-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:33
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:29
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:26
-
- Virheiden raportointi
- Viisasten kivi / Aulis | 16.03.2024 15:45
-
- Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
- Teatteri / Mustelmann | 14.03.2024 22:57
J. R. R. Tolkien
Wayne G. Hammond ja Christina Scull: Hobitti Tolkienin silmin
(alkup. The Art of The Hobbit)
WSOY 2012 - Risingin tietokannassa
Kuluva syksy on varsinaista Tolkien-aikaa: Tom Bombadilin seikkailut saadaan pitkän odotuksen jälkeen suomeksi, Peter Jacksonin elokuvatriologia Hobitista pyörähtää leffateattereihin ja tällainen taidekirjakin aiheesta on ehditty laatia, kääntää ja kustantaa. Hobitti Tolkienin silmin on kahden Tolkien-tutkijan upea johdatus Keski-Maahan ja Tolkienin kuvataiteeseen.
Monet kirjan kuvista ovat tuttuja Hobitin niistä laitoksesta, joiden kuvituksen on laatinut kirjailija itse. Mukana on myös valtava kasa luonnoksia, sutaisuja, maalauksia ja vedoksia, yhteensä 106 kuvaa - kaikki, mitä Tolkienin tiedetään juuri Hobittia varten koskaan piirtäneen. Kuvissa Tolkien esittäytyy taitavana luonnon, kasvien, maisemien ja myös rakennusten ja arkkitehtuurin kuvaajana; sen sijaan henkilöhahmoja kuvissa ei paljon näy, tai ne ovat vahanukkemaisen yksinkertaistettuja. Myöhemmät Tolkien-kuvittajat (mm. ikirakastetut John Howe, Alan Lee ja Ted Nasmith) ovat ylläpitäneet kirjailijan alkuperäisiä näkemyksiä taiten, mutta lisänneet Keski-Maan hahmoille ja toiminnallisillekin tapahtumille visuaalisen ilmeen.
J.R.R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut
WSOY 2012 - Risingin tietokannassa
Tom Bombadilin seikkailut on J. R. R. Tolkienin runokirja, joka samalla oli viimeinen Tolkienin suomentamaton Tolkienin elinaikana julkaistu teos. Nimestään huolimatta vain kolme runoista käsittelee Tom Bombadillia, eivätkä jotkin runoista välttämättä liity lainkaan Keski-Maahan. Runokirja ei myöskään paljasta juuri mitään Tom Bombadilin taustoista, jonka olemassaoloa osa Tarun sormusten herrasta lukijoista on ihmetellyt.
Runojen aiheet vaihtelevat ääripäästä toiseen. Kaksi näistä on aikaisemmin tuttuja Tarusta sormusten herrasta. Joukossa olevista runoista osa on hauskoja, kuten runo kissan unesta, osa sitten taas vakavampia, kuten poistumista Keski-Maasta käsitteleväViimeinen laiva.
Pidän näistä kirjoista kovasti, olen pitänyt melkein yhtä kauan kuin Pottereista, vaikka eivät ihan yhtä syvästi olekaan sydämeeni juurtuneet. Muistan lukeneeni TSH:ta silloin kun Kaksi tornia tuli elokuviin. Tolkienin kirjoitustyyli ihastutti minua jo silloin ja ihastuttaa nykyisin vielä enemmän. Rakastan hänen kuvailuja, keskusteluja, syvällisyyksiä samoin kuin seikkailuja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. On ihastuttavaa kuinka tarkkaan hän on suunnitellut maailmansa. Hän todella loi Keskimaan (ja läntiset maat) kielineen ja taruineen. Suoritus joka ansaitsee hatun noston.
