Euroviisut 2024

Tämän vuoden viisuista jäi päällimmäiseksi tunteeksi helpotus, että ovat ohitse. 

Suomen sijoituksesta jäi olo, että ihmiset enemmän tykkäsivät kuin mitä äänestivät. Monet eivät ehkä nähneet potentiaalisena viisuvoittajana, mutta tykkäsivät kuiteskin, itsekseen ehkä hihittelivät, näin uskon. Onneksi päästiin finaaliin, jotta sai Eurooppa paljaan pepun ilosanomaa koko rahan edestä.    Kun on esiintyminen ja tekeminen näin laadukasta tasoa kuin Suomella nykyisin, on vain ajan kysymys, milloin jokin edustuskappaleista kolahtaa jälleen myös äänestäviin katsojiin. 

En osannut finaalissa päättää, mitä esitystä äänestäisin. Voittajasuosikkini olivat Sveitsi ja Kroatia, mutta niiden toteutukset eivät vastanneet kovia ennakko-odotuksiani. Äänestin sitten kompromissina Ukrainaa, Liettuaa, Espanjaa ja Norjaa. (Päättämättömyys on kallista.) 

Sveitsin voittoon olin ihan tyytyväinen, mutta en innoissani, koska lavaesitys oli minulle niin suuri pettymys. Tarkoituksena oli ehkä osoittaa, kuinka artisti kykeni laulamaan kappaleensa aivan yhtä mahtavasti vaikka kiikkuisi ja pyörisi ympäriinsä sen tasapainolaudan päällä. Onneksi voittoesitys oli ilman lautaa ja Nemo pääsi kunnolla näyttämään, kuinka ilmiömäinen esiintyjä hän on. Tasapainoaisti on kiva juttu, esiintymistaito kivempi. 

Kroatian voitto olisi kelvannut myös. Esiintymiseen olisin kyllä kovasti kaivannut hymyä ja sellaista vekkulimpaa meininkiä, että hyvät bileet menossa, tulkaa tekin mukaan. Ehkä haluttu olla enemmän rock ja vähemmän party? Muutoin esitys saatiin välitettyä hauskan kaoottisena.  

Ukrainan kohdalla pidin livestä enemmän kuin ennakkovideosta. Kumpikin artisti persoonallisella tavalla esille, kuulostivat hyviltä ja esittivät asiansa kiitettävän painokkaasti. Lavasteiden ja efektien osalta pidin etenkin siitä kohdasta, jossa toisen laulajan kuva näkyi suurena valo-olentona, mutta liika oli liikaa, kun oli myös sitä virtaavaa vettä ja jotain hämmentävästi ohjusiskulta näyttäviä valopalluroita ja esityksen päättyessä vielä joukko naisia. Olivatko he ukrainalaisia? Vai olikohan vain jokin kuvapankkikuva, esim. kuvastamaan kaikkia maailman naisia? Osittain äänestin myös protestina sille, että esitys oli sijoitettu finaalissa heti toiselle esiintymispaikalle. Ikään kuin tahdottu, että älkää tätä äänestäkö. Sen verran auktoriteettiongelmaa minulla, etten sellaisesta ohjailusta tykkää. 

Liettuan lavashow valoineen oli aika sellainen perinteinen, mutta symppiksen oloinen artisti ja kappale tämän vuoden viisuista (Suomen lisäksi) ainoa, jota tulin kevään aikana ihan huvikseni kuunnelleeksi. 

Espanjan esityksessä teki vaikutuksen, miten yleisö lauloi mukana. Koska kyseessä on livekilpailu eikä mikään levyraati, pidän esityksen toimivuutta elävän yleisön edessä isona meriittinä. (Joskus olen miettinyt sellaisten esitysten kohdalla, joissa on jokin tv-lähetyksessä hyvältä näyttävä kekseliäs jippo, tyyliin esiintyjä nyhrää jossain tynnyrissä, mitä paikan päällä oleva yleisö siitä saa irti...) Kappale oli sellainen, että artistin laulaminen siihen ihan hyvin riitti ja sopi. Meriitti sekin. 

Norjan kappaleessa minäkin pidin tarinallisuudesta. Tarina tosin jäi kesken. Olisin halunnut kuulla, mitä ihmissudelle tapahtui... (Kuvitteellinen viisuselostaja: "Juuri saamamme tiedon mukaan joku random tyyppi Suomesta haluaa kuulla tätä ulinaa vielä vähintään toiset kolme tai mielellään kymmenen minuuttia. Joten antaahan soittaa!") Mukavasti oli kuvattu koko bändiä, esim. näytettiin kuinka soittajat lauloivat taustoja. Yllätyin siitä, ettei kertosäe ilmeisesti tarkoittanut mitään. Tai ainakaan siinä ei muistaakseni ollut mitään tekstitystä. Luulin senkin olevan norjaa... 

Semifinaalissa äänestin Liettuan lisäksi Kyprosta. Koska nuoria ihmisiä täytyy tukea, ja hyvinhän hän veti. 

Israelin esityksestä sen verran, että semiä katsellessa herkän kertosäkeen alussa tuli jopa pieni liikutus, koska tuli (tietenkin…) mieleen sota ja sodasta surullinen olo. Minulla tämä ajatusketju ei nyt johtanut siihen, että olisin Israelia äänestänyt. Mutta uskon, että joku saattoi äänestääkin ihan sellaisessa hyväntahtoisessa rauhanhengenpuuskassa. Että voi kun on kamalaa, kun on maailmassa sotia, tuokin nuori lahjakas nainen joutuu sellaista kokemaan. Ja kuka nyt mistäkin syystä äänesti. Harmittaa, jos jokin tietyllä tavalla toimiva ihmisjoukko (esim. Israelia euroviisuissa äänestävät) nähdään kovin yhtenäisenä massana. Silloin alkaa vaikuttaa siltä kuin suuri massa ajattelisi asioista samalla tavalla kuin jokin äänekäs tai muutoin huomiota saava osanen siitä.  

Iso-Britannian esitys sai epäilemään, oliko vika vain omassa päässäni, kun ensimmäinen ajatus näkemästäni oli, että joukko homoseksuaaleja miehiä on pahoinpidelty ja veret sekä mahdolliset muut eritteet huuhdottu viemäriin. Että älkää nyt hyvät ihmiset siellä pyörikö ja putoilko ympäriinsä ennen kuin joku Wallander tai Beck on ehtinyt tutkimaan rikospaikkaa.   Seksuaalivähemmistöjen kokema väkivalta on tärkeä teema, mutta tosiaan hämmensi, kun en tiennyt, kuuluiko esityksessä edes nähdä sellaista teemaa. (Siitä ylitse päästyäni tykkäsin kyllä kuulemastani enemmän kuin ennakkovideon nähdessäni.) 

Ehkäpä siinä nyt kylliksi tästä vuodesta... Kohti seuraavaa kevättä ja Sveitsin viisuja.