Q_Black

Hitaasta käynnistymisestä huolimatta ja muistelusta, että mitähän aiemmissa nyt oikein tapahtuikaan, huomasin taas pian ahmivani sivuja ihan urakalla. Tää tarina on ollut jotenkin alusta asti vähän erilainen vaikka on onhan tässäkin aika paljon samanlaisia yhtäläisyyksiä moniin perustarinoihin; tuhoutunut maailma ja kielletty romanssi.

Jotenkin tykkään tämän tarinan miljööstä ja sen kaikista henkilöhahmoista, juonen raakuudesta toisinaan. Oli myös kiva vähän sukeltaa menneeseen Davidan muistojen muodossa ja saada vähän selville taustoja erilaisiin tapahtumiin vähän eri näkövinkkeleistä. Ja jottei tarina menisi ihan niinkuin yleensä, että paha kukistetaan ja hyvikset voittaa niin mukaan on ripoteltu vähän yllättäviä juonenkäänteitä muutamien hahmojen osalta. Ei siinä, pidin todella niistä juonenkäänteistä.

Todella viihdyttävä trilogia, joka tempasi mukaansa ainakin minut. Jos haluaa aivot narikkaan- viihdettä, niin tässä sitä on.

En tiedä, minulla taisi tässä matkan varrella vähän kulahtaa tämä mielenkiinto tätä sarjaa kohtaan. Lukemisessa tuntui sen takia kestävän ikuisuus vaikkei tämän kirjan lukemiseen kokonaisuudessaan paljon aikaa mene. Eihän tämä koskaan herättänyt sellaisia ilon ja riemun kiljahduksia mahtavuudellaan, mutta jotenkin tämä viimeinen osa vaikutti vähän tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Edellisen osan lukemisestakin oli jo melkoisesti aikaa joten piti ihan kunnolla muistella, että mitä siellä aiemmin olikaan tapahtunut. Nathan on vähän ristiriitainen persoona ainakin minusta enkä oikein tiennyt pidänkö hänestä vai en, ainakaan tämän viimeisen kirjan perusteella. Hiukan suhdedraamakin muuttui tässä kirjassa, vähän yllättävästi, mutta eipä tuo haitannut. Loppu oli melko nopeasti ohi ja oli myös vähän surullinen tietyiltä osaa. Tämä oli vähän sellainen massasta erottumaton trilogia, jonka kyllä luki, mutta jota en pahemmin jää enää muistelemaan luettuani.

Niin on taas yksi tarina saatu päätökseen. Tämäkin trilogia oli kirjailijalle tuttuun tapaan helppolukuinen ja mukavaa ajavietettä menemättä liian syvällisyyksiin, eli juuri sopivaa luettavaa omalle kesälomalle. Tykkään kyllä omalla tavallani päähenkilöstä ja siitä miten kirjailija kuvailee häntä. Tosielämässä saattaisin itsekin pitää Livistä ja hänen siskostaan.

Ehkä tässä kirjassa oli kuitenkin huomattavissa vähän sellaista paikallaan junnaamista ja ehkä vähän turhiakin juonikuvioita omaan makuun. Odotin jotain sellaista räiskyvää ja vauhdikasta loppua koska tämä sarja alkoi niin jännittävästi, mutta oikeastaan kaikki tuntui olevan ohi ennen kuin ennätti edes tajuamaan. Loppu oli ehkä vähän turhan yksinkertainen, mutta ainakin se oli onnellinen.

Oikein kiva trilogia hyvältä kirjailijalta, ehkä tutustun seuraaviinkin sarjoihin mikäli niitä suomenkielisenä putkahtelee jossain vaiheessa kirjastoon.

Koska Bellan ja Edwardin tarina on suhteellisen hyvässä muistissa, päätin ajan säästämiseksi lukea vain kääntöpuolella olevan uudelleen muokatun version. Odotin ehkä vähän enemmän erilaista tarinaa kuin alkuperäinen Houkutus, mutta ilokseni huomasin, että tarinaa oli jonkun verran muokattu ja se kulki osaltaan ehkä nopeampaan tempoon kuin alkuperäinen tarina.

