-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Lauluja metsästä – kotimaankielisen musiikin yleissäie
ja tietysti suomeksi.
Suomen kieli on kallista
kun sen oikein oivaltaa.
Hy humppaa Suomesta
ja tietysti suomeksi.
Konsonantit on kohdallaan
ei vokaalit oo kaupan.
Eläkeläiset - Humppaa Suomesta (The Sounds – Living in America)
Keskustelua (joka ei välttämättä tarvi omaa säiettään) suomenkielisestä musiikista – kuten myös suomenruotsalaisten levytyksistä ja jollain saamen kielellä lauletuista, ja Iivari saa itse päättää tuoko mukaan karjalankielisiä artisteja, ei kai niitä kukaan muukaan tunne?
- Mustan Paraatin LP:t Peilitalossa ja Käärmeet pyörivät pitkän tuttavuuden jälkeen vieläkin suht usein. Lyriikat ovat kohtuullisen dekadentteja ja "ulkopuolisia", se vähä mitä niistä ymmärrän. Käärmeet on ihan kova levy kanssa, vaikka jääkin aina ensiksi mainitun varjoon.
- Kimmo Kuusniemi Band: Moottorilinnut LP. Lyriikat käsittelevät prätkällä kaasuttelun lisäksi aiheita, jotka ovat vieläkin ajankohtaisia. Dystooppisia tulevaisuuden visioita, ydinpommeja, huumeiden vaaroja, ihmisten muuttumista numerosarjoiksi näyttöpäätteillä ja sen sellaista. Ja vuosi oli näille lyriikoille 1982! Voittaa mun kirjoissa kaikki helvetin Kotiteollisuudet, Niskalaukaukset 6-0.
- Enochian Crescentin/The Crescentin suomen kieliset biisit ovat vaikuttaneet omaan runotuotantoon voimakkaasti siinä Aleksis Kiven ja Eino Leinon rinnalla. Ovat mielestäni paljon lahjakkaampia kuin suurin osa muusta suomen kielisestä black metallista. Esimerkkinä vaikka Muisto sorkasta -biisi. On niin pahaenteistä, niin pahaenteistä.
Olishan näitä muitakin, Mana Manat, SIGit, Juicet, Leevit, Jaakko Tepot, Veikko Lavit ja muut. Mutta jätetään nyt tältä erää tähän.
Yllättäen Svart Records on sekaantunut tähänkin. Lyhyesti sanottuna Svart vaikuttaisi uusi Love Records, ja sanon tämän heidän nykyisen rosterinsa perusteella enkä sen takia, että Svart on prässännyt uusia painoksia (ja saattanut Spotifyyn kuultaviksi) kaikenlaisista Loven klassikoista – mukaanlukien se kokoelmasarja Loven kaikista sinkuista. Esimerkkinä nyt vaikka Magyar, joka on kokolailla tuntematon 70-luvun yhtye, mutta puoli Suomea muistaa Studio Julmahuvista Elävien haudan alkuriimit "tämä yhteiskuntaa on elävien hautaa / lamaantuneet kaivaa itse omaa hautaa".
Sitten on tietysti karunpuolisen jytäsaundin omaava Seremonia – taas yksi bändi, jossa sarjakuvataiteilija Ville Pirinen on mukana. Sanoitukset käsittelevät mm. okkultismia ja ydinsotaa ja muita perusaiheita.
Lasten Hautausmaa, johon suhtautumista on vähän vaikea määritellä. Nimittäin ihan esimmäinen
Svartissa on se kiva puoli, että levyjä saa ostaa myös latauksina Bandcampista, ilman mitään DRM-joutavuuksia, mutta kuitenkaan ei tarvitse haalia kotiinsa mitään CD-levyjäkään. Vinyylissä nyt on vielä jotakin mieltäkin.
edit: luulin kirjoittavani aloitusviestiä mutta käy näinkin
Ajattara on myös esitellyt hienoa ja tunnelmallista lyriikkaa, joka oli minulle kova juttu teininä ja varhaisaikuisena, jolloin vielä kirjoittelin runontapaisia. Nykyään Pasi Koskisen kynäilyt tuntuvat kieltämättä väkinäisen synkiltä, vaikka niistä yhä pidänkin. Sanat veri, kuolema ja huora vaan toistuvat melkein kaikissa kappaleissa.
