Terry Pratchett 1948 - 2015
-
Kirjoittaja
Dyn
Varjovelho
Taso 66
Riemukkaasta fantasiamaailmoistaan ja nerokkaasta huumoristaan tunnettu brittikirjailija Terry Pratchett on menehtynyt 66 vuoden iässä. Pratchett sairasti Alzheimerin tautia.
Pratchettin kirjat ovat ilahduttaneet myös monia suomalaisia lukijoita aina 90-luvun alun ensimmäisistä suomennoksista asti. Hän myös vieraili Suomessa Helsingin Finnconissa vuonna 1993. 2000-luvulla hän on ollut Britannian luetuimpia kirjailijoita. Pratchett sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyyden vuonna 1998 ja elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Asiasta kertoi Pratchettin kustantaja kirjailijan Facebook-sivulla. Linkki myös BBC:n uutiseen aiheesta.
-
Tapsa
Vampyyri
Taso 32
- Viestejä: 253
- Saadut kiitokset: 39
-
Pisania
Varjoinen
Taso 47
- Viestejä: 998
- Saadut kiitokset: 90
Ei ole kynttilää poltettavaksi mutta kuuntelen Terryn muistoksi tätä kaunista kappaletta, jonka myötä hän omien sanojensa mukaan halusi erota elämästä.
Anteeksi, silmässäni on jotain.
-
kyty
Senesalkki
Taso 41
- Viestejä: 850
- Saadut kiitokset: 140
Pratchettin kirjat ovat olleet itselle sydäntä lähellä, ne olivat ensimmäisiä kirjoja joiden kautta tutustuin aikuisille kirjoitettuun fantasiaan joskus varhaisteininä kun isä ne tyrkkäsi käteeni. Pratchettin kirjat olivat myös ensimmäisiä kirjoja joita yritin lukea englanniksi, vaikka niiden taso oli minulle liian vaativa. Myöhemmin huomasin ihmeekseni ettei lukeminen ollutkaan enää vaikeaa. Tulen lukemaan kirjoja uusiksi varmasti lopun elämäni ajan...
-
HourglassEyes
Varakreivi
Taso 52
- Viestejä: 2030
- Saadut kiitokset: 158


