Günter Grass

Günter Grass on yksi toisen maailmansodan jälkeisen ajan huomattavimpia saksalaisia romaanikirjailijoita. Hän sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon elämäntyöstään vuonna 1999 ollessaan 72-vuotias.

Günter Grass syntyi vuonna 1927 danzigilaisen kauppiasperheen pojaksi. Hänen isänsä oli saksalainen ja äitinsä kašubi-puolalainen. Toisessa maailmansodassa Grass otettiin aluksi asevelvolliseksi työjoukkoihin ja hän palveli ilmatorjunta-apulaisena ja työpalvelussa. Hän haki 17-vuotiaana vapaaehtoiseksi sukellusvenelaivastoon, mutta sai käskyn ilmoittautua SS:n alaisiin panssarijoukkoihin, Waffen-SS:ään vuonna 1944 (ilman pahamaineista SS-koulutusta).

Rintamalla Grass joutui puna-armeijan rakettikeskitykseen 1945. Hän eksyi tuhotusta yksiköstään ja harhaili haavoittuneena väistellen omien teloituspartioita. Hänet toimitettiin sotasairaalaan Saksan hallussa vielä olleeseen Marienbadiin Tšekissä. ”Haavat paranivat pian ja unohtuivat. Mieleen jäi suomalaislottien ominaistuoksu: pyykkisaippuan ja koivuntuoksuisen hiusveden sekoitus”, Grass kirjoittaa Sipulia kuoriessa -teoksessa. Grass joutui amerikkalaisten vangiksi vuoteen 1946 asti.

Sodan jälkeen Grass työskenteli ja opiskeli grafiikkaa ja kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa. Vuonna 1953 hän jatkoi opiskelua Berliinin kuvataiteiden korkeakoulussa. Vuosina 1956–1960 hän työskenteli kuvanveistäjänä ja kirjailijana Pariisissa.

Vuonna 1959 kirjoitettu Peltirumpu oli Grassin ensimmäinen romaani ja samalla teos, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Kirja kertoo Oskar-pojasta, joka varttuu kansallissosialistisessa Saksassa. Aikansa aikuisten maailmaa katseltuaan hän päättää, että ainoa keino vastustaa sitä on olla kasvamatta aikuiseksi. Peltirummusta on tehty elokuva vuonna 1979.

Grass on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja huomionosoituksia 1950-luvulta saakka. Nobelin lisäksi tärkeimpiä näistä ovat Thomas Mann -kirjallisuuspalkinto 1994 ja Berliinin Freie Universität -yliopiston kunniatohtorin arvo 2005.

Kuva: Gerhard Steidl / Tammi.