Atorox-novellit 2018 (3)

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil loi aiheen: Atorox-novellit 2018 (3)
02.04.2018 15:59 #1

Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 16.4.2018.

Tämän lukupiirin tarkoitus on tarjota paikka Atorox-ehdokkaista keskustelemiseen. Vaikka et olisi ilmoittautunut mukaan Risingin raatiin, olet lämpimästi tervetullut jakamaan mielipiteesi kunkin viikon novelleista. Yleistä jutustelua Atorox-äänestyksestä löydät täältä .

Käsiteltävänä ovat seuraavat novellit:
- Heikki Nevala: Lihaperkele
- J. S. Meresmaa: Sydämeni avoin hauta
- Toni Saarinen: Vanha Obadiah Pike ja hänen vaimonsa
- Katri Alatalo: Bah Ghawanin ennustaja


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • korpinaava hahmo
korpinaava
Vintiö
Taso: 9
  • Viestejä: 12
korpinaava vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
19.04.2018 18:57 #2

Katri Alatalo -- Bah Ghawanin ennustaja

Psykopaatin oloinen nuori nainen tulee alkoholisoituneen ja erakoituneen ennustajaukon luo. Helppo arvata, että nainen on miehen tytär ja että taustalla on äidin raiskaaminen. Aiheesta olisi voinut saada hienon novellin anteeksiannosta yms., sillä luultavasti sosio/psykopaatit pystyvät parantamaan tapojaan. Mutta lopun kyyninen ja ehkä tänä ajankohtana muodikas mässäily raakuudella veti minulta maton alta.

Tarinan ympäristö oli yhdistelmä itää ja länttä, sillä kaktukset esiintyvät luonnonvaraisina vain Amerikoissa.


  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
23.04.2018 10:34 #3

Heikki Nevala: Lihaperkele

Olen aikaisempina vuosina pitänyt kovin Nevalan teksteistä, mutta tämä ei napannut kyllä nyt yhtään. Harmi.

Tavallaan pidin tarinasta kyllä, mutta samalla koin tämän aika pitkäveteiseksi. Juoni laahasi ja hahmotkaan eivät kiinnostaneet yhtään. Miljöötä oli kuvailtu hienosti, jotta sen kautta pääsi käsiksi tunnelmaan, mutta siihen se sitten jäikin. En oikein osaa sanoa tästä mitään. Jätti kylmäksi.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
25.04.2018 08:04 #4

J. S. Meresmaa: Sydämeni avoin hauta

Tässä tarinassa oli minulle hiukan haastava tekstin poljento, enkä tahtonut tottua siihen toisin kuin Indianan puhekieleen. Olen aika epävarma tarinan ajankohdasta. Aina kun kuvittelin ajoittaneeni tarinan, tuli ilmi jotain joka sai minut uudelleen arvioimaan ajatustani. Tämä häiritsi tarinaan uppoutumista. Juonellisesti tämä ei ollut kummoinen, mutta silti minusta ehyt tarina, jossa oli tällainen semiavonainen loppu, josta pidin taas kovin. Se mistä en pitänyt, oli se miten rakkaus oli tässä esitetty. En ymmärrrä miksi kuvaus rakkaudesta on usein kovin runollinen, puhtoinen ja kaunis… Jotenkin hyvin kliininen jopa jossain määrin.


Toni Saarinen: Vanha Obadiah Pike ja hänen vaimonsa

Tämän novellin alku oli omalla tavallaan kovin kiehtova, mutta ei tässä tarinassa sitten lopulta tapahtunut paljoa mitään. Odotin jotain oikeasti isompaa ja merkittävämpää tapahtumaa lopussa, mutta sellaista ei vaan tullut. Välillä on hyvä, että isot asiat tapahtuvat taustalla, mutta jossain menee raja. Koko maailma muuttui sillä aikaa, kun Obadiah vaan eleli keskellä metsää, ja sitten yhtäkkiä muuttunut maailma vieraili hänen luonaan. Pidin tästä ideasta, mutta toetutus ei vaan vakuuttanut.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
26.04.2018 09:30 #5

Katri Alatalo: Bah Ghawanin ennustaja

Tämä tarina oli tämän setin parhain novelli. Tässä oli selvä tarinan kaari ja maailma tuntui aidolta. Kovin yllätyksellinen juoni ei ollut, ja lopussa tunnelma ja juoni lässähtivät, tarina alkoi selvästi laahata liikaa minun makuuni. Loppu olisi voinut olla vauhdikkaampikin, sillä lopun taistelu tuntui aika turhalta ja pitkiteltyltä. Raakuudesta ja brutaaliudesta kyllä plussaa kaikesta huolimatta, minä viihdyn tällaisten tekstien parissa.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
26.04.2018 21:09 #6

