Atorox-novellit 2018 (5)

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil loi aiheen: Atorox-novellit 2018 (5)
02.04.2018 16:02 #1

Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 30.4.2018.

Tämän lukupiirin tarkoitus on tarjota paikka Atorox-ehdokkaista keskustelemiseen. Vaikka et olisi ilmoittautunut mukaan Risingin raatiin, olet lämpimästi tervetullut jakamaan mielipiteesi kunkin viikon novelleista. Yleistä jutustelua Atorox-äänestyksestä löydät täältä .

Käsiteltävänä ovat seuraavat novellit:
- Inkeri Kontro: Miespelejä
- Nadja Sokura: Luiskahduksia
- Janos Honkonen: Toiseksi tulleita ei lasketa
- Solina Riekkola: Ei loimea


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
03.05.2018 10:07 #2

Inkeri Kontro: Miespelejä

Eli siis vaka vanha Väinämöinen on saapunut takaisin, kuten luvattua, ja tuonut samalla koko kansansa mukanaan. Mutta sen sijaan, että keskittyisimme siihen, miten tällaisen oudon ja vanhoillisen kansan - puhumattakaan ilmeisesti varsin jumaltasoisesta kuolemattomasta loitsunlaulajasta - sopeutuminen nykysuomalaisten pariin menisi noin isommassa mittakaavassa, me seuraamme nuoren homoseksuaalin muuttoa isoon kaupunkiin.

Näen kyllä yhtymäkohdat nykymaailman vastaaviin tapauksiin, mutta täytyy kyllä silti myöntää, että tämä oli taas niitä novelleja, joissa päätarina ei vain pystynyt pitämään yllä mielenkiintoa, kun samaan aikaan taustalla heilutellaan tätä paljon mielenkiintoisempaa aihetta. Johtaako Väinämöinen edelleen kansaansa? Mitä Suomen nykyjohdolla on siihen sanottavaa? Miten loitsunlaulanta muuttaa infastruktuuria, jos mihin tahansa pystyy manaamaan vaikka suon? Tekisi esim. kaivaushommista kummasti helpompia. Miksi leijonapaita vihaa väinämöisiä, vaikka hänen ideologiaansa pitäisi tavallaan kuulua vanhan, perinteisen suomalaisen kulttuurin ihannointi? Tosin toisaalta pidin siitä, että leijonapaita oli lähtökohtaisesti ennen kaikkea oman napansa tuijottaja, joka vain purkaa omaa huonoa oloaan kehen tahansa, jonka hän voi kokea ulkopuoliseksi. Onko loitsunlaulanta mennyt eteenpäin tuhannen vuoden aikana, koska Kalevalassa suohonlaulanta esitettiin aika isona juttuna, mutta tässä sitä tekevät pikkulapset?

En vain päässyt sisälle tähän varsinaiseen tarinaan. Asiaa ei auttanut se, että minusta tämä kulttuuri esitettiin ylivedetyn camp-henkisenä. Vähän väliä oltiin kommentoimassa rasvattuja rintakehiä ja tiukkoja housuja. Myönnettävästi en kyseisestä alakulttuurista tiedä sen enempää kuin mitä Hollywood on opettanut, mutta olen toisaalta ollut ymmärtävinäni, että nuo Hollywoodin opit eivät osu ihan napakymppiin, mitä todellisuuteen tulee. Mutta voihan olla, että olen väärässä. Viisaampi kertokoon.

Toisaalta, itse kerronta soljui oikein mukavasti ja päähenkilön sielunelämään pääsi hyvin käsiksi. Ehkä hahmoa olisi voinut pyöristää hieman kertomalla vaikka vähän tarkemmin, tekeekö hän kaupungissa muutakin kuin ajelehtii baarista toiseen, mutta toisaalta ymmärrän kyllä, että tekstiä ei halua paisuttaa tarpeettomasti. Pidin myös siitä, että tässä väistettiin ankara ja suvaitsematon isä -klisee.