En ole lukenut (vielä) kaikkia aiheeseen liittyviä kirjoja. Enkä niitäkään montaa kertaa, jotka olen lukenut. TSH:n itsensä olen tainnut lukea kahdesti samoin kuin Silmarillionin. Molemmat kerran pienempänä kun löysin ne ja toisen kerran vanhempana, ehkä muutama vuosi sitten. Hobitin ehkä muutaman kerran kevyempänä teoksena ja Keskeneräisten tarujen kirjan ja Hurinin lasten tarinan kummankin kerran. Vaikka pidän niistä kaikista ne on (Hobittia lukuun ottamatta) jotenkin raskasta luettavaa. Silmarillion oli silloin pienenä suorastaan sekava ja vaikea selkoinen. TSH:n kanssa tuhrasin ensimmisellä lukukerralla puolisen vuotta ja toisellakin muutaman kuukauden. Asiaan tosin vaikutti se, että luin samaan aikaan muitakin kirjoja.
Vaikka ne imevät puoleensa ne eivät saa jostain syystä ahmimaan sillä tavalla kuin jotkin kirjat. Ehkä niitä pitää sulatella välillä. Tosin pienenä en ollut vajonnut niihin niin syvälle ja vasta viimeaikoina olen havahtunut siihen, että Tolkien on kirjoittanut paljon muutakin kuin THS:n, Silmarillionin ja Hobitin, jotka ovat ainoat jotka luin jo pienempänä. Nyt olen alkanut metsästää kirjastoista muitakin ja lukea niitä yksi kerrallaan.
Hieno kirja siis, mutta toisinaan raskasta luettavaa. Minulla taisi mennä silloin kaksi kuukautta lukemiseen, johtuen tietysti silloisten koulukiireiden takia.
Pidin tietysti myös muista Tolkienin kirjoista ja niistä on tullut luettu Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja, Húrinin lasten tarina ja Hobitti. Omista myös muutaman muun kirjan jotka ovat Tolkienin kirjoittamia tai Tolkieniin liittyviä.
Helppolukuisin on tietysti ollut Hobitti, joka on hyvä kirja silloin, kun ei jaksa aloittaa mitään paksua, vaikealukuista ja liian synkkää kirjaa.
Se mikä tekee Tolkienin kirjoista minulle tärkeitä, on se että ne ovat kaikki suunniteltu niin tarkkaan ja niissä on luotu ihan oma maailmansa, ja jollen olisi aikoinani lukenut Taru sormusten herraa, niin en lukisi varmaan vieläkään mitään.
Luin TSH:n ensimmäistä kertaa yläasteen alussa. Se oli huikaiseva kokemus ja todella avasi silmäni fantasian suhteen. Jotenkin löysin itseni ja oman maailmani sieltä kirjasta. Metsät, joissa on kultahiuksisia haltioita, huokailevia puita sekä maanläheistä pikkuväkeä - no, se kaikki tuntuu hyvin tutulta. Olenhan kasvanut maaseudulla.
Kirja paranee jokaisella lukukerralla. Olenkin lukenut sen vain kaksi kertaa, koska haluan jokaisen lukukerran pysyvän yhtä hätkähdyttävinä kuin ensimmäisen. Viimeksi olen lukenut sen pari vuotta sitten. Tänä vuonna olisi ehkä taas sen aika.
Hobitin olen lukenut useammin, mutta se onkin vain hupilukemista. Bilbo on ihana hahmo ja hänen tarinansa seuraaminen on hyvin tunteikasta. Hobitissa on paljon huumoria vastapainoksi TSH:n surumielisyydelle ja raskaudelle.
Silmarillionin olen lukenut kerran, Húrinin Lasten Tarinan useasti. Siihen olen erityisen mieltynyt. Mormegil on upea ja traaginen hahmo.
David Day: Tolkienin maailma
Lienee harvoja näistä ei-leffoihin liittyvistä, jotka on myös suomennettu. Kirjassa on avainsanoja läpi koko Keski-Maan historian lyhyinä selityksinä - jopa aivan liian lyhyinä, enkä ole jokaisen selityksen kanonisuudestakaan ihan satavarma. Hauska, jos osuu käsiin, mutta erityisemmin en voi suositella.
