Scott Snyder & Greg Capullo: Batman: Pöllöjen kaupunki
Egmont 2013 - Risingin tietokannassa
Pöllöjen hovi oli ensimmäinen vilaus siitä, miltä yön ritari näyttää DC:n uudelleenkäynnistetyssä universumissa. Pöllöjen hovi oli samaan aikaan tuttu ja turvallinen sekä täynnä uutta. Hahmot ja maailma pysyivät samana, mutta Bruce Wayne kohtasi täysin uuden mielenkiintoisen ja uhkaavan vihollisen, josta todella oli vastusta Batmanille. Tarina jäi kuitenkin kesken ja nyt samat tekijät palaavat kertomaan, miten Batmanin ja pöllöjen taistossa käy.
Tarina jatkuu Pöllöjen kaupungissa suoraan siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Bruce joutuu taistelemaan entistä aggressiivisemmaksi käyvää pöllöjen hovia vastaan. Ensimmäiset pari osaa tarinasta saavatkin aikaan aiemmasta osasta tutun tunnelman: vihollinen on todellakin armoton, eikä aina ole varmaa voittaako Batman. Tilanne kiristyy ja lukija jää jännittämään, miten kaikki selviää. Mukaan tulee myös sivujuonena eräs Batmanin vanhoista vihollisista, jonka traagista taustaa avataan uusille lukijoille. Idea on toki hyvä, mutta jää hieman irtonaiseksi.
Scott Snyder on onnistunut kirjoittamaan muutaman yllättävän käänteen, mutta valitettavasti tarinan loppu kaatuu vatsalleen. Tarina jää typerästi kesken kaikkein kiihkeimmässä kohtaa ilmaan päättävää ratkaisua. Liian nopeaa loppua yritetään korvata ylimääräisellä tarinalla, jossa kerrotaan hovimestari Alfredin isästä. Pöllöjen hovi sidotaan mielenkiintoisesti historiaan, ja tarina on mukavasti erilainen: tavallinen mies, joka kaipaa lastaan Alfredia, joutuu käymään ylivoimaista hovia vastaan. Ylimääräisen lukemisen tarjoaminen on toki hienoa, mutta uusi itsenäinen tarina tuntuu enemmänkin täytteeltä.
Greg Capullon taide on yhä silmiä hivelevän yksityiskohtaista olematta kuitenkaan liian pikkutarkkaa. Kuvia jää ihastelemaan pitkäksi aikaa. Valitettavaa ja sinänsä myös outoa verrattuna Pöllöjen hovin toiminnallisuuteen on, miten loppupuolen toimintakohtauksista tuntuu puuttuvan vauhdin tuntu. Kuvat näyttävät juuri siltä, kuvilta, eikä niissä tunnu olevan sitä voimaa ja nopeutta, mikä niihin kuuluu. Muuten artistin työ on yhä erinomaista.
Yllättävä uutuus on se, ettei Capullo vastaa kaikesta kuvituksesta. Teoksessa on taidetta neljältä eri piirtäjältä ja toisinaan kuvittaja vaihtuu yllättäen kesken tapahtumien. Tämä efekti toimii hyvin yllätyksenä ja luo tunnelmaa, varsinkin kun albumin alussa Capullon yksityiskohdat vaihtuvat Rafael Albuquerquen maalaukselliseen tyyliin. Kaksi erilaista kuvitustyyliä vastakkain toimii, mutta kun myöhemmin esiin tuleva kolmas artisti, Jason Fabok, saa kynän käteensä, muistuttaa hänen tyylinsä Capulloa turhankin paljon. Lopulta kikkailu artistien kanssa enemmänkin ärsyttää.
Järisyttävän hyvän Pöllöjen hovin jälkeen Pöllöjen kaupunki jää lieväksi pettymykseksi. Tarina ei ole niin jännittävä eikä kuvitus niin henkeäsalpaavaa, ja kokonaisuus ajetaan loppuun ilman lopetusta. Yön ritarin faneille se on oiva lisä kokoelmaan, ja Pöllöjen hovista innostuneet haluavat varmasti nauttia vielä hetken tästä mysteeristä. Vaikka kirjan alussa on yhteenveto aiemmasta, on enemmän kuin suositeltavaa lukea aiemmin ilmestynyt Pöllöjen hovi ensin.