Perusideana toimiva ja aihe, josta on hyvä puhua, mutta valittu kerronnan keino ja novellin juju eivät valitettavasti tällä kertaa palvelleet näitä tarkoitusperiä.

XXXXX

Nadja Sokura: Luiskahduksia

Idealtaan ja kuvastoltaan hyvää, perinteistä spefikauhua. Maailma omamme rinnalla tai takana on vanha idea, mutta koska tuo toinen maailma voi olla millainen tahansa, on se sammio, josta on melkein mahdotonta raapia pohjaa. Näinpä tässäkin tapauksessa. Pidin päähenkilön hitaasta irtautumisesta ja siitä asenteesta, että kaikkeen sopeutuu, kaikkeen tottuu. Harvemmin näkee tällaista suhtautumista, etenkään päähenkilöllä, ja se tuntuikin mukavan omaperäiseltä toteutustavalta. Pidin myös alun ja lopun symmetriasta, mitä tulee alun juoppoon ja päähenkilön omiin mietintöihin tuopin äärellä.

Ikävä kyllä koin, että kuvailullisesti novellissa oli puutteita. Kerronta oli hyvin faktuaalista ja esti monissa paikoissa mahdollisuuden päästä päähahmon pään sisälle. Hänen pakotetun tyyni, lähes monotoninen suhtautumisensa asiaan teki koko novellista lattean ja harmaan. Hyvänä esimerkkinä se, kun hän näkee ensimmäisen kerron näitä otuksia. Koko kohtaus voidaan tiivistää kutakuinkin seuraavasti: "Metroon astui hyönteismäinen, tai oikeastaan äyriäismäinen humanoidi. Olin kauhuissani." Lukijalle kerrotaan kyllä, mitä tässä tapahtuu, mutta hän ei saa mitään muuta, mistä ottaa kiinni, mitään mihin samaistua. Ei mitään tunnereaktioita, ei mitään kouriintuvaa. Se, että ilmoitetaan, että päähenkilö on kauhuissaan ja haluaisi huutaa (mutta ei kuitenkaan näin tee), ei vain riitä. Samoin myöhemmin näistä otuksista opitaan, että ne ovat melkein kuin ihmisiä, mutta eivät kuitenkaan. Sanoinkuvaamattomalla tavalla erilaisia. Mutta silti niin hyönteismäisiä, että sen pystyy nostamaan ensimmäisenä reaktiona esiin? Pitkästä aikaa rupesin kaipaamaan kuvitusta tekstin sekaan.

Jäi myös aika isoksi kysymysmerkiksi se, miksi nämä äyriäishyönteishumanoiditiedemiesotukset haluavat istuttaa loisia oman maailmamme ihmisiin. Uskottavin teoria tuntuisi olevan se, että ne haluavat lomalle. Ne haluavat selvästi pois vanhoilta mestoilta, katsella luontoa ja ottaa rauhallisesti. Juuri muuta emme opi.

Hyvä idea ja hyvää kuvailua, mitä maisemiin tulee, mutta tämä jäi kyllä ikävän harmaaksi muistikuvaksi.


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Jaragil hahmo
Jaragil
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 543
Jaragil vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
04.05.2018 11:56 #3

Janos Honkonen: Toiseksi tulleita ei lasketa

Honkonen palaa takaisin kisoihin tutuksi käyneellä kuvailuun ja tyylikkääseen kuvastoon perustuvalla tyylillään. Toissavuotiset Maailmanlopun meininki ja Itse ilma syttyi tuleen ovat kyllä jääneet hyvin mieleen kyseiseltä vuodelta. Vahva kuvailu ja hyvät ideat jäivät elämään. Muistan edelleenkin mielestäni oikein hyvin, mitä kummassakin novellissa tapahtui, mikä on jotain, mitä en pysty sanomaan monestakaan novellista. Samaan aikaan etenkin noista ensimmäistä vaivasi pahasti se, että ei siinä kyllä oikein juonen kaaresta pystynyt puhumaan. Taisin rinnastaa ne musiikkivideoon lyhytelokuvan sijaan.

