Terry Pratchett 1948 - 2015

Tämä on jotenkin todella lannistava uutinen. Terry Pratchettin kirjat eivät olleet minulle henkilökohtaisesti kovin läheisiä mutta en tiedä juuri ketään joka niitä ei olisi edes jotain lukenut. Hänen julkaisutahtinsa myös olisi antanut olettaa että romaaneja tulisi enemmän kuin kukaan koskaan jaksaa lukea. On masentavaa että niitä ei enää tule lisää (paitsi ilmeisesti yksi postuumi julkaisu). Uudet, minua kiinnostamattomat Pratchett-kirjat tuntuivat jo pysyvältä osalta maailmanjärjestystä. Pratchett jatkoi kirjoittamista vielä Alzheimerin kourissa, mikä on todella kunnioitusta herättävä suoritus. Tämän kun yhdistää oman isotätini varhaiseen Alzheimeriin ja vähän aikaa sitten sattuneeseen kuolemaan niin tunnelma on varsin surullinen.

Voi särkynyttä pientä sydäntäni. Voi vain olla kiitollinen Pratchettin jälkeensä jättämistä sanoista . Vaikka uusia ei enää tule, jo olemassa olevista riittää kyllä (uudelleen)luettavaa loppuelämäksi. Enkä yhtään epäile ettenkö tulisi aina lukemaan.

Ei ole kynttilää poltettavaksi mutta kuuntelen Terryn muistoksi tätä kaunista kappaletta, jonka myötä hän omien sanojensa mukaan halusi erota elämästä.

Anteeksi, silmässäni on jotain.

Olihan tämä odotettavissa, mutta jotenkin onnistui silti tulemaan puskan takaa. Surullista kun ajattelee että ura olisi varmasti jatkunut vielä kauan jos sairaus ei olisi iskenyt... mutta sehän on elämää, ei kukaan tiedä missä vaiheessa se loppuu.

Pratchettin kirjat ovat olleet itselle sydäntä lähellä, ne olivat ensimmäisiä kirjoja joiden kautta tutustuin aikuisille kirjoitettuun fantasiaan joskus varhaisteininä kun isä ne tyrkkäsi käteeni. Pratchettin kirjat olivat myös ensimmäisiä kirjoja joita yritin lukea englanniksi, vaikka niiden taso oli minulle liian vaativa. Myöhemmin huomasin ihmeekseni ettei lukeminen ollutkaan enää vaikeaa. Tulen lukemaan kirjoja uusiksi varmasti lopun elämäni ajan...

Raskain sydämin otin vastaan tämän uutisen sen tärähdettyä naamakirjaan. Yksi parhaista on poissa... Jää hyvästi Sir Terry Pratchett. MELKO PIMEÄÄ TÄÄLLÄ, EIKÖ OLEKIN?

FreakyMike kirjoitti: En ole lukenut kuin vain kourallisen Pratchettin kirjoja, mutta ihailin häntä myös siitä syystä, koska Terry oli niitä harvoja ihmisiä maailmassa joilla on meteoriitinkappaleista taottu miekka.

Miekka jota ei saanut kantaa julkisesti! Kuten Pratchett yhdessä esiintymisessään (tai useammassa!) totesi, niin mikä kertoo paremmin yhteiskunnan rappiosta kuin se ettei ritari saa kantaa miekkaa?

Hieman muistelua: ensimmäinen lukemani pratchett oli Viikatemies. Karisto ei ollut vaivautunut merkitsemään takakanteen juonesta oikein mitään tai edes sitä että kyseessä on jatko-osa. Astuin sisään odottaen jonkinlaista kevyttä fantasiaa ja petyin pahasti kun kirja vaikutti enemmänkin maalaiselämän ihannoinnilta ja jotain kummaa zombi-velhon juoksentelua. Kirjassa ei ollut edes kunnon toimintakohtauksia! Lukujakaan ei ollut! Vuosia myöhemmin yritin vielä Mortia ja nauroin itseni (melkein) hengiltä. Sen jälkeen Viikatemieskin maittoi. Noita-kirjoista en oikein koskaan välittänyt.

Minulla oli lapsuudenhuoneessani esillä vuosia uutinen Pratchettin ritaroinnista. Minusta oli jotenkin hienoa että fantasiakirjailija (jotka yleisesti eivät hirveästi saa kunnioitusta osakseen vaikka rahallisesti olisivatkin menestyneet) oli näin saanut yhteiskunnan hyväksynnän.

Kun vanhenin ja aloin olla yhä enemmän kiinnostunut yhteiskunnasta ja sen kehityksestä olin kovin iloinen kun Kiekkomaailma sarjana kasvoi samaan suuntaan. Näin hyvin on käynyt melko harvoin: yleensä kun näistä kasvetaan ulos tai tiet erkanevat kun kirjailijan kiinnostuksenkohteet lähtevät toiseen suuntaan.