Karen Wynn Fonstad: The Atlas of Tolkien's Middle-Eart
Tämä sen sijaan on varmempi ja kiinnostavampi sijoitus! Nimestään huolimatta kirja ei ole pelkkä kartasto vaan myös pitkänpuoleinen johdatus maihin ja mantuihin. Myös paikkoihin liittyvää historiaa on mukana. Kartat ovat runsaasti monipuolisempia kuin perinteiset, kirjoihin liitteiksi laitetu kartat, myös yksityiskohtaisia pohjapiirustuksia linnoista löytyy. Vähän voi toki arvella, miten paljon näistä on editorin mielikuvitusta ja miten paljon perustuu Tolkienin julkaistuihin kirjoihin tai muistiinpanoihin. Käsittääkseni muistiinpanoja on kuitenkin jäänyt läjäpäin jälkeensä...
Brian Sibley and John Howe: The Maps of Tolkien's Middle-Earth
Howen karttoja! Posterikoossa, sopivat vaikka seinälle, jos haluaa. Toisin kuin yllä, nämä eivät sitten ole millään tavalla tarkkoja vaan enemmänkin taidetta. Tulevat irtolehtinä 'kirjassa', eli seinälle laittamista ajatellen sisältävät kyllä ikävät taitokset, jotka ehkä ajan kassa siloittuisivat. Tässäkin on mukana nimi-ja-selitys-kirja, tai ehkä paremminkin kirjanen, josta ei edelliset lukeneelle ole paljon iloa, mutta joka kuitenkin avaa kartoissa esiintyviä paikkoja edes vähän.
Edmund Wainwright: Tolkien's Mythology for England
Lyhyt ja helppo kirja lukea, joka koostuu myös nimi-ja-selitys-osuuksista. Avaa eritoten nimiä siten, että teininäkin ymmärsin. Kirja on tosi lyhyt eikä kovin syvällinen, mutta itse aloitin tästä, enkä ole ollut ihan hukassa myöhemminkään lukemieni kirjojen kanssa. Lisää en ikävä kyllä omista, joten vinkkaaminen jäänee muille.
Tolkienin omista tai nyt pikemminkin jäämistöjen perusteella toimitetuista kirjoista voi toki suositella ainakin suomennettua Keskeneräisten tarujen kirjaa ja sen upgradettua versiota The History of Middle-Earth, jossa on tosifanillekin purtavaa. Tätä 12-osaista sarjaa ei ole koskaan suomennettu (eikä varmaan suomennetakaan) mutta sen osia liikkuu kyllä maamme kirjakaupoissa satunnaisesti. Ainakin Akateemisesta sai vielä joitakin vuosia sitten osia pokkareina. Mulla on kovakantisina osat 2, 6, 7 ja 8 (ostan lisää, jos joku on luopumassa (kovakantisina)!) ja voin kyllä myös lainatakin halukkaille, kuten ylläoleviakin kirjoja.
Joku aika sitten suomennettukin Tolkienin kirjeet on myös kiinnostava, mutta kyllä täytyy myöntää että ajoittain pitkäpiimäistä luettavaa. Toisaalta, ovatpahan kirjeitä. Nämä avaavat lisää kaikenlaisia taustoja, jos vain jaksaa penkoa. :) Humphrey Carpenterin kirjoittaman elämäkerran sen sijaan luin jo teininä, se uponnee kevyemmin.
Dyn kirjoitti: Joku aika sitten suomennettukin Tolkienin kirjeet on myös kiinnostava, mutta kyllä täytyy myöntää että ajoittain pitkäpiimäistä luettavaa. Toisaalta, ovatpahan kirjeitä. Nämä avaavat lisää kaikenlaisia taustoja, jos vain jaksaa penkoa. :) Humphrey Carpenterin kirjoittaman elämäkerran sen sijaan luin jo teininä, se uponnee kevyemmin.