-
Jussi
Arkkivelho
Taso 61
- Viestejä: 1565
- Saadut kiitokset: 213

Itse tutustuin Pratchettiin vasta 18-vuotiaana, ja luin lyhyen ajan sisällä kaikki neljä siihen mennessä suomennettua Kiekkomaailma-kirjaa. Noitasiskokset oli minulle se ensimmäinen. Kuudennen suomennoksen Vartijat hoi! jälkeen syksyllä 1999 siirryin alkukielisiin, ja noin vuoden ajan keskityin siihen, että luin kaikki ilmestyneet englanniksi. Siitä lähtien olen jokaista uutta tervehtinyt ilolla.
Minulla on yhä joitakin Pratchettin romaaneja lukematta (The Carpet People, The Dark Side of the Sun sekä Johnny Maxwell -trilogia), ja uudelleenluvun on saanut vasta pieni osa tuotannosta.
kyty kirjoitti: Olihan tämä odotettavissa, mutta jotenkin onnistui silti tulemaan puskan takaa.
Sama reaktio minullakin. Kun Pratchett tiedotti marraskuussa 2013 kirjoittavansa viidettä Tiffany-romaania, hän samalla kertoi, että tämän jälkeen tulee vielä lisää Discworld-kirjoja:
I JUST had chat with Terry and he writing the next book a Tiffany one and there will be more Discwold ones.
On a sadder note he did say there would be a few more until he died, he was quite stoic about saying that.
Mutta postuumisti julkaistava The Shepherd's Crown tulee jäämään viimeiseksi. Tämänpäiväisen uutisen mukaan kirja valmistui viime kesänä.
-
Hiistu
Varjovelho
Taso 60
- Viestejä: 3086
- Saadut kiitokset: 462
Hiljaiseksi vetää.
-
FreakyMike
Teknovelho
Taso 44
www.news.com.au/technology/terry-pratche...frfro0-1225926584339
On vaan jotenkin niin mahtavaa, että ritariksi lyömisestä voi saada noin eeppisen idean ja kykeni vielä toteuttamaankin sen.
-
Kirjoittaja
Dyn
Varjovelho
Taso 66
Virheellinen consumer key/secret asetuksissa.
-
iju
Teknikko
Taso 15
- Viestejä: 29
- Saadut kiitokset: 20
FreakyMike kirjoitti: En ole lukenut kuin vain kourallisen Pratchettin kirjoja, mutta ihailin häntä myös siitä syystä, koska Terry oli niitä harvoja ihmisiä maailmassa joilla on meteoriitinkappaleista taottu miekka.
Miekka jota ei saanut kantaa julkisesti! Kuten Pratchett yhdessä esiintymisessään (tai useammassa!) totesi, niin mikä kertoo paremmin yhteiskunnan rappiosta kuin se ettei ritari saa kantaa miekkaa?
Hieman muistelua: ensimmäinen lukemani pratchett oli Viikatemies. Karisto ei ollut vaivautunut merkitsemään takakanteen juonesta oikein mitään tai edes sitä että kyseessä on jatko-osa. Astuin sisään odottaen jonkinlaista kevyttä fantasiaa ja petyin pahasti kun kirja vaikutti enemmänkin maalaiselämän ihannoinnilta ja jotain kummaa zombi-velhon juoksentelua. Kirjassa ei ollut edes kunnon toimintakohtauksia! Lukujakaan ei ollut! Vuosia myöhemmin yritin vielä Mortia ja nauroin itseni (melkein) hengiltä. Sen jälkeen Viikatemieskin maittoi. Noita-kirjoista en oikein koskaan välittänyt.
Minulla oli lapsuudenhuoneessani esillä vuosia uutinen Pratchettin ritaroinnista. Minusta oli jotenkin hienoa että fantasiakirjailija (jotka yleisesti eivät hirveästi saa kunnioitusta osakseen vaikka rahallisesti olisivatkin menestyneet) oli näin saanut yhteiskunnan hyväksynnän.
Kun vanhenin ja aloin olla yhä enemmän kiinnostunut yhteiskunnasta ja sen kehityksestä olin kovin iloinen kun Kiekkomaailma sarjana kasvoi samaan suuntaan. Näin hyvin on käynyt melko harvoin: yleensä kun näistä kasvetaan ulos tai tiet erkanevat kun kirjailijan kiinnostuksenkohteet lähtevät toiseen suuntaan.
Jotakuta muuten saattaa kiinnostaa nuorehkon Terry Pratchettin Aikakoneelle antama haastattelu vuonna 1990 .
Tässä on ehkä hyvä mainita yhdestä elämäni suurista mysteereistä: teini-ikäisenä kävin Suomalaisessa kirjakaupassa siellä ollessa englanninkielisten kirjojen ale 1. Muistan että siellä oli ostoskärry täynnä Pratchettin kirjoja ja nostelin niitä kärrystä yksi toisensa jälkeen ja lueskelin takakansia. Yksi kertoi kuulemma takakannen perusteella siitä kuinka Sota saapui tyttärineen Ankh-Morporkiin. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta muttei minulla ollut oikein aikaa lukea sitä. Olen pohtinut myöhemmin mikä kirja oli kyseessä -- tällä kuvauksella kun sitä ei löytynyt Kiekkomaailman julkaisulistasta tai myöhemmin Wikipediasta! Aina parin vuoden välein mietin mikä kirja oli kyseessä. Hahmot muistaakseni esiintyivät jossain toisessa kirjassa sivuosassa maitokärryn kanssa, mutten sitäkään ole pystynyt myöhemmin löytämään. Pidän tätä jonkinlaisena todisteena suosikki-X-files-teoriastani, että ihmiset tipahtavat välillä rinnakkaistodellisuuksiin joissa kaikki on aivan samanlaista muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.. mutta eksyn aiheesta.
Luulen että Pratchettilla oli hyvä elämä. Ilmeisesti rakas perhe, lapsi joka menestyi ja (kuten sanoin) symbolista ja rahallista pääomaa. Kuolemaa edeltävät tapahtumat olivat varmaan turhauttavia ja kammottavia, mutta kokonaisuudessaan arvelisin että Pratchett sanoisi eläneensä hyvän elämän. En osaa olla hänen puolestaan surullinen: suren itseäni ja sitä että seuraava kauppoihin ilmestyvä kirja on Pratchettin viimeinen.
_____________
1. Tämä silloin kun Suomalainen vielä myi kirjoja!
-
Emelie
Verivelho
Taso 57
- Viestejä: 2740
- Saadut kiitokset: 235

Pratchettin kirjoitustyyli jakoi mielipiteitä, mutta minä ainakin arvostin ja arvostan edelleen silti suuresti hänen hienoja ideoitaan ja lennokasta tekstiä. Alzheimeristä huolimatta hän jaksoi edelleen jatkaa eteenpäin, aivan käsittämättömän hieno mies. Ikävä tulee.
-
haplotus
Tähtipilotti
Taso 41
- Viestejä: 618
- Saadut kiitokset: 9
Ei tämä minullekaan yllätyksenä tullut, mutta surulliseksi veti kyllä. Vielä kun lyhyen ajan sisällä lähtö tuli myös suosikkisarjakuvataiteilijalleni Yoshihiro Tatsumillekin.

-
Aurelia
Ratsumestari
Taso 25
- Viestejä: 136
- Saadut kiitokset: 46
Mutta myöskin miten paljon maailma saikaan Terryn elämän myötä. Hänen jälkeensä jäi monta monta täydellistä tarinaa ja kirjaa jotka eivät koskaan katoa. Ja minä en ole vielä edes ehtinyt lukea niistä ihan jokaista, joten on minulle vielä vähän uuttakin lukemista Terryltä jäljellä. Tulen tietysti lukemaan koko elämäni ajan hänen tarinoitaan yhä uudestaan ja tuntemaan aina sen saman ilon kun luin ensimmäistä kertaa.
Enkä minä koskaan unohda Terryä. Kunnioitan ja ihailen niin käsittämättömän lahjakasta kirjailijaa koko elämäni ajan ja seuraan uskollisesti omalta osaltani hänen viitoittamallaan ja valaisemallaan tiellä kohti täydellisiä tarinoita ja uraa jossa ei julkaista ainuttakaan huonoa kirjaa. Terry oli täyden kympin kirjailija ja hänen esimerkkiään aion päättäväisesti seurata omalla urallani.
Kiitos Terry ja nuku rauhassa.
Aurelia
-
Jouni
Epäkuollut
Taso 25
- Viestejä: 25
- Saadut kiitokset: 5
Kiitos kaikista upeista lukuelämyksistä.