Uusimmat keskustelut
Satama
kesäkuu 13, 21:56
3 viestiä | Echramath
Lukupiiri
kesäkuu 13, 12:48
108 viestiä | Eija
Lukupiiri
kesäkuu 13, 12:42
99 viestiä | Eija

TJ Klune

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    69.63

13.05.2021 20:44 #1 :: Hiistu
TJ Klune
Luin TJ Klunen kirjan Talo taivaansinisellä merellä . Minusta kirja oli todella herttainen. Tyyli oli suurimmilla osin kepeän humoristinen ja hyväntuulinen, mutta asia painavaa. Kirjassa todetaan, kuinka saatamme löytää mitä odottamattomimpia asioita, pieniä aarteita silloin, kun emme edes etsi niitä. Vähän samanlainen fiilis oli tätä kirjaa lukiessa. Valitsin kirjan pelkän takakansitekstin perusteella, enkä todellakaan osannut odottaa, että kirjassa olisi niin paljon kaikkea, mistä tykkäsin. Olisi kiva kuulla, mitä olette muut kirjan lukeneet tykänneet.  

Omaan makuuni kun suhtaudun silleen vähän varauksella, kun olen mahdollisesti valtakunnan ainoa maitohampaistaan eroon päässyt henkilö, joka on liikuttunut kyyneliin esimerkiksi katsoessaan vuoden 2015 Tuhkimo-leffaa.  (Kunhan vain on kyllin rohkea ja ystävällinen, tulee prinssi, haltiatarkummi ja ja ja... jättiläiskurpitsa! Snif!  ) Jotain samankaltaista disney-taikaa oli mielestäni tässä Klunen kirjassa. 

Erityisesti minua puhutteli kirjan sanoma lasten ja nuorten oikeuksien puolesta: Kaikki he ansaitsevat suojelua, rakkautta ja hoivaa, olivatpa kuinka erityisiä tai tavallisia tahansa. Ketään ei saisi syrjiä kykyjensä tai ominaisuuksiensa perusteella, eikä leimata erilaiseksi tai ongelmalapseksi. Fantasia antoi tämän asian havainnollistamiseen hyvät välineet, kun
Varoitus: Spoiler.

Itselläni tähän ajatusrakennelmaan toisaalta liittyy myös kyyninen näkemys, että hyvin tavanomainenkin ihminen kykenee tietynlaisten olosuhteiden kohdatessa äärimmäisen julmiin tekoihin. Joten ei olisi edes järkeä tuomita jotain maagista olentoa sen perusteella, millaista hävitystä hän voisi kykyjensä puolesta saada aikaan, kun kyky tuottaa kärsimystä on pohjimmiltaan jokaisessa. Mutta onneksi on olemassa tällaisia kirjoja, jotka muistuttavat, että tavallinen perin ei-maaginen ihminen kykenee hämmästyttäviin asioihin ja omilla teoillaan saamaan aikaan suuria muutoksia, myös äärimmäisen hyvällä tavalla. Joskus tarvitsee vain olla oma kiltti ja hyväsydäminen itsensä. 

Paikoin olisin arvostanut luonnollisemman kuuloista dialogia, kun henkilöhahmot latelivat toinen toistaan viisaampia ja kannustavampia elämänoppeja. Noh, kirjailijalla oli paljon asiaa. Hän oli ilmeisen hyvin sisäistänyt positiivisen psykologian ja erityiskasvatuksen ajatuksia. Mm. lasten kukoistamisesta puhuminen hymyilytti. Hyvällä asialla. 