Heikki Nevala: Lihaperkele

Nevala on ollut itselläni vuosien varrella kaveri, joka on tuntunut parantuvan koko ajan. Rungot kuin siivekkäät käärmeet toissavuodelta on jäänyt mieleen vallan mainiona lukukokemuksena ja ylipäätään olen pitänyt siitä, miten monipuolisesti hän kirjoittaa. Tässä novellissa hän palaa takaisin historialliseen Suomeen, ja kieltämättä itse miljöö toimii oikein hyvin. Ehdottomasti myös pisteitä siitä, että tämä oli kielellisesti kaikkein luettavin novelli, mitä olen mieheltä nähnyt. Yleensä hänen sanajärjestyksensä ja -valintansa ovat olleet vähintäänkin kankeita, mutta tässä en huomannut lukemisen suhteen mitään ongelmia. Ja se tuntui silti sopivan vanhahtavalta ja aikakauteen sopivalta.

Mutta niin, ikävä kyllä joudun olemaan Emelien kanssa samoilla linjoilla. Tässä ei oikein päässyt sisään itse tapahtumiin. Miljöö toimi oikein hyvin ja lukisin mielelläni paljon enemmänkin historiallisesti Suomesta, jossa kristinusko on jo ottanut vallan, mutta vanhat uskot ja loitsut pitävät edelleen kiinni omasta mahdistaan. Tässä vanhan ennustajan hahmo sai alkupuolella hyvää alustusta ja pidin ideana koirasta, johon on valutettu osa sielua, ja joka nyt toimii ankkurina maalliseen maailmaan.

Myöskään Maunon ja Laurin hahmot eivät tuntuneet minusta huonoilta. Mauno etenkin päähenkilönä näyttäytyi hyväntahtoisena, mutta vielä kovasti teini-iän uhmaa tupaten täynnä olevana naiivina nuorukaisena, joka ei oikeastaan haluaisi muuta kuin tulla otetuksi vakavasti, mutta minkä hän itse pitkälti torppaa omalla käytöksellään. Samaistuttava kaveri. Lauri oli suoraan sanottuna hieman yliampuvan kiihkomielinen, mutta toisaalta hänen motiivejaan valotettiin tarpeeksi, että se pääsi uskottavan rajan paremmalle puolelle. Olkoonkin, että vain juuri ja juuri.

Hirttäjäiset olivat myös hyvä alku tarinalle, mutta sitten päästiin tähän Pirunluotoon ja mitä pidemmälle novelli eteni, sitä vähemmän minua suoraan sanottuna kiinnosti. Novelli ajautui kliseiseen "muinainen pahuus"/"vanha kirous"/"haudan levosta evätty riivattu kuollut" -juonikuvioon, eikä siitä saatu oikein mitään irti. Edes itse "hirviötä" ei näytetty kunnolla. Kaksi poikaa hapuilivat sumussa ja sitä kyllä teki itse juonikin.

Paljon potentiaalia, mutta vesittyi pahasti loppua kohden.

XXXXX

J. S. Meresmaa: Sydämeni avoin hauta

Myös minulla oli aavistuksen ongelmia novellin aikakauden kanssa. Eihän se nyt suoraan sanottuna niin oleellista ollut, mutta kieltämättä tässä oli yksi tai kaksi "ei kun siis hetkonen" -hetkeä liikaa mukavan lukukokemuksen saavuttamiseksi.

Itse juoni kiirteli ja kaarteli. Kellarissa on jotain pahaa, sitä piilotellaan, mutta totta kai paikalle ilmestyy uteliaita ja ei tosiaankaan haluttuja nuuskijoita. Tuli vahvasti Kelosaaren Se mistä ei voi puhua mieleen, ja sen tapaan tämän lopetus jäi varsin avonaiseksi. Tosin myönnettävästi tässä lopetus jäi häiritsemään vähemmän, koska koin että tässä saavutettiin edes jonkinlainen juonen kaari. Enemmän jäi vaivaamaan se, miten vähän tämän novellin tapahtumista opittiin. Sain sen kuvan, että novellin Anna olisi ollut kaupunkilainen tai ainakin jostain muualta tullut, mutta kumman hyvin hän silti osasi lausua loitsuja ja manata suota herättämään tämän Johanneksen henkiin. Miten, jos saan udella? Miksi ja Milloin tulivat kyllä selväksi, mutta olisin ollut melkein kiinnostunein tästä ensimmäisestä.