Jotakuta muuten saattaa kiinnostaa nuorehkon Terry Pratchettin Aikakoneelle antama haastattelu vuonna 1990 .

Tässä on ehkä hyvä mainita yhdestä elämäni suurista mysteereistä: teini-ikäisenä kävin Suomalaisessa kirjakaupassa siellä ollessa englanninkielisten kirjojen ale ¹. Muistan että siellä oli ostoskärry täynnä Pratchettin kirjoja ja nostelin niitä kärrystä yksi toisensa jälkeen ja lueskelin takakansia. Yksi kertoi kuulemma takakannen perusteella siitä kuinka Sota saapui tyttärineen Ankh-Morporkiin. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta muttei minulla ollut oikein aikaa lukea sitä. Olen pohtinut myöhemmin mikä kirja oli kyseessä -- tällä kuvauksella kun sitä ei löytynyt Kiekkomaailman julkaisulistasta tai myöhemmin Wikipediasta! Aina parin vuoden välein mietin mikä kirja oli kyseessä. Hahmot muistaakseni esiintyivät jossain toisessa kirjassa sivuosassa maitokärryn kanssa, mutten sitäkään ole pystynyt myöhemmin löytämään. Pidän tätä jonkinlaisena todisteena suosikki-X-files-teoriastani, että ihmiset tipahtavat välillä rinnakkaistodellisuuksiin joissa kaikki on aivan samanlaista muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.. mutta eksyn aiheesta.

Luulen että Pratchettilla oli hyvä elämä. Ilmeisesti rakas perhe, lapsi joka menestyi ja (kuten sanoin) symbolista ja rahallista pääomaa. Kuolemaa edeltävät tapahtumat olivat varmaan turhauttavia ja kammottavia, mutta kokonaisuudessaan arvelisin että Pratchett sanoisi eläneensä hyvän elämän. En osaa olla hänen puolestaan surullinen: suren itseäni ja sitä että seuraava kauppoihin ilmestyvä kirja on Pratchettin viimeinen.

_____________
^{1. Tämä silloin kun Suomalainen vielä myi kirjoja!}

En ole tainnut vuoden 2006 tai 2007 jälkeen lukea Pratchettin kirjoja, mutta ovat kyllä olleet aikomuksena pitkään. Ehkä tänä vuonna tämän surullisen uutisen myötä.

Ei tämä minullekaan yllätyksenä tullut, mutta surulliseksi veti kyllä. Vielä kun lyhyen ajan sisällä lähtö tuli myös suosikkisarjakuvataiteilijalleni Yoshihiro Tatsumillekin.

Voi Terry. Olen aivan murheen murtama. Lempikirjailijani on poissa ja sitä on niin vaikea käsittää ja hyväksyä. Tiesinhän minäkin toki hänen sairaudestaan, mutta tuli tämä suruviesti silti täysin yllättäen. Miten paljon maailma menettikään Terryn kuoleman myötä.

Mutta myöskin miten paljon maailma saikaan Terryn elämän myötä. Hänen jälkeensä jäi monta monta täydellistä tarinaa ja kirjaa jotka eivät koskaan katoa. Ja minä en ole vielä edes ehtinyt lukea niistä ihan jokaista, joten on minulle vielä vähän uuttakin lukemista Terryltä jäljellä. Tulen tietysti lukemaan koko elämäni ajan hänen tarinoitaan yhä uudestaan ja tuntemaan aina sen saman ilon kun luin ensimmäistä kertaa.

Enkä minä koskaan unohda Terryä. Kunnioitan ja ihailen niin käsittämättömän lahjakasta kirjailijaa koko elämäni ajan ja seuraan uskollisesti omalta osaltani hänen viitoittamallaan ja valaisemallaan tiellä kohti täydellisiä tarinoita ja uraa jossa ei julkaista ainuttakaan huonoa kirjaa. Terry oli täyden kympin kirjailija ja hänen esimerkkiään aion päättäväisesti seurata omalla urallani.

Kiitos Terry ja nuku rauhassa.


Aurelia

Kyllähän tämä minullekin yllätyksenä tuli, vaikka sairaudesta kuulinkin heti kun tieto aikoinaan julkiseksi tuli. En sitten tiedä, että olinko omalta osaltani surutyön tehnyt jo aiemmin, sillä uutinen ei aivan valtavasti enää järkyttänyt. Joka tapauksessa kyseessä oli yksi minunkin suurimmista lempikirjailijoista, jonka teoksia olen vielä viime vuosinakin aktiivisesti lukenut, vaikka ensikosketus tapahtui jo 90-luvun alussa. Kyllähän parista viimeisestä kirjasta vähän näkyi sairauden vaikutus, joten sinällään en palavasti enää odottanut uusia kirjoja. Olen kaikki Discworld-romaanit ja valtaosan muustakin Pratchettin tuotannosta lukenut, joten nyt on hyvä hetki ottaa ne omaan mieleen jääneet parhaat palat uusintakierrokselle.

Kiitos kaikista upeista lukuelämyksistä.