Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Lauluja metsästä – kotimaankielisen musiikin yleissäie

  • Echramath hahmo Kirjoittaja
  • Echramath
    Paladiini
    Taso: 35
  • Viestejä: 427
06.03.2017 09:56 #1 : Echramath
Hyvää humppaa Suomesta
ja tietysti suomeksi.
Suomen kieli on kallista
kun sen oikein oivaltaa.

Hy humppaa Suomesta
ja tietysti suomeksi.
Konsonantit on kohdallaan
ei vokaalit oo kaupan.


Eläkeläiset - Humppaa Suomesta (The Sounds – Living in America)

Keskustelua (joka ei välttämättä tarvi omaa säiettään) suomenkielisestä musiikista – kuten myös suomenruotsalaisten levytyksistä ja jollain saamen kielellä lauletuista, ja Iivari saa itse päättää tuoko mukaan karjalankielisiä artisteja, ei kai niitä kukaan muukaan tunne?

Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

06.03.2017 11:05 #2 : LordStenhammar
En nyt osaa sen kummempaa panosta tuoda tähän keskusteluun. Nimeän vain omia suosikkejani:

- Mustan Paraatin LP:t Peilitalossa ja Käärmeet pyörivät pitkän tuttavuuden jälkeen vieläkin suht usein. Lyriikat ovat kohtuullisen dekadentteja ja "ulkopuolisia", se vähä mitä niistä ymmärrän. Käärmeet on ihan kova levy kanssa, vaikka jääkin aina ensiksi mainitun varjoon.

- Kimmo Kuusniemi Band: Moottorilinnut LP. Lyriikat käsittelevät prätkällä kaasuttelun lisäksi aiheita, jotka ovat vieläkin ajankohtaisia. Dystooppisia tulevaisuuden visioita, ydinpommeja, huumeiden vaaroja, ihmisten muuttumista numerosarjoiksi näyttöpäätteillä ja sen sellaista. Ja vuosi oli näille lyriikoille 1982! Voittaa mun kirjoissa kaikki helvetin Kotiteollisuudet, Niskalaukaukset 6-0.

- Enochian Crescentin/The Crescentin suomen kieliset biisit ovat vaikuttaneet omaan runotuotantoon voimakkaasti siinä Aleksis Kiven ja Eino Leinon rinnalla. Ovat mielestäni paljon lahjakkaampia kuin suurin osa muusta suomen kielisestä black metallista. Esimerkkinä vaikka Muisto sorkasta -biisi. On niin pahaenteistä, niin pahaenteistä.

Olishan näitä muitakin, Mana Manat, SIGit, Juicet, Leevit, Jaakko Tepot, Veikko Lavit ja muut. Mutta jätetään nyt tältä erää tähän.

EAT, WORK, SHIT, SLEEP.

  • Echramath hahmo Kirjoittaja
  • Echramath
    Paladiini
    Taso: 35
  • Viestejä: 427
06.03.2017 11:12 - 06.03.2017 11:13 #3 : Echramath
Ensimmäiseksi mainittakoon, että internetissä nousi parikin kulmakarvaa. Jonkin sortin kulttibändiksi laskettava Noitalinna Huraa! oli laittanut pihalle uuden biisin Roskisprinssi ja kyllähän tämä edelleen kuulostaa ihan Noitalinnalta. Bändin jäsenistähän Hannu Sepponen on tässä välissä soitellut äkkiväärässä lastenmusiikkiyhtyeessä Orffit (aikaisemmin ja pidemmi Tohtori Orff & Herra Dalcroze) ja laulaja Sari Peltoniemi on muuten vaan tuttu foorumin käyttäjille .

Yllättäen Svart Records on sekaantunut tähänkin. Lyhyesti sanottuna Svart vaikuttaisi uusi Love Records, ja sanon tämän heidän nykyisen rosterinsa perusteella enkä sen takia, että Svart on prässännyt uusia painoksia (ja saattanut Spotifyyn kuultaviksi) kaikenlaisista Loven klassikoista – mukaanlukien se kokoelmasarja Loven kaikista sinkuista. Esimerkkinä nyt vaikka Magyar, joka on kokolailla tuntematon 70-luvun yhtye, mutta puoli Suomea muistaa Studio Julmahuvista Elävien haudan alkuriimit "tämä yhteiskuntaa on elävien hautaa / lamaantuneet kaivaa itse omaa hautaa".



Sitten on tietysti karunpuolisen jytäsaundin omaava Seremonia – taas yksi bändi, jossa sarjakuvataiteilija Ville Pirinen on mukana. Sanoitukset käsittelevät mm. okkultismia ja ydinsotaa ja muita perusaiheita.

