)

haplotus kirjoitti: Sen verran nillitän Jaragilin sinänsä hyvään esittelyyn aiheesta, ettei se 1920-luku Japanille mitenkään kamala ollut. Esimerkiksi demokratia kehittyi tuolloin, mutta jäi seuraavalla vuosikymmenellä militarismin jalkoihin. Samoin kävi naisten oikeuksien. Vuoden 1923 maanjäristys tietty oli inhimillinen tragedia, ja käsittääkseni juuri tuosta elokuvassa on jotain draamaa haettu?


Enemmänpä tuohon trailerin ilmapiiriin yritinkin viitata, kun Miyazaki näyttää suhtautuvan kyseiseen aikakauteen varsin raskashenkisesti. Joskin kyllähän tuossa näytti olevan myös sitä ihmeentuntuakin esimerkiksi siinä junakohtauksessa - kunnes sitten se maanjäristys.

Mitä taas Miyazakin eläkelöitymiseen, niin tätähän kovasti pelättiin jo Ponyon jälkeen, että se jäisi hänen viimeiseksi kuvakseen, mutta nyt saatiin vielä tämä. Joten kieltäydyn luopumasta toivosta vielä sen yhden suhteen.

03.10.2013 10:55 #7 :: haplotus
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Joo, menin juuri spoilaamaan itseäni Kaze tachinun lopun suhteen. Elokuvaa näkemättömänä, mutta alku- ja loppukohtaukset tietäen vaikuttaisi siltä että Miyazakilla on hyvin selkeä kuva siitä, kuinka Japani kehittyi 1920-luvulta 1940-luvulle.

Olisi mielenkiintoista nähdä jotain lyhäriä Miyazakilta, mutta uskon herran sanaan siinä, ettei uusia pitkiä tule. Hän antoi esimerkiksi Nausicaän elokuvajatkolle suostumuksen siinä tapauksessa, että Hideaki Anno sen tekisi. Mielestäni pieni viite siihen suuntaan, että päätös pitää.
Muokannut 03.10.2013 10:56 haplotus

03.10.2013 18:14 #8 :: Fantasyfan
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Traileri vaikutti hyvältä. Eteenkin maanjäristyskohtaus oli vaikuttavasti animoitu, mutta nyt tuntuu että sain liikaa spoilereita tarinaan. Monesti on kiva vain hypätä tarinaan ilman mitään ennakko-odotuksia.

Miyazakihan on todellakin jo monta vuotta sanonut jäävänsä eläkkeelle, mutta aina vain tuntuu pukkaavan uutta työtä. Eläkkeensä herra on kyllä ansainnut - harva pystyy noin vaikuttavaan tuotantoon.

04.10.2013 17:20 #9 :: celeblith
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Olen suuri Miyazaki fani. Ja odotan innolla että tämä uusin elokuva saapuisi jo Suomeen. Luin ensimmäisen kerran joskus kesän alussa? tästä. Ja hetkeksi ehdin sen unohtaakin, mutta nyt taas ei malttaisi odottaa.

Uskoisin, että tämä Kaze tachinu on hyvä lisä tuohon Miyazakin tuotantoon. Mukavan erilaisia animaatioita löytyy herran tuotannosta, mutta silti kaikki niin selvästi Miyazakia.

06.04.2014 23:59 #10 :: foxkeegan
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Kävin tänään katsomassa, vähän varovaisin ennakko-odotuksin, koska pari edellistä Miyazakia ovat olleet pieniä pettymyksiä. Taisi mennä ohjaajan top-vitoseen, sinne Totoron, Kikin, Mononoken ja Henkien kätkemän seuraksi.

Tekninen puoli ensiksi: varmasti parhaiten animoitu Ghibli-elokuva koskaan (kaikki nähty), todella sulavaa ja Ghiblille tyypilliseen tapaaan samaan aikaan sekä tyylikkään pelkistettyä (henkilöt) että yksityiskohtaista (osa taustoista, koneet, joukkokohtaukset). Joe Hisaishilta todella kaunis soundtrack, joka menee ehdottomasti hankintaan. Tavallaan perinteistä neoklassista "filmimusiikkia", joka ei kuitenkaan nykyisestä tyylistä poiketen jää pelkäksi äänimatoksi, vaan toimii omillaan ja jää mieleen. Lisäksi tässä oli vihdoin päästy eroon Miyazakin pienestä mutta ärsyttävästä vakio-ongelmasta, eli siitä että joukkokohtauksissa taustat on perinteisesti täytetty geneerisillä "animehahmoilla". Esimerkiksi maanjäristyskohtauksen ihmismassat oli nyt tehty huolella ja yksityiskohtaisesti.

