Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuva

Perustetaanpas nyt uudelleen tämäkin aihe. Edellinen aloitusviestini:

Potterfaneille (eli mm. minulle) on saapunut iloinen uutinen. Warner Bros, on ilmoittanut aloittavansa työskentelyn J.K Rowlingin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (engl. Fantastic Beasts and Where to find them) teoksen elokuvakäsikirjoituksen kanssa. Käsikirjoittajana tullaan näkemään Rowling itse. Elokuva tulee pohjautumaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjan kuvitteellisen kirjailijan Lequan "Lisko" Scamanderin (engl. Newt Scamanderin) elämään.

Harry Potteria itseään ei elokuvassa tulla näkemään, sillä elokuva ei ole jatko-osa Harry Potter -sarjalle tai kerro Harry Potteria edeltäneistä ajoista. Kyseessä on laajempi katsaus taikamaailmaan. Tarina saa alkunsa New Yorkista 70 vuotta ennen Harry Potter -sarjan alkua

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirja ilmestyi 2001 ja on yksi Rowlingin hyväntekeväisyyttä varten kirjoittamista pikkukirjoista. Kaikki kirjan tuotto on lahjoitettu Comic Relief -järjestölle.

Tässä Ylen uutisointi aiheesta.

Löytyykös täältä muita uutisesta innostuneita?

Onkos kukaan muu riisinkiläisistä ehtinyt jo käydä katsomassa Ihmeotuksia?

Omat fiilikseni leffan suhteen ovat vähän kaksijakoiset. Toisaalta oli erittäin kivaa päästä taas Rowlingin taikamaailmaan - ja leffan sijoittaminen 1920-luvun New Yorkiin oli mielestäni onnistunut ratkaisu - mutta juonellisesti elokuva ei ollut aivan napakymppi. Tiivistämisen varaa olisi ollut ja elokuvan rytmitys ei ehkä ollut aivan kohdallaan. Turhan paljon oli myös tehosteilla leikkimistä ja venytettyjä toimintakohtauksia, vaikka ihmeotukset (haisku <3) sinänsä olivatkin kivoja ja/tai mielenkiintoisia.

Mä olen suhtautunut Edddie Redmayneen positiivisesti jo siitä saakka kun näin hänet Taivaan pilareissa, joten minulla ei ollut mitään ongelmia nähdä häntä leffan pääroolissa. Mielestäni hän onnistuikin hyvin, Lisko oli mukavalla tavalla nörtti ja sosiaalisesti kömpelöhkö päähenkilö. Olihan Harrykin toki sympaattinen päähenkilö, mutta Liskoon verrattuna hiukan valjunpuoleinen. Uusista hahmoista pidin myös Tina Goldsteinista, mutta hänen sisarensa Queenie jäi minulle etäisemmäksi ja suoraan sanottuna turhanpäiväiseksi kikattelijaksi. Ja Jacob puolestaan oli liiankin osoittelevasti tuomassa tarinaan mukaan jästin näkökulmaa (välillä hänestä ja hänen pöllämystyneistä ilmeistään tuli mieleen leffa-Ron) ja perinteistä (lue: kulunutta) komiikkaa, vaikka sinänsä ihan symppis hänkin oli.



Näin yhden katsomisen perusteella sanoisin, että leffana tämä kyllä peittoaa kirkkaasti ainakin huonoimmat Potter-leffat, mutta jää silti selvästi HP-kirjojen taakse. Vähän liikaa kierrätettyjä elementtejä HP-tarinoista eikä niin raikkaita ideoita tai ajatuksia herättäviä teemoja. Vaikka en sanoisi juonta ennalta-arvattavaksi, niin ei se varsinaisesti yllättäväkään ollut. Siltikin Ihmeotukset oli viihdyttävä seikkailu, jonka katsoi mielellään. Jos nyt verrataan muihin elokuvamaailman saagojen esiosiin, niin oli tämä selvästi parempi kuin Jacksonin Hobitit tai Lucasin prequel-Star Warsit.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kävin katsomassa ja pidin. Leffa on pääosin kepeä ja hauska, vaikka antaa ymmärtää, että taustalla tapahtuu ja tulevissa neljässä leffassa varmaankin on jo kohtalaisesti synkempää. Olihan tässäkin jo toki pimeitä juttuja.