Hiukan joutui kyllä miettimään, että kukahan nyt on kukakin ja mitähän sukupuolta kun Culleneiden perhe oli myllätty täysin päälaelleen. Ihan hauska idea kirjailijalta pistää homma täysin päälaelleen ja kirjoittaa vähän eri näkökulmasta vaikkakin tosiaan olisin kaivannut enemmän erilaisuutta.

Loppua kohden tilanne tietenkin tiivistyi ja loppuratkaisuhan onkin sitten ihan erilainen kuin alkuperäisessä tarinassa. Jotkut jutut oli ehkä vähän väkisin tuotu tähän mukaan kuten Quileutit, mutta eipä tuo nyt sinänsä haitannut vaikka heidän osuutensa olikin vähän hätäinen ja ehkä myös aikalailla turha. Kuitenkin ihan viihteellinen ja erilainen tarina verrattuna Houkutukseen.

Piti skipata kaikki muut luku-urakat ja käydä tämän kimppuun kun sain sen kirjastosta. Laina-aikaa on lyhyesti ja tämä tiiliskivi oli yli 800-sivuinen. Siitä on aikaa kun olen viimeksi sukeltanut Engelsforsin maailmaan joten vähän aikaa sai taas hakea, että mitä on tapahtunutkaan ja kuka on kukakin. Hiukan ehkä taustalla auttoi juuri katsomani Cirkeln- elokuva, jonka kautta pääsi vähän perille miten koko tarina alkoi.

Tämä sarja ei ole kyllä pettänyt yhdenkään kirjan kohdalla. Kansien välissä on tapahtumaa riittämiin ja hyvin erilaisia henkilöhahmoja. Kukaan ei oikeastaan noussut suosikiksi, mutta pystyin samaistumaan osaan nuorten ajatuksista ja tunteista. En tiedä oliko tähän ehkä tungettu jo vähän liikaakin kaikkea koska kirja on todella paksu, mutta juoni pysyi kyllä hyvin kasassa ja loppua kohden tuli vastaan vähän ylläreitäkin. Loppu oli minusta jotenkin todella kiva ja siitä jäi hyvät fiilikset itselle.

Kaiken kaikkiaan erittäin viihteellinen päätösosa tälle taikaa tursuavalle trilogialle. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos noidat ja magia kolahtaa.

Ilmeisestikin viimeinen sarjan teos, ainakaan uusia kirjoja ei ole vuosien varrella tullut ja tässä osassa Harper saa viimein vastauksia häntä askarruttaneisiin kysymyksiin. Edellinen kirja oli minusta vauhdikas ja täynnä vaarallisia tilanteita, mutta tämä osa polkee ehkä taas vähän liian ponnettomasti eteenpäin ja tuntuu ettei itse asiaan päästä kuin vasta kirjan loppusivuilla.

En kyllä paljon ole lueskellut mitään rikosromaaneja tai muita sen tyylisiä teoksia joten ehkä se paikallaan junnaaminen vaan on osa kirjaa, tiedä häntä. Kaikesta huolimatta nämä neljä kirjaa ovat olleet ihan viihdyttäviä ja vaihtelua arkeen kaiken kaikkiaan. Kelvollista aivot narikkaan viihdettä, jossa ei kuitenkaan ehkä sukelleta liian syviin vesiin vaan liidetään pinnan tuntumassa ja pidetään lukijan mielenkiintoa yllä erinäisin tapahtumin.

Jos True Blood kolahti niin näistä saa ihan hyvää korviketta niille kirjoille hetkellisesti. Ei ainakaan aika mennyt hukkaan näitä lukiessa vaikka nyt eivät omaan suosikkilistaan ylläkään.

Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun on päässyt sukeltamaan Wardin vampyyrien maailmaan, joten tämä kirja tipahti postiluukusta kuin tilauksesta. Paradise oli jo aiemmassa kirjassa melko mielenkiintoinen hahmo ja Craegin pilkahdus aiemmin herätti halun saada tietää hahmosta lisää. Hihittelin varmaan kuin pikkutyttö tätä lueskellessa koska tämä herätti taas sen fiiliksen kuin lukisi sarjan ensimmäistä kirjaa uudelleen.

Kirja ei ole yhtä paksu kuin pääsarjan teokset ja olisin mieluusti lukenut koko kirjan verran päähenkilöistä, mutta mukaan oli mahdutettu myös Butchin ja Marissan välistä tarinaa. Ei siinä, olihan sekin ihan mielenkiintoista, mutta kyllä Paradise kiinnosti eniten. Ja ah niin ihana Craeg.

Huomasin pariin otteeseen myös nauravani ääneen tätä lukiessa. Huumoriakin siis riitti kaikkien kuumien tunteiden ja jännittäviän tapahtumien lisäksi. Tottakai BDB-fanina olen todella innoissani, että saatiin tällainen sivusarja myös mukaan koska en vaan voi lakata rakastamasta tätä maailmaa kaikkine sen ihanine vivahteineen ja välillä vähän outoine tapahtumineen. Epätäydellisen täydellistä, ettenkö sanoisi!

Ystäväni tietää miten kova Game of Thrones-fani olen joten sain tämän kirjan syntymäpäivälahjaksi häneltä.

Martinin teos on lyhyt ja ytimekäs "satu". Tai niin satu kuin Martinilta voi odottaa koska hän ei tunnetusti säästele hahmojaan. Kirja on upeilla kuvilla kuorrutettu teos, joka saa fiilistelemään useammassakin kohtaa sivuilla hienosti toteutettujen piirrosten ansiosta.

Hiukan odotin sellaista jonkunlaista yhteyttä GoT:in maailmaan... ja ehkä sitä hiukan olikin. Alkuteos on ilmestynyt jo kauan ennen Valtaistuinpelin alkua joten tämän voisi helpostikin liittää omalla tavallaan kirjasarjaan koska Valtaistuinpelissäkin puhutaan lohikäärmeiden elämisestä kauan sitten. Jäälohikäärmeestä ei kuitenkaan ole teoksissa mitään puhetta käsittääkseni.

Tämä on kuitenkin erittäin helppolukuinen ja hienoilla kuvilla varustettu tarina, joka on minusta kyllä melko surullinenkin. Hieno lisä omiin kokoelmiin ehdottomasti. Voisin melkein nähdä sieluni silmin Arian lukevan tätä huoneessaan Talvivaarassa ja haaveilevan isoista lohikäärmeistä.

Tähän teokseen oli pakko tarrata heti kun se tipahti postiluukusta. Nyt se on sitten ohi. Yön talon tarina päättyy ja vähän on ehkä haikea olo kun tätä tarinaa on tullut seurattua sen ensimmäisestä kirjasta asti hyvin aktiivisesti. Kaikki 12 kirjaa löytyy omasta hyllystä. Tarina on herättänyt kyllä monia tunteita aina ihastuksesta vihastukseen ja sillä on oma paikkansa minun fanilistallani.

Tässä on vuosien aikana tykästynyt moniin mahtaviin hahmoihin ja juonenkäänteisiin, mutta mielestäni tämä viimeinen kirja oli vähän liian nopeasti ohi. Se käynnistyy hitaasti ja etenee loppukliimaksiin välillä ehkä vähän liiankin hitaasti, mutta sitten kun h-hetki koittaa niin kaikki onkin ohi ennen kuin kerkeää tajutakaan.

Onhan tässä sarjassa kyllä omat huonot puolensakin, mutta silti jotenkin tykkään tästä sarjasta todella paljon. Aion ehdottomasti lukea koko sarjan uudelleen kunhan siihen liikenee tarpeeksi aikaa. Nyt on toistaiseksi sanottava hyvästit Zoeylle ja hänen nörttijengilleen.