Sitten sisältöön... elokuvaahan on ainakin Japanissa syytetty sekä epärehellisestä nationalismista että naiivista pasifismista. Muutamasa lukemassani arvostelussa taas koko juttu taas on ohitettu suoraviivaisena henkilökuvana, jonka kiinnostavuus riippuu katsojan kiinnostuksesta Japanin ja/tai lentokoneiden historiaan. Nämä kommentit saavat lähinnä epäilemään kriitikoiden lukutaitoa - ei sen suhteen mitä elokuvassa suoraan puhutaan, vaan mitä jää rivien väliin. Miyazakin elokuvat ovat aina sisältäneet symboliikkaa, mutta Tuuli nousee vie teemojen käsittelyn puhtaasti visuaalisella tasolla mielestäni huomattavasti pidemmälle kuin ohjaajan aiemmat elokuvat.

VAROITUS: alla oleva teksti spoilaa todella paljon elokuvan temaattista sisältöä, joskaan ei varsinaisia juonenkäänteitä. Suosittelen lukemaan vasta elokuvan katsomisen jälkeen. Kirjoitan tämän viestin nyt aika perusteelisesti kun myöhemmin en kuitenkaan enää jaksaisi ja lisäksi nuo elokuvan pointin aika täydellisesti missaavat / sitä täysin vääristä asioista kritisoivat arvostelut alkoivat harmittamaan.

Liikkuva linna ja Ponyo rantakalliolla olivat mielestäni kunnianhimoisia mutta osittain epäonnistuneita elokuvia. Niiden epäonnistuminen oli tarinoiden monimutkaisuus verrattuna Totoroon tai Kikiin, joiden maanläheinen ihmiskuvaus on Miyazakin vahvinta osaamista. Liikkuva linna ja Ponyo taas pyrkivät käsittelemään niin monia aiheita "suoraan" kestonsa aikana, että tarinat jäivät sekaviksi ja monin paikoin huonosti rytmitetyiksi. Tuuli nousee on tavallaan molempien tyylien parhaat puolet samassa paketissa; näennäisen yksinkertainen "yhden miehen tarina", jonka yksityiskohtien sisään on rakennettu huomattavasti monimutkaisempi filosofinen rakennelma. Keskeisimpiä teemoja ovat unelmat, luovuus ja vastuu. Ihminen, luonto ja inspiraatio. Tärkeimpänä ihmisluonto. Jiro näkee unia lentokoneista, jotka liikkuvat orgaanisesti kuin Totoron kissabussi. Inspiraatio uudenlaisen, kaarevaan suunnitteluun löytyy kalan ruodosta ja hänen rakastettunsa Naoko maalaa maisemakuvia tuulisella kukkulalla. Unissa italialainen lentokoneinsinööri Caproni, kirjaimellisesti unelmien siivellä tasapainoillen, propelleja väistellen, varoittaa Jiroa "hukkaamasta päätään" unissaan. Jiron ja Naokon ensimmäistä kertaa kunnolla tavatessa he heittelevät pientä paperiliidokkia toisilleen ja Naokon paitaan on kuvioitu kaksi lintumaista (lentokonemaista) hahmoa, vielä toisista erillään mutta vierekkäin. Jiron myöhemmin saadesa puhelinsoiton toisesta kaupungista, jossa Naoko on sairastunut, on Jiron huoneen ovessa ja paidassa jälleen sama kuvio, selvästi erillään. Hääseremonian sake-kupin pohjaan on kuvioitu kaksi lintua, jotka nyt koskettavat toisiaan siivistä. Jiron työporukka on hänen kaltaisiaan unelmoijia mutta esimies suhtautuu kaikkeen, myös hääsuunnitelmiin, yhtä teknis-käytännöllisesti kuin lentokoneen piirrustuksiin. Hän on myös kääpiökokoinen, kirjaimellisesti pieni mies, ilman unelmia. Jiron sisko muistutaa suorasuokkaisuudessaan Totoron Mei-tyttöä, josta ei ole kasvanut kovin onnellista aikuista. Viittauksia Miyazakin aikaisempaan tuotantoon oli muutenkin paljon, erityisesti Nausicaan ja Laputaan. Välillä oli hankala muistaa lukea tekstityksiä, kun tarinaa vietiin jatkuvasti eteenpäin myös pienten yksityiskohtien ja viittausten tasolla.

Miyazakin pasifismi, jos sitä pitää siksi kutsua, on varsin filosofista laatua; 'syyllisiä' eivät ole valtio, armeija tai joku abstraktiksi jäävä "ne muut", vaan ongelmat löytyvät läpi elokuvan yksilötasolta; halusta asettaa itsensä muiden edelle ja toistaalta yksilö yhteisen hyvän edelle, lähes huomaamattomasta manipuloinnista, piittaamattomuudesta ja silkasta hyväuskoisuudesta. Tekninen luovuus kääntyy tuhoisaksi aseeksi, kun ymmärrys ihmisluonnon ja (sitä kautta) ympäröivän yhteiskunnan luonnollisia heikkouksia kohtaan on jäänyt lähes lapsen tasolle. Ainakin muutamat kriitikot ovat arvostelleet elokuvan tapaa jättää koneiden aiheuttama tuho (ja oikeastaan koko sota) näyttämättä muutamaa lyhyttä kohtausta & maisemakuvaa lukuunottamatta. Mielestäni juuri tässä on elokuvan suurin hienous; sen sijaan että näytettäisiin sotakoneita taistelussa tai 'niiden' aiheuttamaa tuhoa, Miyazaki keskittyy hienovaraisesti yksilötasolla ihmisluonnon eri puoliiin; tarpeellisiin vaistoihin & 'työkaluihin', jotka eivät ole "hyviä" tai "pahoja" ja joiden avulla voi luoda taidetta, suunitelmia, kuljetusvälineitä, pommmikoneita - tai vaikka filosofia animaatioita.