Tina jäi minulle etäiseksi, mutta Queenie ja Jacob olivat symppiksiä. Redmaynen osuutta hieman pelkäsin, mutta hyvinhän hän siitä suoriutui. Tänään ilmestyy elokuvan käsikirjoitus ja meinaan lukea sen ennen kuin käyn katsomassa leffan uusiksi ensi viikolla.

Dyn, elokuvasta oli erikoisnäytös tiistaina 15.11. monissa maissa yhtäaikaa Euroopan ensi-illan kanssa, joka oli Lontoossa. Käsittääkseni vain tuona iltana oli ennakko ja normaali esitysaikataulu alkaa 23.11.

Freyja kirjoitti: että Newt (en voi sietää Lisko-käännöstä)

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin, että mikäs siinä Liskossa ärsyttää? Jos ei muisti petä, niin Newt on lyhenne Newtonista ja siis vain kutsumanimi, ja sellaiseksi Lisko sopii minusta ihan hyvin.

Tina jäi minulle etäiseksi, mutta Queenie ja Jacob olivat symppiksiä.

Hehe, meillä meni sitten nämä mieltymykset ihan toisinpäin :D Tai siis, en minäkään nyt mikään Queenien ja Jacobin vannoutunut vihollinen ole, mutta jotenkin se jatkuva hymyileminen/lupsakkuus/yms. oli minulle liikaa ja Tinan lievä jäykkyys ja varautuneisuus tekivät hänestä lähestyttävämmän tuntuisen. Mä yleensä aina sympatiseeraan sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä, johtuu kai siitä että olen itsekin sellainen jossain määrin :P

Käytiin mekin katsomassa. Tykkäsin Liskosta, Eddie Redmaynesta on hyvää vauhtia kehkeytymässä yksi lempinäyttelijöistäni "uudemmasta" näyttelijäsukupolvesta. Jacobin lupsakkuus vetosi myös minuun.

Yleisesti tykkäsin kovasti, oikein oiva lisä Potter maailmaan olematta kuitenkaan samankaltainen ensimmäisen tarinan kanssa. Jatkoa odotellessa!

Minulle Fantastic Beasts and Where to Find Them oli vuoden paras elokuva. Rakastin 1920-luvun maisemia ja pukuja. Elokuvan juoni ei toki ollut mitenkään mullistava: tarina oli lopulta hyvin ennalta-arvattava ja yllätyksetön. Pidin siitä silti, koska siinä oli juuri sopivasti sitä taikaa, jota Pottereissa aina oli. Tarinassa viitattiin juuri sopivasti Pottereista tuttuihin hahmoihin, mutta ei nojattu niihin liikaa.

Elokuvan hahmoista pidin eniten Newt Scamanderista. Hän oli hyvällä tavalla erilainen päähenkilö. Ujo, hellä ja herkkä mies, jota ei esitettykään epämiellyttävänä "nössönä". Näin usein käy. Pottereissakin kilteistä Puuskupuheista tehtiin vähän naurunalaisia. Muut hahmot jäivät vähän etäisiksi, mutta Queenie kyllä ilahdutti. Minusta hän oli kaukana tyhjäpäisestä kikattelijasta. Päinvastoin, minusta hän pelasi ihailtavan taidokkaasti sillä, että miehet pitivät häntä viehättävänä.