Viikate mainittiinkin jo, mutta mainitaanpa uudelleen. Pidän laulaja-Kaarlen sanoituksista erittäin paljon siihen nähden, etten yleensä tajua niistä paljoakaan. Kekseliästä ja omalaatuista kielenkäyttöä täytyy kuitenkin arvostaa. Yhtye miellyttää toki muutenkin, vaikka sen iskelmä-Motörhead ei olekaan vuosien aikana juuri muuttunut.
Astorethein kirjoitti: Radio-ohjelma Metalliliiton muinainen haastattelu, jossa juontaja Klaus Flaming on hieman ihmeissään Hornan eksotiikasta, on suorastaan legendaarista kamaa.
Tätä on tullut mehusteltua. "Se on semmonen torni, minkä asuu joku hiisi."
No, laite meni takuuhuoltoon, hävisi(!) siellä ja liike antoi asiaa vähän selviteltyään uuden laitteen kotiinvietäväksi. Mutta sitä Kuolemaa minä en varmaan ole vieläkään kuullut.
Kuolema on itselleni juuri se albumi, joka sai innostumaan Ajattarasta. Niin musiikista kuin niistä sanoituksistakin. Pimentolan raaka lapsi / Tuonen tulissa taottu-tyyppiset lainit viehättävät ja hymyilyttävät yhtä paljon, mutta musiikillisesti tämäkin levy toimii edelleen hyvin.
Astorethein kirjoitti: Otin Kuoleman tuosta levyhyllystä ja takakannessa tosiaan lukee: "Tämä levy on kopiosuojattu. Levyn toistamiseen tietokoneella saattaa sisältyä rajoituksia." No joo, eipä tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta jos cd-soitinkaan ei osaa toistaa levyä, niin sitten on musankuuntelu jo tarpeettoman vaikeaa.
DVD-soitin. Ne vehkeet ovat tietokoneita, osaavat lukea esim. data-CD-R:iä, joissa on valokuvia, koska kaikkihan tietävät, että diaprojektilla toteutetut lomakuvasulkeiset ovat maailman hauskinta viihdettä, joten pakkohan se on myös moderneilla laitteilla onnistua. Ehkä siinä olikin rikkinäinen dataraita, jonka ehta CD-soitin jättäisi huomiotta. Ei voi muistaa, noista perseilyistä ei nyt hetkeen ole tarvinnut kärsiä, mutta aika paljon ihmeellistä siinä on, että myydään, rahaa vastaan, tuotteen ainoana myyjänä monopoliasemassa, siihen Phillipsin Compact DIsc - Digital Audio -logo ja sitten ihan tahallaan poiketaan ko. standardista. Nimittäin suomen kielessä on aika rumiakin sanoja semmoiselle.
Juuh, tänhän on kaikki kuullu --> . Muutenkin Horna ollut itelleni aikanaan yläasteella SE juttu. Myöskin Ajattara oli silloin kovassa kuuntelussa. Varsinkin Ajattara eka levy on edelleenkin kova levy.Radio-ohjelma Metalliliiton muinainen haastattelu, jossa juontaja Klaus Flaming on hieman ihmeissään Hornan eksotiikasta, on suorastaan legendaarista kamaa.
Noista Svartin suomenkielisistä nykybändeistä ainakin Sammal kolahtaa mulle aika kovaa. Samaten Malady on aika kova.
Muuten ehkä tärkein kaikista suomenkielisistä bändeistä, ja muutenkin, on ehdottomasti Tenhi. Aika paljon on myös Moonsorrow vaikuttanut. Uusista bändeistä on tullut seurattua Havukruunua demoista lähtien. Ja CMX tottakai, vaikka en noista uudemmista Talvikuninkaan jälkeisistä levyistä niin välitäkään. Sitten tulee aika paljon kuunneltua Helmi ja Fonal -levy-yhtiöiden julkaisuja, esimerkiksi Eleanoora Rosenholmia ja Joose Keskitaloa. Litku Klemetistäkin vähän innostuin ja viime vuoden suurin löytö oli M.
Viime vuoden lopulla ilmestyneen albumin kaikki kappaleet eivät ole aivan niin täysosumia kuin muutama sinkkuhitti, mutta levy on joka tapauksessa mainio. Vaikutteita on selvästi otettu, ja levy kuulostaa vähän siltä kuin Pariisin kevät ja Gösta Sundqvistin haamu olisivat tuottaneet albumin PMMP:lle. Mutta mikäs siinä, ja Maustetytöillä on vaikutteista huolimatta vahvasti oma ote.