Ja täytyy kyllä myöntää, että tässä novellissa on paljon samaa, niin hyvässä kuin huonossa. Pidän todella paljon tämän novellin maailmasta. Tulevaisuuden Helsinki, puolittain jo raunioitunut, salaperäisten maan alta pursuavien luonnonvoimien raatelema. Hyvää tavaraa ja kun sitä vielä käsitellään niinkin erikoisen asian kuin builderoinnin kautta. Itsellä jäänyt kiipeileminen kokeilemisen tasolle, mutta tästä sai kyllä vahvan kuvan siitä, että kirjoittaja tiesi, mistä puhui.

Valtavan pilvenpiirtäjän sisään asettuneista muinaisen maailman olennoista löysin myös paljon potentiaalia. Niitä ei pahemmin selitelty, mutta tämä tuntui sen verran suoralta Verne-viittaukselta, että en oikeastaan sellaista edes kaivannut.

Ikävä kyllä lopetus ampui juonen suoraan alas taivaalta. Ei mitään selityksiä, ei minkäänlaista solmujen ja juonenlankojen sitomista. Pelkkä naseva otsikon toisto ja sillä pitäisi olevinaan pärjätä. Jälleen kerran kuvasto on mennyt juonen edelle, enkä kyllä itse osaa yhtään arvostaa. Tässä kohtaa kyllä alkaa ymmärtää, että tämän on pakko olla Honkoselta tietoinen valinta - tai sitten tuli sivumaksimi vastaan - mutta ei siitä kyllä ehyttä novellia saa edes pureskelemalla.

Eniten ärsyttää se, että tässä oli ihan oikea juonen kaari menossa ennen lopetusta. Paljon parempi kuin toissavuotisissa.

Toinen, pienempi mietintä on se, että jos tässä ollaan tulevaisuudessa, niin miten ihmeessä nämä kaksi tyyppiä pystyvät kilpailemaan siitä, kuka on ensimmäisenä katolla? Toki osa näistä rakennuksista ei ole olemassa, joten ne saattavat olla uudenkarheita, mutta sitten on Torni. Kaveri, jonka kanssa juttelin, oli miettinyt tätä vaihtoehtohistoriallisena, mikä itse asiassa selittää paremmin. Plus siellä taisi olla yksittäinen maininta zeppeliineistä. Mutta sittenkin jäin miettimään, että olisiko se antanut novellille lisäpotkua, jos nämä kaksi olisivat kilpailleet pääasiallisesti ajasta, ja sitten olisi tarjoutunut tällainen "Tarkoitatko sä, että mä voisin olla ekana katolla!?" tilaisuus.

Mutta niin. Jos mentäisiin alun ja keskiosan perusteella, niin tämä olisi mulla ihan kärkikahinoissa. Mutta ikävä kyllä se lopetus.

XXXXX

Solina Riekkola: Ei loimea

Eli siis mystisiä olentoja on olemassa, mutta valtaväestö ei näistä tiedä mitään. Ja sen sijaan, että nämä olennot piilotettaisiin johonkin kaukaiseen maalaiskartanoon tai reservaattiin, heitä hoidetaan ilmeisestikin ihmiskäyttöön alunperin rakennetussa kaupunkirakennuksessa, jossa ainut heille tarkoitettu tila on pikkuinen puutarha. Nimistöstä päätellen vieläpä Englannissa, vaikka kaikki novellin otukset ovat kreikkalaisia.

Olen pahoillani, mutta tästä jää tosi vahvasti sellainen maku suuhun, että kirjoittajaa on pyydetty kirjoittamaan kaupunkinovelli, minkä tämä on sitten väkipakolla tehnyt jostain aivan muusta ideasta. Pystyn toki löytämään rinnastuksia hoito- ja saattokoteihin kaupungeissa, mutta menee todella väkisin vääntämiseksi, kun noitakin löytyy myös maaseudulta. Ja niissäkin niiden "näkymättömyys" tulee pikemminkin siitä, että ihmiset valitsevat lyödä niihin kyseisen stigman.