Tarina yritti myös ilahduttavasti tuoda esille sitä, että kaikki, mitä ihmiset eivät ymmärrä ei ole välttämättä pahaa. Velhot pelkäsivät taikaolentoja, koska eivät ymmärtäneet niitä, mutta se ei ole olentojen itsensä vika.

noreen kirjoitti: Muut hahmot jäivät vähän etäisiksi, mutta Queenie kyllä ilahdutti. Minusta hän oli kaukana tyhjäpäisestä kikattelijasta. Päinvastoin, minusta hän pelasi ihailtavan taidokkaasti sillä, että miehet pitivät häntä viehättävänä.

Tuo oli varmaan kommenttina aikaisempaan viestiini, mutta en minäkään tarkkaan ottaen sanonut, että Queenie olisi tyhjäpäinen vaan turhanpäiväinen :P En oikein nähnyt, mitä pointtia hänen hahmollaan oli - ellei sitten lasketa sitä, että hänen kaltaisensa herttainen ja viehkeä kotihengetär on melkeinpä ideaalinen kumppani Jacobille (voi tosin olla, että trophy wife -tutkani on yliherkkä). Juoni ei olisi mielestäni suuresti kärsinyt, vaikka hänet olisi jätetty kokonaan pois, vaan hänen kauttaan selvinneet asiat tai hänen vaikutuksensa tapahtumiin olisi saatu muutenkin mukaan tekemällä elokuvaan ainoastaan kosmeettisia muutoksia. Jos tässä nyt lämpimikseni teoretisoin, niin en hämmästyisi, jos Newtin, Tinan ja Jacobin hahmot sekä heidän roolinsa tarinan etenemiselle kehitettiin ensin ja Queenie vasta myöhemmin täydentämään hahmogalleriaa niin ettei Ihmeotukset olisi vain hieman muunneltu toisinto Pottereista.

Sinänsä kyllä haluaisin pitää Queeniestä, sillä arvostan toki maanläheisiä, elämäniloisia ja rentoja hahmoja - etenkin silloin kun he eivät myöskään ole tyhjäpäisiä :D Olet noreen ihan oikeassa siinä, että Queenie osasi kyllä ottaa kaiken irti ajatustenlukutaidostaan. Mutta valitettavasti jokin hänessä ja hänen jatkuvassa muikeudessaan hiersi minua väärällä tavalla ja koin hänen hahmonsa turhan rasittavaksi :P

Lisäksi kuin näin jälkikäteen olen elokuvaa hiukan mietiskellyt, niin minua vaivaa jonkun verran se, miten perinteinen setti meillä on päähenkilöitä Ihmeotuksissa, vaikka aiemmin Rowling on moneen kertaan puhunut erilaisten vähemmistöjen puolesta julkisuudessa. Queeniekin olisi varmaan ollut virkistävämpi, jos hän olisi ollut tummaihoinen ja/tai Tinan tyttöystävä, tai Jacobin sijasta mukaan taikamaailmaan tempautunut jästi.

Mab kirjoitti: En oikein nähnyt, mitä pointtia hänen [Queenien] hahmollaan oli - ellei sitten lasketa sitä, että hänen kaltaisensa herttainen ja viehkeä kotihengetär on melkeinpä ideaalinen kumppani Jacobille

Minulla on tunne, että Queenin kautta haetaan suvaitsevuuden muutosta amerikkalaiseen velhomaailmaan, jossa elokuvan hetkellä kanssakäyminen ja liitot velhojen ja jästien välillä on kielletty. Hän olisi hyvinkin voinut olla Porpentinan ystävä pikemminkin kuin sisar, mutta jotenkin tuntuu, että Porpentinan luonteeseen tarinallisesti sopii paremmin läheinen sisar kuin ystävä. Ystävä olisi minusta ollut kliseisempi versio. Makukysymys varmaankin. Rowlingilla tosin saattaa olla sukulaissuhteeseen liittyen jotain lisäarvoa annettavanaan myöhemmin.