Tolkienin kirjeet olivat todella mielenkiintoista luettavaa! En ole samaa mieltä pitkäpiimäisyydestä. Niiden kautta avartui sekä keskimaan taustat, Tolkienin omat ajatukset että ylipäätään tuo aikakausi professorin näkökulmasta. Suosittelen kyllä kaikille, joita yleisesti henkilöhistoria kiinnostaa.
Carpenterin elämänkerrasta en niin paljon pitänyt. Se alkoi kyllä hyvin (mielestäni Tolkien oli itse aloittanut oman elämänkertansa kirjoittamista?), mutta jossain vaiheessa teksti meni omituiseksi väännöksi.
Suosittelen kaikille myös Tolkienin kirjoittamien satujen lukemista... Roverandom yms. ovat aivan käsittämättömän hienoja tarinoita.
Niksu kirjoitti: Carpenterin elämänkerrasta en niin paljon pitänyt. Se alkoi kyllä hyvin (mielestäni Tolkien oli itse aloittanut oman elämänkertansa kirjoittamista?), mutta jossain vaiheessa teksti meni omituiseksi väännöksi.
Voi olla joo, mä olen tosiaan lukenut sen jo vuosia sitten ja varmaan suurimman fanitukseni aikaan, ehkä pääsi silmistä läpi kauneusvirheitä. :) Kirjeissä ehkä ongelmallisinta on tuo formaatti, olen yrittänyt joskus muitakin koottuja kirjeenvaihtoja tavailla ja aina niihin jotenkin väsähtää. Kirjeet on kuitenkin kirjoitettu yhdelle henkilölle, ja niiden avaaminen suuremmalle lukijakunnalle... no, jotain ei vaan toimi.
Kieltämättä TSH:t ovat paikoin vähän raskasta luettavaa, mutta itse ainakin nautin kovasti niiden lukemisesta. Taisin olla kuudennella vai viidennellä luokalla lukiessani ne ensimmäisen kerran ja nyt olen tainnut lukea ne kolmesti.
Hobitti on huomattavasti kevyempää ja kepeämpää luettavaa. Sen olen lukenut varmaankin kymmenisen kertaa, nauttien joka kerrasta! Se myös avartaa näkemystä TSH:n tarinasta.
Silmärillionia tai Keskeneräisten tarujen kirjaa en ole vielä lukenut, vaikka aikomus on ollut pitkään. Jos en aiemmin ehdi niin kesälomalla viimeistään aion kahlata nuo teokset läpi!
Thialfi kirjoitti: Satujen valtakunta -kokoelmasta ilmestyy syksyllä uusi painos, jossa on mukana myös Tom Bombadilin seikkailut.
Tuota odotan kovasti, etenkin Tom Bombadilin seikkailuja, koska henkilö on kiinnostanut minua ensimmäisestä lukukerrasta lähtien! Tuskin maltan odottaa :)
Thialfi kirjoitti: Antitolkienistisena kirjailijana tunnettu China Miéville on taannoin kirjoittanut Tolkienin tuotannosta otsikolla Five Reasons Tolkien Rocks .
Mainio kirjoitus! Etenkin tämä kohta:
A similar problem is visible now, in the various tentative ventures into u- or dystopia by writers uncomfortable with the genre they find themselves in and therefore the worlds they create, eager to stress that these worlds are 'about' real and serious things--and thereby bleeding them of the specificity they need to be worth inhabiting, or capable of 'meaning', at all.
Mitäpä tuohon lisäisi.
Niksu kirjoitti: Mitä tarkoittaa antitolkienistinen kirjailija...
Tätä:
China Miéville kirjoitti: Tolkien is the wen on the arse of fantasy literature. His oeuvre is massive and contagious - you can't ignore it, so don't even try. The best you can do is consciously try to lance the boil. And there's a lot to dislike - his cod-Wagnerian pomposity, his boys-own-adventure glorying in war, his small-minded and reactionary love for hierarchical status-quos, his belief in absolute morality that blurs moral and political complexity.