Noin muuten pidin kyllä esim. kuvailusta. Esimerkiksi Philipin asunnosta sai lämpimän, kodikkaan kuvan ja pienen puutarhan ahtaus verrattuna isompaan maailmaan tuli hyvin ilmi. Pidin myös ajatuksesta siitä, että nämä olennot saavat fyysisiä oireita siitä, että heidät pakotetaan näin ahtaaseen, epäluonnolliseen tilaan. Ja kyllä, ihan hyvää kommentointia, jos sen haluaa sellaiseksi nähdä, mutta kun tässä tapauksessa tämä on se kaikkein huonoin mahdollinen ratkaisu pitää näitä olentoja, joten kommentointi välinpitämättömyydestä ja huonoista, mutta inhimillisistä ratkaisuista kuihtuu pois. Idea ei vain toimi.

En myöskään päässyt niin syvälle Philipin ja Jennyn päiden sisään, että olisin pitänyt heidän äkillistä romanssiaan kovin uskottavana. Toki sen näki tulevan, koska mitä muuta tällaisessa novellissa voisi tapahtua, mutta se jätti silti enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastasi. Philipin nyt ehkä ymmärtää, vaikka hän olikin niin säyseä, että hänellä ei oikein ollut persoonaa, mutta Jennyn elämää ei avattu niin paljoa, että olisi käynyt järkeen, miksi tämä tuntui hänestä hyvältä vaihtoehdolta. Kenties ainoalta sellaiselta. Vihjeitä kyllä ripoteltiin, mutta sen verran nopeasti ja epämääräisesti, että minkäänlaista kokonaiskuvaa ei syntynyt.

Tämä olisi todennäköisesti toiminut paljon paremmin, jos se ei olisi ollut kaupunkiantologiassa. Siirto maalle, sinne muuttava Jenny, joka samalla menettää kontaktin ulkoiseen maailmaan, ja niin edelleen. Aivan hyvät puitteet perinteiselle englantilaiselle romanssille. Paitsi että kentauri.


"Here We Stand"
- Words of House Mormont

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
04.05.2018 14:02 #4

Inkeri Kontro: Miespelejä

Tämä novelli oli tunnelmaltaan kepeä tarina, jossa oli kuitenkin hyvin synkän oloinen tausta ja tärkeä aihe keskiössä. Minä ilahduin tästä novellista, ja ideastakin pidin kovin. Aika alussa pohdin, että onkohan päähahmo Joukahainen (en tiedä miksi), mutta ei se sitten ollut. Ihan hyvä vaan. :D

Minäkin olisin halunnut tietää enemmän taustatarinasta ja saada enemmän selkeyttä vallitsevaan nykytilaan, mutta samalla halusin nähdä miten päähahmolle käy. Suon loihtimiskyvystäkin olisin halunnut tietää lisää. Tässä oli niin kovin paljon mahdollisuuksia vaikka mihin, olisin lukenut tästä pidemmänkin tarinan.

Mitä tulee yltäkylläiseen rasvattujen rintakehien ja tiukkojen housujen kuvailuun, minä näin tässä pidättäytyneen nuoren ihmisen, joka ei ole päässyt toteuttamaan itseään sellaisena kuin on vaan on joutunut piilottamaan sen ja sitten ottaa ilon siitä mistä saa. Ja nyt kun voi toteuttaa itseään, on ihan yhtä täpinöissään näistä asioista. Minä olin huvittunut. En olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin halata päähahmoa, taputtaa tätä selkään ja todeta, että kyllä se siitä.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • korpinaava hahmo
korpinaava
Vintiö
Taso: 9
  • Viestejä: 12
korpinaava vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
06.05.2018 18:57 #5

Inkeri Kontro -- Miespelejä

Otsikon mukaisesti novellissa on miesten keskinäisiä pelejä monessa muodossa. On alfaurosmahtisonnit Väinämöinen ja Kekkonen. On sotaisaa valtapolitiikkaa ja kansallismieliset leijonapaidat uhoavat. Novellin mukaan myös homoporukoissa otetaan miehistä mittaa pinnallisesti sekä kukkoilemalla, mikä on helppo uskoa, kun katselee Tom of Finlandin tekemiä kuvia.

