Aamunkoi

Ei. Ei. Ei! Tämä meni täysin pieleen kovaa ja korkealta. Ei mitään häitä eikä taivaan tähden lapsia. Paksu kirja täynnä kauhistelua ja sisutonta poraamista raskausajan pulmista ja tunteista sekä Nessien ylikehumista. Eiiiiiiiih...vaikka kyllä kai kaikki jo tietävätkin, miten tässä käy. Viimeisten sivujen "taisteluakaan ei lopultakoskaan tullut, joten jäin miettimään, että mitä varten ne kaikki 40 uutta hahmoa piti varta vasten kutsua niitä pariakymmentä sivua varten, joilla he esiintyivät. Hukkaan heitetty mahdollisuus.

Parhainta kirjassa oli tapahtumat, mitkä kuvattiin Jacobin näkökulmasta. Vampyyreihinkin löytyi vihdoinkin, jotain syvyyttä, kun kerrottiin, miten Bella koki vastasyntyneen elämän.

Hämmästyttävä? Huikea? Odotettu? Ja pah, täyttä sontaa.

Ensin kuvaillaan iiiihanan Edwardin ja iiiihanan Bellan iiiihanaa häämatkaa ja sitten vähän vähemmän ihanaa raskautta. Ei kiinnosta! Sitten näkökulmanvaihto Jacobille, mikä onkin kirjan parasta antia. Sitten Bella palaa kamaline horinoineen ja muuttuu täydelliseksi vampyyreiksi JOKA NÄKYY PEILISSÄ?!? Sitten vähän Renesmeen palvontaa, ihana, viisas lapsi, sitten tylsää jutustelua arjesta ja sitten, kun tätä typerää horinaa on jatkunut alusta asti ja olet lukenut 500 sivua, alkaa toiminta. Apua. Ja lopputilanne lässähtää sadan sivun kuluttua. Tämä oli juonitiivistelmä.

Tämä kirja, niinkuin kaikki muutkin osat, on paksua, haisevaa, inhaa sontaa. Koko sarjan lukeminen on kuin kakassa kahlaisi. Minä en koske näihin kirjojen irvikuviin enää koskaan, en edes pitkällä tikulla.

Vaikka Twilight ei ole missään vaiheessa ollut suosikkini päätin kuitenkin lukea koko kirjasarja. Olen nyt tuohon päätökseen tyytyväinen.

Tämä kirja on järjestyksessä toinen, joka on saanut minut liikuttumaan kyyneliin asti. Kun Voltuirit (en ole varma onko tuo kirjoitettu oikei)tulevat tarkistamaan onko Bellan ja Edwardin tytär Renesmee oikeasti heidän lapsensa, Bella tavallaan hyvästelee Renesmeen puhein ja ajatuksin. Hänen rakkautensa Nessietä kohtaan on nnin voimakasta ja kaunista että se veti hiljaiseksi moitteeni glitter-vampyyreistä. Kohta on kirjoitettu niin kauniisti että jo se saa minut liikuttumaan.

Olin jo tätä ennen lukenut paljon kirjoja, mutta vain Silkkipääsky-niminen kirja, joka kertoi kiinalaisesta tytöstä ja hänen joutumisesta ihmismarkkinoilta kotiapulaiseksi ja tehdastyöntekijäksi, sai mimunt itkemään.

Ihan jees kirja, Jakob pysyi suosikkinani, vaikka olikin ärsyttävää millainen loppuratkaisu kirjassa oli tehty hänen osaltaan. Monet tuntuvat jääneen kaipailemaan taistelukohtauksia, jotka eivät itseäni kiinnostaa pätkääkään, oli kirja kuin kirja, joten olin vain tyytyväinen kun sellaisia ei tässä kirjassa ollut.

Aamunkoi oli viihdyttävä, mutta todella ennalta-arvattava kirja. Kirjassa parasta oli Jacobin näkökulmasta kerrottu osa. Loppu oli pettymys. Ensin vouhotettiin taistelusta ja sitten Volturit vain luovuttavat ja lähtevät kotiin eikä minkäänlaista tappelua synny. ENNALTA-ARVATTAVAA! Ja Bellan brutaalinen raskaus ja synnytys oli järkyttävää. Odotin päätösosan olevan sarjan paras teos, mutta lopulta Bella saakin kaiken haluamansa ja kaikki kääntyy parhain päin ilman minkäänlaista ponnistelua tai vaivannäköä.

Sarjan paras osa, vaikka en välittänytkään näkökulman muuttumisesta Jacobiin ja susiin. No, mutta silti. Muut kirjat olivat myös hyviä, mutta tämä kolahti kokonaisuutena eniten. Alku junnasi ehkä hieman paikallaan, mutta kun tarina lähti käyntiin, lukukokemus oli todella mieleinen. Taistelun pois jääminen oli pettymys, olisin halunnut enemmän toimintaa. Lopetus oli kuitenkin mieleeni.

Oli hyvä loppu sarjalle :D Vaikka alku oli mielestäni vähän tylsähkö, Jacobin osuus muutti kaiken :3 Ja varsinkin puolivälin jälkeen muut vampyyrit tulivat Culleneille, kirja lumosi minut :) Pidin paljon Benjaminista, Garretista ja Vladimirista ja Stefaista :3 Vähän loppu ärsytti, mutta olen tyytyväinen.