Minua kutkuttaa suuresti ajatus tulevasta, sillä Pottermore päätti vastikään julkaista koostekirjoituksen Ariana Dumbledoresta, mikä herätti paljon teorioita tulevien elokuvien mahdollisista tapahtumista. Kirjoitus löytyy täältä , eikä se spoilaa, jos kaikki Potterit on luettuna.

Elokuvan oheistuotteessa ‘Fantastic Beasts And Where To Find Them: Magical Movie Handbook’ on muuten valotettu Newtin historiaa Tylypahkassa ja selitetty ristiriita, mikä elokuvan ja Fantastic Beasts -kirjan välillä on. Täältä löytyy teksti , jos jotakuta toistakin asia on vaivannut.

Emelien tavoin, myös minusta Colin Farrell oli loistava. Sen lisäksi pidin Samantha Mortonin roolisuorituksesta. Pari kertaa on nyt tullut leffa nähtyä.

Kiitos edellisille kivoista linkeistä Pottermoreen ja muihin kiintoisiin aihetta sivuaviin paikkoihin! Avasin heti muutaman uuden välilehden.

No nyt tuli Ihmeotuksetkin käytyä katsomassa. Menimme neljän hengen porukalla, ja minä taisin meistä olla se, joka elokuvasta eniten tykkäsi. Pidin Liskosta hahmona (ja Eddie Redmaynesta toki näyttelijänä, joten ehkä se ei yllätä) ja myös elokuvan "hengestä". Se oli kauniin visuaalinen, siistejä erikoistehosteita riitti, juoni oli ihan kelvollinen ja näyttelijäkaarti osaava. Musiikki oli kaunista ja tuki elokuvan kaarta.

Juoniaukkojakin oli. Toki viisiosaisen sarjan ensimmäisessä osassa avataan hieman jo seuraaviakin, mutta aukot eivät rajoittuneet siihen. Esimerkiksi

Yleisesti, tykkäsin kyllä, ja katson mielelläni seuraavankin!

Itsenäisyyspäivänä käytiin avopuolison kanssa istumassa iltaa ja katsomassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat siinä ohessa. Emme lähteneet etsimään elokuvateatterin salista elämää mullistavaa kokemusta, vaan ennemminkin iloista viihdettä. Täytyy myös myöntää, että en ole koskaan pitänyt Harry Potter -elokuvista, ja tämä tempaisi minut huomattavasti paremmin mukaansa kuin ne kirjoista tehdyt toisinnat. Olen todella positiivisesti yllättynyt.

Otukset olivat hauskoja ja minua otusvaiheen pituus ei haitannut lainkaan. Nauroin niille paljon. Varsinainen päätarina obskuureineen oli puolestaan hyvä vertauskuva ahdasmielisten piirien tukahduttavuudelle ja kuinka ulospäästessään se tukahdutettu musta möykky voi saada aikaan pahoja asioita.

Hahmogalleria oli kiva. Jacobin comic reliefin vahvuus välillä ärsytti, mutta lopulta hänkin osoittautui hahmoksi, joka ottaa vastuun omasta paikastaan maailmassa, mikä paransi mielipidettäni hänestä roimasti. Kivaa, että hänellekin oli kirjoitettu romanssi. Oikeastaan kaikki tärkeät hahmot olivat itsenäisiä ja päätöskykyisiä, mitä arvostan. Ei juostu ainoastaan Liskon valintojen ehdoilla.

Pidin siitä, että taikamaailma oli nivottu niin hyvin kiinni jästimaailmaan, kuinka asiat tapahtuivat siinä ohessa. Kaikenkaikkiaan mukava elokuva ja varmasti tulen katsomaan seuraavatkin osat.

Emelie kirjoitti: Nyt oltiin Yhdysvalloissa 20-luvulla ja se ei vaan näkynyt elokuvasta kuin ihan paikoitellen. Tai ehkä sitten tässä on se ongelma, että en ole kummankaan maan "kansalainen", jotta olisin nähnyt eron Britteihin jotenkin selvästi.

