Walter Moers

Parhain aihe! Annoin lainaksi 11-vuotiaalle Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää jotakin perheen pitkää automatkaa varten. Takapenkillä hän kikatteli ja kertoi äidille käsittämättömiä juttuja pöllöprofessorista, jolla oli yhdeksät aivot. Kertoi myöhemmin että on paras kirja mitä hän on koskaan lukenut.

Myöhemmin lainasin samaa kirjaa 30+ jätkälle ja oli yhtä mielissään opuksesta. Sen verran älytöntä ja nerokasta läppää.

Itse olen lukenut pari kertaa Uinuvien kirjojen kaupungin ja se on suoraan sanottuna loistava! Samoin Rumot ja Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää. Niitä ei voi laskea käsistään sitten millään!
Tuota Labyrinttia en ole vielä lukenut mutta meni samantien luettavat kirjat -listan kärkeen.

Ja vielä viimeiseksi tälle mukavalle maanantai-päivälle, jona tunnen, että koko viime viikon vaivannut syksyn ensimmäinen sitkeä flunssa alkaa vihdoinkin hellittää, julkaisisin yhden oman kirja-arvosteluni Moersin kirjasta. En ehkä ole vielä ihan parhaassa terässäni tässä arvostelussa, mutta tällaisen arvostelun sain tänään aikaan, olkaatten hyvä :)



Walter Moers
Uinuvien kirjojen labyrintti
Ilmestymisvuosi 2011
Otava
Sivuja 430

No niin, tässä tulee tämän vuoden 2015 toinen, todellakin vasta toinen kirja-arvosteluni. Olen tänä vuonna saanut luettua loppuun asti vasta 5 kirjaa ja edelleen hävettää hirmuisesti se kuinka vähän olen saanut luettua tänä vuonna kirjoja. Hävettää siltikin vaikka minulla onkin hyvät syyt sille, etten ole saanut luettua yhtä paljon kuin normaalihimolukija -olotilassani, jossa luen joka päivä vähintäänkin tunnin kirjoja.

Ja edelleen ne 3 syytä, etten saa luettua, ovat samat kuin aiemmin. Jatkuva sekä henkinen että fyysinen sairastelu, ainainen kiire kaiken muun elämään kuuluvan takia ja sitten, henkisen sairastelun vuoksi todella huonoksi mennyt keskittymiskykyni joka on tällä hetkellä varmaan jotain kärpäsen luokkaa.

Mutta, pimeän lukemattoman tunnelin päässä näkyy todellakin valoa ja hyvin kirkasta valoa ja sitä kohti minä kuljen hitaasti, mutta varmasti. Pahin henkinen sairastelu alkaa olla ohitse, muut kiireeni, ihmeellistä edes ajatella, helpottavat näillä näkymin syyskuun puolivälissä ja keskittymiskykyäni minä aion päättäväisesti alkaa parantaa pikku hiljaa paremmaksi heti kun pahimmat kiireet hellittävät.

Ja sitten kun olen saanut kaiken kohdilleen, minulle koittaa vihdoin onni ja autuus saada lukea enemmän. Tämän vuoden varovaiseksi tavoitteeksi olen asettanut itselleni lukea edes 10 kirjaa loppuun asti ja kirjoittaa niistä kaikista arvostelu, mutta minun kohdallani lukemisen nälkä kasvaa syödessä ja ehkä kerkeän vielä lukea enemmänkin kirjoja tänä vuonna. Minimitavoite on kuitenkin 10 kirjaa.

Mennäänpäs sitten tähän Moersin kirjaan. Tämä kirja oli minulle valtava pettymys. Moers on yksi niistä kirjailijoista, joiden kykyä todella kadehdin, joiden uusia kirjoja odotan aina innolla ja joita kunnioitan suunnattomasti, sanalla sanoen, Moers on yksi lempikirjailijoistani. Kun vertaa tätä kirjaa hänen aikaisempiinsa, hämmästyttävän hyviin kirjoihin, niin tämä kirja oli todellakin suuri pettymys.

Annan sen verran armoa Moersille tästä kirjasta, että odotukset hänen uusien kirjojensa kohdalla ovat todellakin korkealla ja toisekseen minusta tuntui koko kirjan ajan, että se oli vasta alkusoittoa, verryttelyä ja selitystä tätä seuraavalle kirjalle, jossa tarina todella pääsee vihdoin vauhtiin ja oikeisiin uomiinsa ja jonka odotan todella olevan sitten samaa tasoa kuin Moersin toiset kirjat. Toivon todella, että sitten tämän tarinan seuraava osa lunastaa odotukseni ja oli vaivan arvoista lukea tämä ensimmäinen osa tätä tarinaa.



