Dyn

"Alkumetsässä" on jotain todella nappaavaa. Kirjan idea on aivan omanlaisensa, sen mystiikka pelottavan todentuntuista, maailma hiukan liiankin lähellä faktatodellisuutta. Ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista ja erikoisimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.

Holdstockin kerronnassa tenhoavat erityisesti miljöön uskomaton tarkkuus ja todentuntuisuus, kerronnan eräänlainen tieteellisyys ja ennen kaikkea se, ettei mitään selitetä turhaan. Tapahtumat kietoutuvat toisiinsa - olivat ne sitten totta tai vain unennäköä - kuin tammikierteessä ikään. Loistava teos.

"Hyperion" kuului ensimmäisiin kosketuksiini varsinaiseen scifikirjallisuuteen, ja pakko myöntää, että teos vaikutti.

Tarina, mutta ennen kaikkea henkilöhahmot, tuntuivat mielenkiintoisilta ja uskottavilta. Ihastuin hiukan poukkoilevaan kerrontaan, joka ei selittele liikoja ja kertoo silti paljon. Pidän edelleen teosta erittäin oivana kirjana - samoin jatko-osia, vaikka jotkut yrittävät väittää vastaista.

Johanna Sinisalon "Ennen päivänlaskua ei voi" on kirja, joka suorastaan hengittää niskaan. Se on paikoin pelottava, paikoin ahdistava; paikoin kiehtova, suorastaan maaginen. Kerronta nappaa otteeseensa tavalla, jollaisen uhriksi joutuu todella harvoin.

Ei tunnu lainkaan yllättävältä, että muutkin kuin genren ystävät ovat huomanneet kirjan lumon. Finlandiapalkinto osui todellakin oikeaan paikkaan.

En voi suositella kirjaa iltalukemiseksi, sillä se saattaa aiheuttaa peikonkasvoisia painajaisunia. Tarinaan on tartuttava harkinnalla: nyt luen tämän. Ja ajan kanssa: tätä kirjaa on mahdoton laskea käsistä.