No, mä olin näkevinäni ihan tarpeeksi eroa HP-filmien maailmaan, tosin enpä minäkään mikään asiantuntija ole. Musiikki esimerkiksi oli mukavan jazzahtavaa, salakapakoita löytyi kieltolakimaisessa hengessä, kotitontuilla vaikutti olevan erilainen asema ja ylipäätään elokuvan miljöö ei enää vaikuttanut niin ... ööh, dickensiläiseltä kuin mitä HP-leffoissa. Ja jos vertaa HP-kirjoihin, niin puvustus yms. oli Ihmeotuksissa selkeästi jästimäisempää ja ajankuvalle varmaankin tyypillistä, mutta HP-leffoissahan taikamaailman asukeilla on yleensä aika lailla normikuteet yllä, etten siis oikein tiedä, voiko jenkkinoitien ja -velhojen pukeutumista laskea eroksi.

Freyja kirjoitti: Minulla on tunne, että Queenin kautta haetaan suvaitsevuuden muutosta amerikkalaiseen velhomaailmaan, jossa elokuvan hetkellä kanssakäyminen ja liitot velhojen ja jästien välillä on kielletty. Hän olisi hyvinkin voinut olla Porpentinan ystävä pikemminkin kuin sisar, mutta jotenkin tuntuu, että Porpentinan luonteeseen tarinallisesti sopii paremmin läheinen sisar kuin ystävä.

Tuo on ihan hyvä pointti, että Queenie on leffassa tuomassa esille suvaitsevaisuusnäkökulmaa, mutta olisin silti toivonut hänen hahmolleen jotain kouriintuntuvampaa roolia tapahtumiin (ja vähemmän sellaista marilynmonroemaista lapsekkaanviettelevää kihertelyä). Siitä olen samaa mieltä, että Tinan varautuneelle luonteelle sopii paremmin läheinen sisar kuin ystävä. Lähinnä vain ihmettelin, että miksi Ihmeotuksissakin pitää olla päärooleissa sovinnaisesti kaksi valkoista heteropariskuntaa kun periaatteessa oltaisiin voitu lähteä vaikka mille reiteille, jos vain olisi ollut tahtoa tuoda esille vähemmistöjen näkökulmaa.

Emelien tavoin, myös minusta Colin Farrell oli loistava. Sen lisäksi pidin Samantha Mortonin roolisuorituksesta. Pari kertaa on nyt tullut leffa nähtyä.

Minäkin kävin katsomassa leffan toisenkin kerran

Xarielin lailla ihmettelin toissalemilaisiin liittyviä juoniaukkoja (vaikka Samantha Mortonin roolisuoritus oli btw minustakin oikein hyvä). Lisäksi jästimaailman puolelta Shaw'n perheen isän ja poikien osuus jäi nyt vähän irrallisen ja keskeneräisen tuntuiseksi myös. Ei kaikkia langanpätkiä tarvitse tietenkään solmia lopussa tiukasti yhteen, mutta nyt niitä jäi liikaa hapsottamaan vähän joka suuntaan.

Nojoo, valivalivali :P Oli tämä leffa siis minustakin huomattavasti parempi kuin monet HP-leffoista ja tässä oli paljon elementtejä, joista pidin, mutta ikävä kyllä myös liikaa köykäisiä ratkaisuja ja hukattua potentiaalia, jotta olisin kunnolla voinut tykästyä. Ehkä odotukseni olivat kuitenkin liian korkealla, vaikka yritin pitää pääni kylmänä. Saas nähdä, miten käy Rogue Onen kohdalla

^ Olen hyvin pitkälle samoilla linjoilla kanssasi suhteessa HP-elokuviin ja itse asiassa juuri sen takia odotinkin Ihmeotuksilta niin paljon (ja ehkä siis liikaa). Ajattelin että nyt sisäinen puristini ei pääsisi jatkuvasti vertailemaan valittamaan elokuviin tehdyistä muutoksista, poisjätetyistä tärkeistä asioista, vääränlaisista näyttelijöistä yms. yms. Mutta kyllä mä ilmeisesti aina kykenen löytämään jotain vinkumisen aihetta.