Muutoinkin kirja ottaa kantaa kaikkinaisia ennakkoluuloja ja vierauden herättämiä pelkoja ja syrjintää vastaan. Kirjan lievetekstissä kerrotaan Klunen saaneen Lambda Literary Award -palkinnon, mutta ei minulla ollut aavistustakaan, mikä sellainen palkinto on. Täytyi kirjan luettuani katsoa Wikipediasta, että kyseinen palkinto myönnetään teoksille, jotka ansiokkaasti tarkastelevat ja juhlistavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöteemoja (Klune on saanut ko. palkinnon aiemmalla teoksellaan kategoriassa Best Gay Romance). Senkin opin jälkikäteen, että Klune on kokenut tärkeäksi kuvata kirjoissaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan samaistuttavasti ja myönteisessä hengessä. Pidin hyvänä oivalluksena tapaa, kuinka tarinan maailmassa näiden teemojen puolesta ei pidetty palopuheita, vaan asia tuntui olevan henkilöhahmoille ja yhteiskunnan silmissä ylipäänsä täysin ok ja normaalia (ja kaikki ennakkoluulot kohdistuivat maagisiin olentoihin). Joskus voi tehdä suuremman vaikutuksen näyttämällä, kuinka asiat voisivat olla, kuin puhumalla nykyisistä epäkohdista.

Pidin päähenkilöistä. Joku voisi ehkä moittia heitä hiukka yksiulotteisiksi, koska hahmot toistivat tarinan mittaan kukin omia manööverejään. Makuasia, kuinka monta kertaa sama vitsi jaksaa naurattaa... Minua nauratti. Esimerkiksi 
Varoitus: Spoiler.

Ja minua itketti. 
Varoitus: Spoiler.

Enkkutietokannassa kirja on merkitty sarjan aloitusosaksi, mutta en löytänyt tietoa, onko jatkoa oikeasti tulossa. Enkä tiedä, toivoisinko edes... Kirjailijan muita teoksia lukisin kyllä mielelläni suomeksi, mutta tämän tarinan henkilöt jättäisin mieluiten juuri siihen, mihin jäivät. Se ikään kuin kuuluu siihen disney-juttuun. 
Muokannut 13.05.2021 21:04 Hiistu

14.05.2021 20:29 #2 :: Pisania
TJ Klune
Sain kirjan luettua tänään. Pistin sen lukulistalle kun viime vuonna täällä esiteltiin tulevan vuoden uutuuksia. Nimi ja kansikuva houkuttelivat ja takakansi kuulosti kiehtovalta myöskin. Ei se nyt loppujen lopuksi ihan vastannut odotuksiani mutta oli silti oikein sympaattinen teos.

Aluksi en tykännyt Linusista, hän oli sellainen ärsyttävä jaskajokusmainen tyyppi, jota maailma monottaa urakalla päähän mutta hän on liian nysvö tehdäkseen asialle mitään. Hänen henkistä kasvuaan tarinan edetessä oli siis mukava seurata. Orpokodin lapset olivat kiehtovia tyyppejä ja olisin kaivannut enemmän kuvausta siitä miten Linus tutustuu heihin ja heidän päivittäiseen elämäänsä, persoonallisuuksiinsa ja menneisyyksiinsä. Nyt he jäivät vähän yhden nuotin hahmoiksi (ehkä Lucya lukuunottamatta). Samoin myös Arthur ja Zoe. Haluaisin tietää heistä kaikista enemmän.

Juonelta taas odotin enemmän dramatiikkaa
Varoitus: Spoiler.
mutta sitä ei niin paljon oikeastaan ollut. Olen kai lukenut liikaa Rick Riordanin tyylisiä kirjoja, että heti kun kirjassa on maagisia lapsia odotan nonstop vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihan miellyttävää siis, että meno oli varsin rauhallista.

Paikoin olisin arvostanut luonnollisemman kuuloista dialogia, kun henkilöhahmot latelivat toinen toistaan viisaampia ja kannustavampia elämänoppeja.

Joo tuo kävi minustakin hieman puuduttavaksi. Vähän vaikea niellä sitä "nämä ovat lapsia siinä missä muutkin" -näkökulmaa kun muksut puhuvat niin syvällisiä ja kuusivuotiaskin keskustelee Kantista.

Ei tämä minustakaan kaipaa välttämättä jatko-osaa, mutta jos sellainen ilmestyy niin luen kyllä. Kiinnostaisi tutustua kirjan maailmaan laajemmin
Muokannut 14.05.2021 20:30 Pisania

15.05.2021 20:42 #3 :: Kuunliekki
TJ Klune
Kiitos tästä aiheesta! Ryhdyin lukemaan kirjaa Hiistu aloituksesi perusteella ja tähän mennessä on tuntunut mukavalta luettavalta. :) Palaan kommentoimaan kirjaa kun (toivon mukaan) olen saanut sen luettua. Nyt olen vielä ihan alussa, joten paljoa en siitä osaa sanoa. Linus vaikuttaa näin alussa hahmona tylsältä, mutta on liian aikaista tuomita.