Nippu hyviä ideoita, jotka eivät täysin loksahda toimivaksi kokonaisuudeksi. Eli novelli olisi vaatinut vielä viimeistelyä. Vuoden Atorox-tarjonnassa ylittää keskiarvon, mutta ei ole läheskään yhtä ehjä ja napakka pakkaus kuin Kontron toinen ehdokas Neiti Fridenstenin päiväkirja.


Viimeksi muokattu: 06.05.2018 19:02 : korpinaava.

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
07.05.2018 10:06 #6

Nadja Sokura: Luiskahduksia

Hyönteiset ja alkoholi, ne tuntuvat olevan toistuva teema tänä vuonna. Yhdessä tai erikseen.

Pidin lopusta ja siitä miten se sidottiin tarinan alkuun. Onhan tämänkin yksi tapa selittää alkoholismi. Pidän tästä maailmojen limittymisideasta, mutta jäin kaipaamaan jotain konkreettista tapahtumaa. Tätä limittymistä olisi ehkä pitänyt käyttää jotenkin, jotenkin muuten kuin suistamalla päähahmo alkoholismiin. Jäin pohtimaan sitä, että jos kaikilla oli vastineensa, niin kumpi maailma ohjailee kumpaa?

Suurin ongelma minulle oli hahmon apaattisuus. Vaikka välillä nostettiinkin esiin, että päähahmo oli kauhuissaan tapahtumista, se ei vaan tuntunut siltä. Päähenkilö kertoo lukijoille monotonisesti tapahtumista ja tästäkö sitten lukijan pitäisi saada jotain irti? En kaivannut mitään ylidramaattista panikointia, mutta edes jotain tunnereaktiota.

Pieni pilkunviilausnitinä: Kroonisia sairauksia on kyllä erilaisia, mutta en erityisesti pitänyt yleistämisestä. Kyllähän kai kipuunkin tottuu, mutta mieluummin sitä olisi varmaan ilman.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
07.05.2018 10:35 #7

Janos Honkonen: Toiseksi tulleita ei lasketa

Koskaan aiemmin kiipeilytarina ei ole ollut näin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, oikein hämmästyin kun se loppui. Pidin tästä novellista, tässä oli mystinen fiilis ja hyvää kuvailua. Ihan kuin itse olisi ollut seinällä menossa ylöspäin.

Minäkin jäin pohtimaan, että ollaanko tässä tulevaisuudessa. Ilmeisesti tämän tarina tulevaisuudessa ei ole Pasilan Triplaa tai Kalasataman Rediä?

Vaikka pidän avonaisista lopuista, minäkin jäin kaipaamaan hiukan jotain muuta, jotain lisää. Samoin Sonjan tilanne ihan kohta romahtavassa rakennuksessa jätettiin liian auki. Toisaalta, minä ehdin tässä jo kuvitella vaikka minkälaisia skenaarioita loppuun, joten en välttämättä olisi edes pitänyt suljetummasta lopetuksesta. Mutta jotain lankoja olisi pitänyt solmia, nyt suurin osa elementeistä ja kuvioista jäi auki. Oliko rakennuksessa muita ihmisiä; mistä he saivat ruokaa; miten kilpailija ehti niin nopeasti paikalle etc.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2636
Emelie vastasi aiheeseen: Atorox-novellit 2018 (5)
08.05.2018 11:10 #8

Solina Riekkola: Ei loimea

Kylläpäs on tämän novellin lukemisen jälkeen hämmentynyt olo. Tässä oli hyviä aineksia ja ideoita, mutta kaikki yhteen lyötynä tämä ei vaan toiminut. Asiat etenevät kuin luotijuna ja mihinkään ei paneuduttu paria lausetta enempää. Hiukan ristiriitainen fiilis, sillä tässä ei oikein tapahtunut mitään, mutta tässä oli ihan hauska pohjafiilis.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.