Ja toki, kaikkeen ei tarvitse vastata, kaikkea ei tarvitse kertoa, mutta samalla lukijalta ei saisi turhaan pantata tietoa. Tämä heijastuu itse asiassa hyvin seuraavaan novelliin. Saarisen novellissa ei myöskään opita läheskään kaikkea, mutta toisaalta sen päähenkilö on joko muuten tai sitten aivan täysin tietoisesti tietämätön, jolloin lukija kokee, että hän on oppinut kaiken, mitä opittavissa on. Lukija kokee, että hän on päähenkilön kanssa samalla viivalla, jolloin tämän kaverin sisään on helppo sukeltaa. Kun taas tässä jäi se tunne, että kirjoittaja ei vain viitsinyt kertoa, mikä etäännyttää päähenkilöä.

Ihan hyvä novelli kuitenkin. Ei mikään mestariteos ja olisin kaivannut jotain isompaa koukkua kuin zombia kellarissa, mutta kuvailu oli ihan jees, miljöö oli ihan jees ja henkilöt olivat ihan jees.

XXXXX

Toni Saarinen: Vanha Obadiah Pike ja hänen vaimonsa

Tämä vaikuttaa olevan se vuosi, kun minä ja Emelie emme pysty olemaan samaa mieltä. Koska minusta tämä oli oikein mainio pikku novelli. Ja myönnettävästi tajuan kyllä, miksi Emelie ei pidä tästä. Rehellisesti sanottuna tässä on paljon sellaista, josta itsekin yleensä valitan. Ei tapahdu oikein mitään, maailma jää kaukaiseksi, loppu on varsin avoin, ynnä muuta. Mutta tämä novelli on minusta niin itsetietoinen tästä, että se kääntää koko homman päälaelleen. Taustalla pyörii valtava dystopinen scifieepos, mutta seurataanpa hetki tätä spurgua, joka elää suolla ja viettää päivänsä pureskellen ikeniään ja kuseskellen talon seinää vasten. Ja ai niin, suolammessa hänen talonsa vieressä elää vanhan sodan muinaismuisto, jota hän pitää vaimonaan. Tämä on niin rehellisen hävytön tapa kertoa tarinaa, että en voi kuin ihailla sitä.

Ja itse maailma oli mielenkiintoinen. Jos tässä oltaisiin oltu vain siellä suolla, ei tämä olisi ollut ollenkaan niin hyvä, mutta sitten tämä ulkomaailma totta kai tunkeutuu sisään. Ja nämä kaksi Puhdistuksen airuetta olivat molemmat niin mielenkiintoisia ja sopivan kahjoja, että se loi oivan kontrastin Obadiahin yksinkertaiselle höpsöydelle. Ja noh, en vain voi vihata novellia, jossa yksi nimetyistä hahmoista on Keuhkoton Mildred. Tulee niin vahvasti mieleen Mad Max, tai ehkä paremminkin Battle Angel Alita.

Oikeastaan myös pidin siitä, että tästä vaimosta ei opittu sen enempää. Siitä sai sen verran, että lukija pystyi täyttämään itse aukot mielikuvituksessaan ja suoraan sanottuna en olisi kaivannut kohtausta, jossa valtava heinäsirkkakone nousee lammesta ja laittaa splatteriksi. Hyppäys suoraan jälkilöylyihin piti meidät hyvin mukana Obadiahin näkökulmassa ja lisäsi tarinan tiettyä koomisuutta.

Pidin. Novelli ei ottanut itseään ollenkaan vakavasti ja sopisi vallan mainiosti osaksi novellikokoelmaa jostain suuremmasta kyberpunk-maailmasta.


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
27.04.2018 19:49 #7

Katri Alatalo: Bah Ghawanin ennustaja

Alatalo jäi viime vuodelta mieleen mielikuvituksekkaiden maailmojen luojana. Etenkin hänen novellinsa Talviyön tarina on jäänyt mieleen erittäin hyvänä lukukokemuksena. Ja täytyy kyllä sanoa, että tässäkin oli paljon hyviä elementtejä. Tuhannen ja yhden yön tarinoista tuttua miljöötä käytetään kertomaan jotain paljon raadollisempaa ja rikkonaisempaa. Myönnettävästi kaktukset aiheuttivat minussakin tietynlaisen ai jaa mitä -reaktion, mutta jos kirjoittaja haluaa sekoitella kaikkia mahdollisia aavikkostereotypioita, niin olkoon.