Lasten Hautausmaa, johon suhtautumista on vähän vaikea määritellä. Nimittäin ihan esimmäinen demo EP oli erinomainen, jopa vähän Current 93-maisella tavalla vino ja herkkä kokonaisuus, jota fanitan edelleen ihan kympillä. Ensimmäisellä albumilla alettiin musiikkia tuottamaan(!) ja Kouvolassa kun oltiin, lopputulos kuulostaa ihan liikaa Viikatteelta (oikeasti mukana on Kaarlen ja Simeonin luottoäänittäjä J-J Nippala, liekö tällä oikeasti vaikutusta). Molemmat em. levyt ovat selvyyden vuoksi S/T, toinen levy pitkäsoitto sentään nimekseen ilmalaivamaisesti II joten pitäisikö tuota ensimmäistä kutsua I:ksi? II:llä esiintyy... no, tyylinsä löytänyt suomirockbändi.

Svartissa on se kiva puoli, että levyjä saa ostaa myös latauksina Bandcampista, ilman mitään DRM-joutavuuksia, mutta kuitenkaan ei tarvitse haalia kotiinsa mitään CD-levyjäkään. Vinyylissä nyt on vielä jotakin mieltäkin.

edit: luulin kirjoittavani aloitusviestiä mutta käy näinkin

Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....
Viimeksi muokattu: 06.03.2017 11:13 Echramath.

06.03.2017 12:17 - 06.03.2017 13:02 #4 : Mustelmann
Horna oli silloin 90-luvun alussa melkoinen pioneeri, koska se oli ensimmäisiä suomalaisia black metal-yhtyeitä ja varmaankin lajinsa ensimmäinen, joka teki sanoitukset suomeksi. Radio-ohjelma Metalliliiton muinainen haastattelu, jossa juontaja Klaus Flaming on hieman ihmeissään Hornan eksotiikasta, on suorastaan legendaarista kamaa.

Ajattara on myös esitellyt hienoa ja tunnelmallista lyriikkaa, joka oli minulle kova juttu teininä ja varhaisaikuisena, jolloin vielä kirjoittelin runontapaisia. Nykyään Pasi Koskisen kynäilyt tuntuvat kieltämättä väkinäisen synkiltä, vaikka niistä yhä pidänkin. Sanat veri, kuolema ja huora vaan toistuvat melkein kaikissa kappaleissa.

Viikate mainittiinkin jo, mutta mainitaanpa uudelleen. Pidän laulaja-Kaarlen sanoituksista erittäin paljon siihen nähden, etten yleensä tajua niistä paljoakaan. Kekseliästä ja omalaatuista kielenkäyttöä täytyy kuitenkin arvostaa. Yhtye miellyttää toki muutenkin, vaikka sen iskelmä-Motörhead ei olekaan vuosien aikana juuri muuttunut.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Viimeksi muokattu: 06.03.2017 13:02 Mustelmann.

06.03.2017 12:25 #5 : LordStenhammar

Astorethein kirjoitti: Radio-ohjelma Metalliliiton muinainen haastattelu, jossa juontaja Klaus Flaming on hieman ihmeissään Hornan eksotiikasta, on suorastaan legendaarista kamaa.


Tätä on tullut mehusteltua. "Se on semmonen torni, minkä asuu joku hiisi."

EAT, WORK, SHIT, SLEEP.

  • Echramath hahmo Kirjoittaja
  • Echramath
    Paladiini
    Taso: 35
  • Viestejä: 427
06.03.2017 13:03 #6 : Echramath
Ajattarasta paras anekdoottini on kyllä Kuolema. Meillä oli jonkun sortin illanvietto ja kaveri toimi sitten mainitun Ajattaran levyn soitettavaksi. Siinähän oli niin loistava "kopio"suojaus, ettei sitä saanut soimaan millään, luultavasti levyssä oli tahallaan rikkinäinen sisällysluettelo, jota vain tarpeeksi "tyhmä" cd-soitin osasi lukea, mutta semmoista ei siihen hätään ollut. Tietokone ei tajunnut vehkeestä mitään ja yleispäteväksi optisten levyjen lukijaksi hankittu DVD-soitin ruksutti aikansa eikä tunnistanut asemassa mitään levyä olevankaan. Eikä mitään muutakaan levyä sen jälkeen.

No, laite meni takuuhuoltoon, hävisi(!) siellä ja liike antoi asiaa vähän selviteltyään uuden laitteen kotiinvietäväksi. Mutta sitä Kuolemaa minä en varmaan ole vieläkään kuullut.

Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

06.03.2017 13:22 - 06.03.2017 13:23 #7 : Mustelmann
Otin Kuoleman tuosta levyhyllystä ja takakannessa tosiaan lukee: "Tämä levy on kopiosuojattu. Levyn toistamiseen tietokoneella saattaa sisältyä rajoituksia." No joo, eipä tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta jos cd-soitinkaan ei osaa toistaa levyä, niin sitten on musankuuntelu jo tarpeettoman vaikeaa.

Kuolema on itselleni juuri se albumi, joka sai innostumaan Ajattarasta. Niin musiikista kuin niistä sanoituksistakin. Pimentolan raaka lapsi / Tuonen tulissa taottu-tyyppiset lainit viehättävät ja hymyilyttävät yhtä paljon, mutta musiikillisesti tämäkin levy toimii edelleen hyvin.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Viimeksi muokattu: 06.03.2017 13:23 Mustelmann.