Annan tälle kirjalle 6 pistettä 10 pisteestä mikä on Moersin kohdalla suunnaton häpeä ja pisteet tulivat siitä, että tarinan alku oli sentään kiinnostava ja tarina oli toivon mukaan vasta alkuselittelyä seuraavalle osalle joka edelleen toivon mukaan on 10 pisteen arvoinen kuten Moersilla aina pitäisi olla.

Kirjan oma ääni, sielu ja henki olivat minusta todella tylsänkuuloisia ja vain silloin tällöin niissä pilkahti jotain mielenkiintoista kaiken sen pitkäveteisyyden välissä, mutta sen harvan mielenkiintoisen osan ansiosta luen seuraavan osan ja odotan sitä innolla ja uskon, että se on taas taattua Moersin laatua.

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2011 ja se vuosi oli minulle sitä aikaa, kun aloin vasta ymmärtää sairauteni koko laajuutta ja tajuta sen eri muotoja. Se oli tavallaan ymmärryksen alun aikaa. Kokeilin sinä vuonna kirjoittaa ja ajatella aivan toisella tapaa, koska uskoin monesta eri syystä, että niin minun pitäisi tehdä mutta se ei loppujen lopuksi onnistunut ja josta sitten luovuin epäonnistuneena kokeiluna ja palasin takaisin siihen tapaan mikä minulta sujuu luonnostaan. Tuo vuosi meni ohi nopeasti ja rauhallisesti. En suuremmin hötkyillyt minkään suhteen vaan olin hyvin tyyni ja rauhallinen melkein koko vuoden ja se on minulta melkoinen ihme.

Tästä päivästä jona kirjoitin tämän arvosteluni sanoisin, että oli mukava päivä. Yritin ensimmäistä kertaa elämässäni värjätä hiukseni täysin vaaleiksi eikä minulla koskaan elämäni aikana ole ollut täysin vaaleita hiuksia ja halusin pitkän harkinnan jälkeen kokeilla sitä ja värjäys onnistui melkein täydellisesti. Sain värjättyä kaikkien hiusten tyvet ja niistä tuli aivan ihanan väriset, mutta sitten väri-aine loppui kesken ja hiusten latvat jäivät tummiksi ja huomenna käyn ostamassa uuden väripurkin ja värjään loputkin hiukset vaaleiksi ja minusta vaalea väri todella sopii minulle. Jännitin kovasti väritulosta ja pelkäsin vähän, että saa nähdä minkänäköiset niistä lopulta tulee ja tuleeko aivan hirveät, mutta väri on aivan ihana ja minusta tulee iloisemman ja pirteämmän oloinen ja näköinen vaalean hiusvärin ansiosta ja jotain ilahduttavaa ja pientä muutosta elämään minä olenkin kaivannut. Saa nähdä montako blondi -vitsiä tulee kuultua huomisen jälkeen.

Kirjan kannesta sanoisin, että se on aivan upea. Niin vanhanaikaisen ja arvokkaan oloinen ja samalla kirjailijan nimen fontin avulla kirjan kansi on myös hauska ja kansi tuo tietysti rakastamani kirjat heti mieleen ja kansikuva on myöskin erinomaisella ja erityisellä taidolla tehty.

Ja vielä aivan viimeiseksi tähän arvosteluun terveiseni itselleen Moersille. Voi Moers, Moers, minkä teit. Kirjoitit 6 pisteen kirjan ja se on sinun kohdallasi ja taidollasi todellinen häpeä. Tiedän sinun pystyvän paljon paljon parempaan ja sinun pitää nyt skarpata oikein kunnolla seuraavassa osassa sitten. Annan sinulle armeliaasti anteeksi tämän yhden kuuden pisteen kirjan, mutta sinun pitää todellakin ryhdistäytyä ja keskittyä tästä eteenpäin tarinoissasi enemmän. Ei saa lipsua laiskuuttaan mestarin tieltä kun on kerran sille päässyt astelemaan. Me fanisi rakastamme sinua ja odotamme sinulta paljon ja tiedän, että pystyt halutessasi lunastamaan odotukset ja kirjoittamaan täydellisiä tarinoita ja olet jo osoittanut olevasi suurlahjakkuus kirjallisella saralla, joten pidähän huoli siitä, että tämä kirja on ainut 6 pisteen kirja sinun loistavalla urallasi, Moers -hyvä.


Aurelia