Pidin etenkin siitä, että tämä oli aidosti ehjä tarina. Molemmat päähenkilöt kävivät läpi muutoksen kaaren, konflikteja nostettiin esiin ja niihin saatiin ratkaisuja, ja aivan lopuksi päädyttiin sellaiseen kohtaan, jossa on luonnollista jättää loput lukijan oman päättelykyvyn, preferenssin ja mielikuvituksen varaan.

Molemmat päähenkilöt olivat myös mielenkiintoisia. Izzlen puhetapa oli tosin minusta omituisen modernilta kalskahtava. Ei siellä sentään mä ja sä -termistöä vilissyt, mutta jokin siinä ei vain sopinut miljööseen. Hyvä hahmo noin muuten ja pidän etenkin hahmon edustamasta arkkityypistä ja sen toteutuksesta. Hetken ehdein jo miettiä, että eikö tässä aiota ollenkaan käsitellä sitä, että ei Izzlekään mikään puhdas pulmunen olo, jos taikuudesta ja sen korruptoitumisesta puhutaan, mutta onneksi se sitten nostettiin tapetille ja siitä tuli keskeinen osa lopun konfliktia. Ehkä sen olisi voinut nostaa hieman aiemmin, mutta en uskalla luvata, että siitä olisi tullut siten parempi.

En ole aivan varma, pystynkö olemaan korpinaavan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä olisi ollut parempi sovitus- kautta armahdustarinana. Itsellänikin se kävi mielessä ja se oli kuunnellessa se lopetus, jota oikeastaan odotin, mutta en tiedä, olisiko se sitten kuitenkaan sopinut novellin sävyyn ja tyyliin. Tässä kuitenkin seurattiin kahta hyvin rikkonaista ihmistä ja koko novellin maailmaan ja sävyyn tuntui kuuluvan nimenomaan se kyynisyys. Ja toisaalta, itse kyllä ymmärrän lopetuksen siten, että Izzle saattaisi hyvinkin kääntyä takaisin ja palata keitaalle. Ei tätä voi onnelliseksi lopuksi sanoa palasi hän tai ei, mutta olisiko se sitten liian imelää, jos Izzle antaisi isälleen anteeksi.

Joka tapauksessa taitavasti kirjoitettu ja omaperäinen novelli.

Äänikirjan tasosta sanon sen, että jos kerta käytetään kahta lukijaa, olisin toivonut, että yhtä hahmoa olisi lukenut vain yksi ihminen. Mieskertojan Izzle vielä meni, mutta naiskertojan Rassah oli aika tuskaista kuunneltavaa.


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • korpinaava hahmo
korpinaava
Vintiö
Taso: 9
  • Viestejä: 12
korpinaava vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
28.04.2018 08:55 #8

Heikki Nevala -- Lihaperkele

Tarina sijoittuu ilmeisesti 1700-luvun alkuun, jolloin isovihan kauhut ovat vielä tuoreessa muistissa. Novellissa on parasta, että se on pitkälle viimeistelty – tai nykysuomella ilmaistuna editoitu. Tosin piste-piste-piste (...) toistuu turhan usein. Teksti on siis pääasiassa miellyttävän sujuvaa, mutta välillä kieli sortuu kevyesti wanhan ajan vinksin vonksin ”kalevalalaisuuteen”. Ja jo tuolloin 1700-luvulla vain höperöt vanhukset eivät puhuneet kirjakieltä...

Historialliset tekstit ovat sikäli vaativia, että taustafaktojen pitäisi olla suht kohdillaan. Novelli alkaa hirttäjäisillä antaen ymmärtää, että moinen on ollut yleistä kansanhupia Suomessa, mikä ei pidä paikkansa. Lopun fantasiapuoli mättää vieläkin pahemmin. Tämänkaltaisissa kertomuksissa noidat on aina haudattu suohon tai lampeen. Joskus tuo on ollut hyvä ratkaisu tarinalle, mutta ei enää. Ylipäätänsä novellin päättäminen on löysää aivan kuin kirjoittajaa ei itseäkään innostanut lopun tapahtumat.

Tämän novellinipun parhaimmistoa, vaikka ei terävintä kärkeä.


  • korpinaava hahmo
korpinaava
Vintiö
Taso: 9
  • Viestejä: 12
korpinaava vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (3)
28.04.2018 09:19 #9

Katri Alatalo -- Bah Ghawanin ennustaja

Lisäänpä vielä, että tämä oli ehkä ensimmäinen Alatalon tarina, josta en ole pitänyt. Olen synkkien kertomusten ystävä, jos niissä on jokin "psykologinen" hieno pointti mukana, mutta silkka kyyninyys ei innosta. Moista ilmiötä näkee liikaa työelämässä jne.


Viimeksi muokattu: 28.04.2018 09:20 : korpinaava.