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    69.63

31.05.2021 21:24 #4 :: Hiistu
TJ Klune
^ Toivottavasti et ole Kuunliekki ihan totaalisen tylsistynyt Linuksen seurassa. 

Juonelta taas odotin enemmän dramatiikkaa

Varoitus: Spoiler.
mutta sitä ei niin paljon oikeastaan ollut. 


Kieltämättä takakansi antoi ymmärtää, että voisi olla enemmänkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siis jonkun muunkin kuin Linuksen mielestä vaarallisia.  Takakannessa kun sanotaan, että Linuksen on selvitettävä, voivatko orpokodin asukkaat saada aikaan maailmanlopun, niin kyllähän se aika... suureelliselta kuulosti.  

Minulle jäi epäselväksi, mitä viraston johdolla ylipäänsä oli orpokotia vastaan... vai oliko mitään.
Varoitus: Spoiler.

Minulle ei myöskään oikein selvinnyt, olivatko orpokoteihin sijoitetut maagiset lapset  tarinassa oikeasti orpoja ja yhteiskunnan järjestämän jonkinlaisen huolenpidon tarpeessa vai oliko heitä esimerkiksi viety väkisin vanhemmiltaan. Ihmiset kyllä olivat syypäitä ainakin osaan orpouksista...

Kirjailija on kertonut yhden kimmokkeen tarinalle olleen, kuinka Kanadassa hallitus aikoinaan otti alkuperäiskansojen lapsia tarkoituksella pois vanhemmiltaan ja sijoitti laitoksiin, josko vaikka joku keskiluokkainen valkoihoinen perhe adoptoisi lapsen. Pari päivää sitten uutisoitiin, kuinka  Kanadassa alkuperäiskansoille tarkoitetun koulun alueelta löydettiin satojen lapsien jäänteet.  Oli kuolinsyy mikä tahansa, kurja paikka kuolla. Juttua lukiessani mietin, että on taas todellisuus ollut fiktiota karumpaa... (Toisaalta kirjan maailmastakin sain käsityksen, että lasten kohtelu oli siellä aiemmin ollut huonompaa kuin mitä se tarinan tapahtumahetkellä enää oli.)
Muokannut 31.05.2021 21:31 Hiistu

07.06.2021 21:39 #5 :: Kuunliekki
TJ Klune
Sain luettua tämän eilen loppuun. Se ei tainnut imaista mukaansa ihan niin hyvin tai sitten siinä kesti ihan vain siksi että vauva syö nykyisin aina perin vähän aikaa. Ainakaan kirjassa ei ollut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita (paitsi ehkä Linusin mielestä). Niin tai näin kirja ja Linus oli kumpikin varsin sympaattisia. Komppailen siinä että teema on vakava, kerrontatapa kevyt. Linusin kehitystä oli kiva seurata. Lapset oli kiinnostavia, joskin heihin olisi ollut mukava tutustua tarkemminkin. Osa jäi hieman yksipuoleisiksi. Onneksi osassa oli sentään kaksi puolta - murhanhimoinen olento ja sen piilottama herkkä lapsi. Lapset olivat tosiaan myös turhan syvällisiä ollakseen uskottavia lapsia. Linus päähenkilönä oli aika isoa vaihtelua kirjoille joita useimmiten luen. Useimmat päähenkilöt on joko nuorempia tai enemmän sankariainesta (Aragorn-hengessä) tai sekä että. Oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua että päähenkilö onkin keski-ikäinen, hieman lihava vässykkä. Pidin mukavana vaihteluna myös siitä että kirjassa pidettiin homoseksuaalisuutta normaalina. Yksikään hahmo ei suhtautunut siihen negatiivisesti, mitä toisaalta ei ollut tarpeen alleviivata. Ennakkoluulot kohdistui yksinomaan maagiseen väestöön.

Valvojat: RinjaEmelie