Alkuun en meinannut päästä mitenkään vauhtiin tämän kirjan kanssa. Teksti tuntui jotenkin tönköltä ja tuntui, ettei asia edennyt mihinkään. Pyörittelin silmiäni useamminkin tätä lukiessa koska jotkut jutut vaan jotenkin menivät "yli hilseeni". Jossain vaiheessa huomasin eteneväni sivuja eteenpäin kuin kunnon lukutoukka konsanaan eli kirja mielestäni paranee edetessään.

Tegan on kaikessa mahtipontisuudessaan sekä tajuttoman ärsyttävä hahmo ja samalla aivan loistava. Täysin erilainen mihin itse olen kirjoja lukiessa tottunut. Huomasin pari kertaa nauravani ääneen hänen töykeille heitoilleen. Dante oli loistava kun taas hänen isänsä kamalin ihminen mitä maa päällään kantaa.

Tarinan edetessä minua alkoi enemmän vain kiinnostaa se miten tarina mahtaa jatkua koska se loppui jännittävästi ja ehkä myös melko surumielisissä tunnelmissa. Hyvää aivot narikkaan viihdettä vaikkei nyt varmasti kaikkein mahtavimpien kirjojen joukkoon lukeudu. Uskon lukevani jatko-osan jos sellainen joskus tulee!

Minulle tarjottiin tätä kirjaa ennakkoluettavaksi. Hiukan epäröiden otin tarjouksen vastaan koska en ollut varma oliko kirja lähelle sitä mitä yleensä tykkään lukea. Pelottomasti kuitenkin tartuin kirjaan ja huomasin lukeneeni sen kahden päivän aikana vaikka lukemiseni on jäänyt nykyisin vähän vähemmälle.

Tarina alkaa reippaalla tempolla ja on sitä kirjan viimeisille sivuille saakka. Ennen kuin huomasinkaan olin keskellä jännittävää seikkailua ja juonittelevia tapahtumia. Kepeästi ja nokkelasti kerrottu tarina vei mukanaan kyllä minutkin vaikkei tämän kaltainen kirjallisuus ehkä ole sitä mitä yleensä luen. Pidin kirjan juonesta ja tykästyin sen kaikkiin hahmoihin omalla tavallaan. Muutamaan kertaan tuli hörähdettyäkin kirjan letkautuksille.

Tämä oli ennen kaikkea helppolukuinen ja vauhtia sisältävä kirja, jonka kanssa ei ollut tylsää missään vaiheessa joten en lainkaan ihmettele miksi se on niittänyt suosiotaan ympäri maailman. Tarina ja sen hahmot lumosivat minut täydellisesti aina hiukan yllättävään loppuun saakka. Aion ehdottomasti lukea trilogian muutkin osat!

Minulla tuli mielenkiinto tähän kirjaan oikeastaan katsottuani Penny Dreadful-sarjan jakson, jossa Dorian Gray esiintyi. Silloin aloin miettiä, että missä olen tuon nimen kuullut aiemmin ja google tämän minulle selvitti. Juoni tässä vaikutti niin hyvältä, että oli pakko lainata tämä kirjastosta ja lukea. Lukemisessa kuitenkin kesti aikansa. En tykästynyt yhtään kirjan "vanhanaikaiseen" kerrontatyyliin, joka oli minusta uuvuttavaa luettavaa. Kirjan alkupuolella ei oikeastaan tapahtunut mitään vaan suurimmat äksönit nähtiin kirjan puolivälin jälkeen, nekin melkoisella vauhdilla eikä niitä ollut mielestäni edes tarpeeksi. Minua oikeastaan kiinnosti eniten taulun muuttuminen ja Dorianin synnit, joista ei mielestäni pahemmin edes kerrottu tarinassa. Kaikki herkullinen tunnuttiin sivuuttavan kerta heitolla. Lukeminen oli minusta aika uuvuttavaa ja pitkäveteistä viimeisiä sivuja lukuunottamatta. Ei nyt oikein herättänyt omaa innostusta, mutta tästä aiheesta voisi katsoa kyllä elokuvan.