  • Echramath hahmo Kirjoittaja
  • Echramath
    Paladiini
    Taso: 35
  • Viestejä: 427
06.03.2017 15:09 #8 : Echramath

Astorethein kirjoitti: Otin Kuoleman tuosta levyhyllystä ja takakannessa tosiaan lukee: "Tämä levy on kopiosuojattu. Levyn toistamiseen tietokoneella saattaa sisältyä rajoituksia." No joo, eipä tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta jos cd-soitinkaan ei osaa toistaa levyä, niin sitten on musankuuntelu jo tarpeettoman vaikeaa.


DVD-soitin. Ne vehkeet ovat tietokoneita, osaavat lukea esim. data-CD-R:iä, joissa on valokuvia, koska kaikkihan tietävät, että diaprojektilla toteutetut lomakuvasulkeiset ovat maailman hauskinta viihdettä, joten pakkohan se on myös moderneilla laitteilla onnistua. Ehkä siinä olikin rikkinäinen dataraita, jonka ehta CD-soitin jättäisi huomiotta. Ei voi muistaa, noista perseilyistä ei nyt hetkeen ole tarvinnut kärsiä, mutta aika paljon ihmeellistä siinä on, että myydään, rahaa vastaan, tuotteen ainoana myyjänä monopoliasemassa, siihen Phillipsin Compact DIsc - Digital Audio -logo ja sitten ihan tahallaan poiketaan ko. standardista. Nimittäin suomen kielessä on aika rumiakin sanoja semmoiselle.

Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

  • Verikuu hahmo
  • Verikuu
    Peto
    Taso: 15
  • Viestejä: 25
08.01.2018 14:06 #9 : Verikuu

Radio-ohjelma Metalliliiton muinainen haastattelu, jossa juontaja Klaus Flaming on hieman ihmeissään Hornan eksotiikasta, on suorastaan legendaarista kamaa.

Juuh, tänhän on kaikki kuullu -->
. Muutenkin Horna ollut itelleni aikanaan yläasteella SE juttu. Myöskin Ajattara oli silloin kovassa kuuntelussa. Varsinkin Ajattara eka levy on edelleenkin kova levy.

Noista Svartin suomenkielisistä nykybändeistä ainakin Sammal kolahtaa mulle aika kovaa. Samaten Malady on aika kova.

Muuten ehkä tärkein kaikista suomenkielisistä bändeistä, ja muutenkin, on ehdottomasti Tenhi. Aika paljon on myös Moonsorrow vaikuttanut. Uusista bändeistä on tullut seurattua Havukruunua demoista lähtien. Ja CMX tottakai, vaikka en noista uudemmista Talvikuninkaan jälkeisistä levyistä niin välitäkään. Sitten tulee aika paljon kuunneltua Helmi ja Fonal -levy-yhtiöiden julkaisuja, esimerkiksi Eleanoora Rosenholmia ja Joose Keskitaloa. Litku Klemetistäkin vähän innostuin ja viime vuoden suurin löytö oli M.

  • Fiktiivi hahmo
  • Fiktiivi
    Epäkuollut
    Taso: 25
  • Viestejä: 150
17.04.2020 21:55 #10 : Fiktiivi
Kuplaani suodattuneiden tietojen mukaan Maustetytöt oli jonkun somekohun aiheuttanut hipsteribändi, eli ei jatkoon. Päädyin sitten lopulta kuuntelemaan niiden musiikkia, eikä voi sanoa kuin että olinpa väärässä ja nämä tyypit ovat kiistattomia popneroja sekä parasta mitä suomenkieliselle musiikille on tapahtunut viime aikoina.



Viime vuoden lopulla ilmestyneen albumin kaikki kappaleet eivät ole aivan niin täysosumia kuin muutama sinkkuhitti, mutta levy on joka tapauksessa mainio. Vaikutteita on selvästi otettu, ja levy kuulostaa vähän siltä kuin Pariisin kevät ja Gösta Sundqvistin haamu olisivat tuottaneet albumin PMMP:lle. Mutta mikäs siinä, ja Maustetytöillä on vaikutteista huolimatta vahvasti oma ote.

18.04.2020 15:39 #11 : LordStenhammar
Maustetytöt on ihan jees. Ensimmäistä kertaa kun kuulin sen Lottorivi -biisin radiosta, niin otaksuin, että neitojen hommasta tulisi vielä jotain. Levyhän on sitä samaa saakelin alakuloista jollotusta alusta loppuun, mutta se ei haittaa, koska sen on HYVÄÄ jollotusta. Jos jotain suosikkibiisejä pitäisi heittää, niin Talvi Talvikin kanssa, Viidestoista päivä ja Mä loistan kuin hämärä ainakin niihin kuuluvat. Aina välillä tulee pyöräyteltyä.

EAT, WORK, SHIT, SLEEP.

Valvojat: Mustelmann
Paikalla 1 jäsen ja 67 vierailijaa
LordStenhammar
Uusin jäsen: Tytti
Jäseniä yhteensä: 9722