Marion Zimmer Bradley

Marion Zimmer Bradley (1930–1999) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Bradley syntyi maatilalla Albanyssa New Yorkin osavaltiossa. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1965 teksasilaisessa yliopistossa. Tämän jälkeen hän muutti Kaliforniaan jatkaakseen opintojaan Berkeleyn yliopistossa vuosina 1965–67. Marion Zimmer oli naimisissa Robert Alden Bradleyn kanssa 1949–64 ja Walter Breenin kanssa 1964–79. Kahdesta avioliitostaan Bradleylla oli kaksi poikaa sekä tytär.

Bradleysta tuli tieteiskirjallisuuden ja fantasian lukija teini-iässä. Hän kirjoitti aluksi fanzineihin ja koululehtiin. Hänen ensimmäinen kirjansa ilmestyi vuonna 1957. Romaanien kirjoittamisen lisäksi Bradley toimitti useita lehtiä ja novellivalikoimia. Hän myös opetti kirjoittamista kursseilla ja tuki useita nousevia kirjoittajia. Bradley oli perustamassa keskiajan historiaa romantisoidusti elävöittävää yhdistystä Society for Creative Anachronism vuonna 1966. Bradleyta pidetään seuran nimen keksijänä.

Bradleyn tunnetuin teos on Avalonin usvat (1979), joka kertoo kuningas Arthurin tarinan naisnäkökulmasta. Keskeisenä aiheena on ristiriita miesvaltaisen kristinuskon ja naisille yhteiskunnassa vahvemman aseman antavan vanhan kelttiläisen uskonnon välillä. Lukijat äänestivät teoksen Locus-palkinnon saajaksi ja romaani oli neljä kuukautta New York Timesin bestseller-listalla. 1980-luvulla Bradley oli uuspakana ja hänestä tuli monien feministien ja wiccalaisten ihanne, mutta 1990-luvulla hän oli kristitty episkopaalisen kirkon jäsen.

Monet Bradleyn loppupään tuotantoon sijoittuvista kirjoista perustuivat hänen suunnitelmaansa, jonka perusteella toinen kirjailija kirjoitti pääosan varsinaisesta kirjasta. Näihin teoksiin kuuluvat Avalonin usvien jatko-osat ja Valo-sarja.

Marion Zimmer Bradley kuoli 69-vuotiaana Kaliforniassa vuonna 1999. Hänen tuhkansa siroteltiin Glastonbury Toriin Englannissa. Bradley sai vuonna 2000 postuumisti World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään. 

Lähteitä

Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ, 2003.