Pisara

Todella huikea taidonnäyte kotimaiselta kirjailijalta! Kevyehköä luettavaa, jossa oli kuitenkin selkeä ja paikoin todella jännittäväkin juoni. Hahmot olivat sopivan "tavallisia" ja sarjassa sai rakentaa itse hahmojen taustatarinoita ja juonia palapelin tavoin. 

Mielestäni kirja oli todella taidokkaasti kirjoitettu, vaikkei vetänytkään vertoja triologian ensimmäiselle osalle. Toki ensimmäisen kirjan luettuani maltoin tuskin odottaa tarinalle jatkoa, ja kun toinen kirja kertoikin menneisyydestä, se latisti hiukan tunnelmaa. Kirjan juoni oli jännittävä, joskin paikoin hiukan sekava ja välillä oli hankalaa muistaa, kuka oli kenenkin ystävä ja toisin päin. Tarina oli kuitenkin hyvin moniulotteinen ja pidän kovasti siitä, että päähenkilö on pyörätuolissa, miten muut siihen suhtautuvat ja niin edelleen. Juoni ei ollut niin nopeatempoinen kuin ensimmäisessä osassa, joka ei antanut samanlaista tarvetta lukea kirjaa joka hetki sivutolkulla, eikä tempaissut niin voimakkaasti mukaansa. Luulen, että kirja olisi toiminut paremmin lisäkirjana, kuten Outolinnuissa Neljä. 

• Alkuun olin epäileväinen kirjan suhteen, kun se vaikutti Rosvoruhtinaan tyyppiseltä kirjalta, jossa juoni oli pelkkää varastelua, toki muutamalla juonenkäänteellä ja pitkäveteisellä kuvailulla höystettynä. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin heti turhiksi, ja kirja sisälsi loppujen lopuksi valtavat määrät juonenkäänteitä sekä arvoituksia, jotka ratkesivat vasta kirjan lopussa, mutta joista löytyi vinkkejä sieltä täältä, kannesta kanteen. Teksti pysähteli paikoin, mutta se oli ennemmin hyvä kuin huono asia ja lisäsi odotuksen määrää. Kokonaisuudessaan kirja imaisi täysin mukaansa, enkä voinut muuta kuin kulkea nenä kiinni kirjassa :) Aivan loistava taidonnäyte kotimaiselta kirjailijalta!