Tarinan alku oli samlaista roskaa kuin aikaisemmatkin osat.
Sitten hypättiin Jacobiin, mikä taas oli SUUNNATOMAN tylsää.
Sitte odoti että joku kuolisi, että edes jotain uskottaavaa tapahtuisi. Mutta ei. Ja lopuksi hirviövauvakin oli "suloinen" ja "ihana" Renesmee. Ja Jacobin leimautuminen, ettei vai KENELLEKKÄÄN jäisi "paha" mieli.
Ehkä sarjan huonoin osa. Pelkkää sontaa.

Aamunkoi oli sellainen kirja mitä en vaan pystynyt lukemaan loppuun, suurinpiirtein puoleen väliin. Luin sitä vielä jonkin matkaa kun Bella oli saanut sen hirviötenavan, mutta sitten lopetin. Ei kun hetkonen, taisinkin vielä ennen kirjan palauttamista lukea kirjan viimeisen kappaleen.

Olen lukenut sarjan aiemmatkin kirjat tasan yhden kerran, eivätkä ne omalla kohdallani kestäisi useampia lukukertoja. Epäilys alkoi olla jo omasta mielestäni aika tylsä ja tämä oli vielä tylsempi. Halusin lukea tämän kirjan vain Bellan hullun raskauden takia joka olikin ainut mielenkiintoinen asia koko kirjassa.

Minuun koko Twilight-saaga kolahti, Aamunkoi ehkäpä kirkkaimpana tähtenä. Mielestäni hahmot ovat kypsyneet sarjan myötä, ja viimein Bellakin pääsi nauttimaan uudesta vamppyyriulottuvuudesta supervoimineen. Minusta oli aivan huikeaa lukea Bellan ensimmäisistä päivistä, aistihavainnoista ja ajatuskyvystä, loikkimisesta joen yli... Renesmee-tytär on myös ihastuttava ja liikuttava. Lopussa huojennuin, ettei taistelua puhjennut, ja jännitin Bellan puolesta hänen harjoitellessaan kilpi-taitonsa käyttöä. Alun häät ja häämatka olivat myös miellyttävää luettavaa, samoin häälahjaksi saatu satumainen koti. Jacobista olen pitänyt aina ja on ihanaa, että hän on kulkenut kaikissa osissa enemmän ja vähemmän mukana, ja hänen näkökulmastaan kerrotut luvut olivat todella kiinnostavia. Susilauma on muutenkin erittäin kiinnostava, samoin heimon vaikuttavat myytit(eikös muuten pieni suden nahkoihin pukeutunut heimo ole todellinen?). Minusta on kaunista, että Jacob leimautui juuri Renesmeehen, ja mikäli jatkoa joskus tulee, heistä olisi erittäin kiinnostavaa kuulla.

Ahmin koko sarjan vajaassa kahdessa viikossa aina vain ehtiessäni, 3 viimeisintä kirjaa viimeisen viikon aikana pikkutunneille sinnitellen, tarinan pitäessä otteessaan. Perusjuoni oli tuttu elokuvista (kaikki 4 katsoin maratonina) ja Houkutuksen kauniista sarjakuva-versioista, mikä oli hyvä, koska olen juuri sellainen, jolle Meyer kertoikin kirjoittavansa, eli "tarina vamppyyreista ihmisille, jotka eivät pidä vamppyyritarinoista". Katsoin Houkutus-elokuvan ehkä vuosi sitten päivänvalossa pelkäämistä peläten, mutta nautinkin romanttisesta tarinasta (ja ihanasta musiikista ja visuaalisuudesta). Olen iloinen tarinaan tutustumisesta, vaikka se univelkaa tuottikin ja varasti ajatuskapasiteettiani päivien ajan...: Nytkin haluaisin malttamattomana lukea Aamunkoin vielä uudestaan.

Olen lueskellut arvosteluja sarjasta, niin kirjoista kuin elokuvistakin, ja suurelta osin Twilight-saagaa mollataan. Monet perusteluista ovat ihan ymmärrettäviä ja hyviä, ja esim. perheväkivalta-näkökulmasta ajatellen tarina on hieman arvelluttava. Pidän kuitenkin paljon romanttisesta viihteestä, seikkailuista, lämpimästä/mustasta huumorista ja fantasia-ulottuvuuden yhdistämisestä tunnettuun maailmaamme, ja juuri niitä Twilight-saagasta löytyy, joten nautin näitä Stephenie Meyerin kirjoista suuresti, vaikken enää kohderyhmän mukainen teini taida ollakaan. Kirjojen kieli oli mielestäni sujuvaa ja helppolukuista, enkä muista minkään häirinneen. (Elokuvat eivät ole yhtä hyviä, mutta viihdyttäviä nekin, vaikka niihin onkin lisätty toimintaa ja jännitystä makuuni tarpeettomasti. Ihmissuhde-dialogien puolella kuitenkin on tehty hyviäkin lisäyksiä, ja joidenkin puute kirjassa harmitti...) Luonnos Midnight sun, eli Houkutus Edwardin näkökulmasta, on seuraavana lukulistallani, sillä keskeneräisyydestään huolimatta sen näkökulma kiehtoo. Sen sijaan Bree Tannerin tarina kuulostaa liian raa'alta makuuni...

Mikäli kaipaa kevyehköä luettavaa, kannattaa antaa näille tarinoille tilaisuus!