Ja bonuksena (enimmäkseen) instrumentaali:
Ehkäpä näistä esimerkeistä näkee, että kyseessä ei ole ihan haudanvakava tyylilaji.
Törmäsin myös aiheeseen liittyvään musiikkitieteen graduun: Cultural and Musical Dimensions of Goa Trance and Early Psychedelic Trance in Finland : The history, translation and localization of an internationally mobile electronic dance-music scene
Nyt tiedätte. Myös yllättävä yhteys suomalaiseen esoteriaan löytyy:Analyysin ja etnografian perusteella voidaan osoittaa, että Goa trance musiikki on omaleimainen länsimaisen elektronisen tanssimusiikin alahaara, jonka kehitystä on voimakkaasti suunnattu itämaiseen ja mystiseen suuntaan. Samalla on myös säilytetty monia rave-, acid- ja technomusiikin alkuperäisiä hypnoottisia piirteitä. Musiikki on hyvin funktionaalista ja sen tarkoituksena on psykedeelisen kokemuksen tuottaminen trance-tanssijuhlissa. Tyyli kehittyi osittain rinnakkain rave-musiikin kanssa ja siinä on suuria yhtäläisyyksiä, mutta myös selkeästi omaa kehityslinjaansa. Suurin ero on musiikin suhde kopioimis- ja vaihdantakulttuuriin joka oli aluksi sen pääasiallinen leviämisen muoto pienten levymerkkien sijaan.
Suomalaista Goa trance musiikkia päätyi DAT-nauha vaihdantaan vuodesta 1995 ja levytyksiä tehtiin vuodesta 1996 eteenpäin. Ensimmäiset julkaisut olivat : O*Men 10 Years Loop EP, Flippin Bixies Sörkkä Sonic ja GAD Apollo 3D. Flippin Bixies:n musiikki oli paikallisempaa ja kokeellisempaa kuin O*Men tai GAD, ja se päätyikin vaikuttamaan enemmän kansainväliseen Goa trancesta kehittyneeseen uuteen tyylisuuntaan, psykedeeliseen tranceen. Musiikkianalyysin perusteella voidaan nähdä että omintakeinen suomalainen äänimaailma oli jo kuultavissa kaikkien näiden artistien musiikissa, ja että siinä voidaan nähdä yhtenäisiä piirteitä saman ajan Australian ja Japanin psykedeelisen trancemusiikin kanssa. Kansainvälinen verkostoituminen ja ihmisten globaali liikkuvuus mahdollistivat erittäin nopean musiikkivaihdannan paikallisten kulttuurien välillä ja vuodesta 1997 eteenpäin tyylivaikutteiden vaihdanta oli pysyvästi kaksisuuntaista. Uudet suomalaiset Goa- ja psychedelic trance yhtyeet Texas Faggott ja Kolmiokulmiosilmiö olivat kehityksen aallonharjalla.
Muotoilu jättää epäselväksi jatkuivatko samat juhlat keskeytyksettä vuodesta 1987 vuoteen 1988, mutta näin nämä asiat voi kokea.Goa trance saapui suomeen samojen ihmisten mukana, kun kansainvälinen travellereiden ryhmä seurasi suomalaista Ior Bockia Goalta Suomeen vuonna 1987. Goa trance juhlat hänen kesäasunnollaan Sipoossa alkoivat samana kesänä ja jatkuivat vuoteen 1988 asti.
Fiktiivi post=63038 kirjoitti: Elektronisempi ääni-ilmaisu on tässä topicissa huonosti edustettuna, joten korjataanpa asiaa. Suomi on paitsi rauhanturvaamisen, myös psykedeelisen trancen suurvalta. Sori hevarit, mutta kansainvälisesti tunnettuin Suomen mukaan nimetty musiikkigenre lienee suomisaundi . Suurimmaksi osaksihan kyseessähän on instrumentaalinen konesoitanta, mutta mukaan mahtuu myös laulua sisältäviä kappaleita.
Pelaan sillä tavalla kaksilla korteilla, että on tässä taloudessa käsittääkseni jossain piilossa ainakin Luomuhapon Pog-o-Matic Pogomen 3000000, ja lienee tuo jopa ylipäätään ainoa Suomen mukaan nimetty musiikkigenre. Norjalaisilla on black metalinsa ja ruotsalaisilla göteborgilainen melodeath, mutta onko suomalainen folk metal oma genrensä, vai onko se nyt vaan folk metalia ja kaikissa maissa siihen yleensä survotaan sitä folkkia mitä nyt itsellä sattuu olemaan.