En voi sanoa odottavani tulevia osia pelkästään kiinnostuneena, sillä minusta [spoilerivelhoksi] roolitettu näyttelijä ei vaikuta hyvältä valinnalta, vaikka sinänsä aihepiiri on eittämättä mielenkiintoinen.

Sekin minua arveluttaa, että jos mukaan tuodaan HP-kirjoista tuttuja hahmoja, kuten vaikkapa helppona esimerkkinä Dumbledore, niin miten heidän osuutensa saadaan nivottua tyylikkäästi mukaan ja onko hahmon toteutus ylipäätään onnistunut ja uskottava, vaikka varsinaisesti meillä ei olekaan suoraa kirjamateriaalia vertailukohteena. Monet pitävät HP-leffojen aikuisnäyttelijöistä ja osa heistä suoriutuikin todella hyvin, mutta esimerkiksi Dumlen hahmosta tehtiin kertakaikkisen järkyttävä. (Klassikkosarjakuva monen vuoden takaa, mutta siinä kiteytyvät ongelmat hyvin:
soupandleaves.deviantart.com/art/Book-Du...e-vs-Movie-259994619) Miksi nyt onnistuttaisiin yhtään paremmin, etenkin kun Ihmeotus-elokuvissa on samoja taustavoimia? (*Joskin Yates ei tainnut ohjata GoF-elokuvaa, mutta ei Dumle hyvä ollut muissakaan. Gambon oli täysin väärä valinta rooliin imo)

Ihmeotukset nähty (viimeinkin!) ja pidin tästä enemmän kuin Pottereista. Tietysti etuna on se, että elokuva on kirjoitettu suoraan elokuvaksi eikä sovitettu kirjoista, ja vaikka toimintaa ja erikoistehosteita oli kieltämättä (ja odotetusti) runsaasti, häsläyskohtaukset eivät mielestäni tuntuneet yhtä puuduttavilta kuin Potter-leffoissa. 20-luvun maailma miellytti. Ehkä pidin siitä jopa enemmän kuin Pottereiden modernista maailmasta. Tämä on tietysti makukysymys, mutta Pottereissa minua on ehkä hieman häirinnytkin tunne, että taikamaailma on ikäänkuin menneisyyden maailma piilossa nykymaailman sisällä... sellaisissakin asioissa, jolloin modernimpi ratkaisu tuntuisi järkevämmältä. Esimerkkinä vaikka pergamentin käyttö muistiinpanoihin. En tosin osaa sanoa, mikä minua siinä tarkalleen hämää, vai onko kyse vain siitä, että oma visuaalinen silmäni pitää vanhanaikaisista maisemista. Toisaalta taas taikamaailma tylsän nykyajan sisällä on oma tehokeinonsa ja pakopaikkansa... no, silti miljöö miellytti.

Hassusti tuli jopa olo, että elokuva sijoittui ikään kuin eri maailmaan kuin potterit, vaikka siinä oli tuttuja mainintoja. Ehkä se johtuu siitä, että Ihmeotusten kohdeyleisö on selvästi hieman vanhempaa...?

Johnny Deppiä en minäkään odota kovinkaan innolla. Tosin mistäpä tietää, ehkä hän yllättää? Silti tuntuu että tietää jo valmiiksi, millainen roolisuoritus sieltä on tulossa, ja se tuntuu tylsältä Colin Farrellin jälkeen. (Tämä siitä huolimatta, että olen taannoin pitänyt monista Deppin roolisuorituksista... mutta niissä on yleensä aina sitä jotain samaa.)