Tuuli nousee on suurimmaksi osaksi yllättävänkin leppoisa elokuva, jonka (näytöksessä selvästi osaa yleisöä hämmentänyt) loppuratkaisu on mielestäni vähintään varovaisen toiveikas.
Muokannut 07.04.2014 00:39 foxkeegan

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Tasolla 57
    86.43

21.04.2014 09:59 #11 :: Emelie
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Kävin eilen katsomassa tämän elokuvan. Aika taattua laatua, vastaisi odotuksia. Oli aika jännä nähdä sinänsä vakavahko aihe miyazakilaisin ottein käsiteltynä.

Lentävät asiat ovat Miyazakille lähellä sydäntä ja nyt hän pääsi tekemään niitä oikein urakalla. Olen aina pitänyt hänen tavastaan yhdistää lentäminen hienoihin maisemiin, joten nyt vähän harmitti, että ne hienot maisemat olivat jääneet koneiden jalkoihin.
Varoitus: Spoiler.

Päähenkilö Jiro oli sympaattinen tyyppi, eivätkä ne muutkaan hahmot kauheita olleet. Ärsyttävin oli Jiron pikkusisko, sellainen Miyazakin vakio pikkutyttöhahmo, josta en ole koskaan suuremmin pitänyt, kitisijät nyt kun eivät muutenkaan ole hahmoina parhaita ikinä...

foxkeegan kirjoitti: Ainakin muutamat kriitikot ovat arvostelleet elokuvan tapaa jättää koneiden aiheuttama tuho (ja oikeastaan koko sota) näyttämättä muutamaa lyhyttä kohtausta & maisemakuvaa lukuunottamatta. Mielestäni juuri tässä on elokuvan suurin hienous; sen sijaan että näytettäisiin sotakoneita taistelussa tai 'niiden' aiheuttamaa tuhoa, Miyazaki keskittyy hienovaraisesti yksilötasolla ihmisluonnon eri puoliiin; tarpeellisiin vaistoihin & 'työkaluihin', jotka eivät ole "hyviä" tai "pahoja" ja joiden avulla voi luoda taidetta, suunitelmia, kuljetusvälineitä, pommmikoneita - tai vaikka filosofia animaatioita.


Varoitus: Spoiler.

Pitää katso tämä elokuva uudelleen, nyt kun tarina on jo tuttu, jotta pystyisi keskittymään enemmän visuaaliseen ilmeeseen. Hyvä elokuva, mutta ei ole kyllä suosikkini Miyazakin leffoista.

  • Master hahmo
  • Master
    Riiviö
    Tasolla 12
    12.52
06.06.2015 14:14 #12 :: Master
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Aikoinaan katsoin sen elokuvateatterissa. Viimeksi tällä viikolla katsoin kyseisen elokuvan kotioloissa DVD-muodossa. Toisella katselukerralla oli jopa parempi. Kyllä, tämä on Hayao Miyazakin viimeinen elokuva. Ensimmäinen kyynel tuli, kun ihan lopussa Naoko sanoo: "Sinun pitää elää, rakas. Elä." Koskettava tunnelma jatkui lopputeksteihin ja siihen hienoon lauluun. Hayao Miyazakilla ja muilla oli vaikeuksia löytää ääni Jiro Horikoshin osaan. Lopulta he saivat ääneksi Hideaki Annon, joka ei ole ääninäyttelijä ollenkaan. Loistava valinta! Jo ensimmäisellä katselukerralla elokuvateatterissa miehen uniikki ääni jäi mieleen! Suosittelen tätä kaikille.

08.06.2015 13:29 #13 :: Huoleton
Hayao Miyazakin Kaze tachinu (The Wind Rises)
Ah, Tuuli nousee. Tämä elokuva nousi jo ensimmäisen näkemän jälkeen lemppareideni joukkoon. Upea elokuva. Ihana elokuvakokemus ja kokemuksena jotain sellaista, mikä kilpailee tasaviivalla kokemuksen: "paljaat varpaat rantahiekkaan lämpimän auringon porottaessa taivaalta" kanssa. Rakastin erityisesti unikohtauksia ja kaikkea sitä tekniikkaa. :)

Valvojat: RaccoonRasimus