Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa.

Tutustu ohjeisiin: Linkki.

Syyllinen tunnustautuu! Sain kirjan joululahjaksi enkä ole vielä päässyt lukemaan kyseistä kirjaa. Colferin suurkuluttajana toivon tämänkin olevan laatutavaraa ja toivottavasti herättää keskustelua.

Tämä teos napsahti arvonnassa kohdalle, ja näin alustavasti voin sanoa, että kiinnostavalta vaikuttaa. Artemikset on tullut Colferilta aiemmin luettua, joten laadukasta tekstiä pitäisi siis olla tiedossa

No niin, kesälukuhaaste on nyt paketissa, kun Hiuskarvan varassa tuli viimeinkin luettua. Tästä kirjasta jäi vähän kaksijakoinen fiilis. Pidin enimmäkseen sen huumorista ja juonesta löytyi yllättäviä käänteitä vaikka muille jakaa. Myös hahmot olivat enimmäkseen mielenkiintoisia, vaikka varsinkin pahikset olivat aika kliseisiä. Toisaalta välillä tuli sellainen fiilis, että tässä yritetään nyt vähän liikaa: kuin katsoisi elokuvaa, jossa näyttelijät vetävät rankasti yli ja ohjaajan on pakko pitää vauhtia koko ajan yllä, koska leffassa ei muuta varsinaista sisältöä olekaan. Toisin sanoen olisin kaivannut sekä hahmoihin että juoneen lisää syvyyttä. Jos tätä teosta vertaa Artemis Fowl -kirjoihin, jälkimmäiset vetävät pitemmän korren. Mutta ei tämä loppujen lopuksi huonoa luettavaa ollut. Sanoisin että tässä on tarjolla kevyttä kesäluettavaa niille, joita yliyrittäminen ja fantasiaelementtien puute ei haittaa

Enpä ollut tajunnutkaan, että tämä on a) olemassa b) dekkari c) ilmestynyt, eli vaikken muuten taida kesälukuhaasteeseen ehtiäkään, buukkaan tämän lomanjälkeiseksi viikoksi luettavaksi.

Ekat 60 sivua eli kolme lukua takana, ja täytyy sanoa, että toistaiseksi fiilis on ollut aika positiivinen. Erittäin suuret kiitokset täytyy antaa taas mainiolle (Colfer-)suomentajalle Jaakko Kankaanpäälle, englannin rekisterit varsinkin sanaston suhteen on käännetty sujuvasti ja ilmeikkäästi. Colfer on aina ollut (minun kirjoissani) ennen kaikkea tarinankertoja, vaikka henkilöhahmonsa tapaavat olla normaalia parempia myös. Niin nytkin, vaikka periaatteessa koko ensimmäinen luku oli pelkkää tietotankkausta, se oli silti jouhevaa kerrontaa ja mukavaa lukea. Tarinaan solahti mukaan kuin itsestään, ja vaikka jo takakannen tekstin takia tiesi Connien saavan surmansa, ehti jo kuvitella mahdollisen tulevan (lapsi-)viikonlopun tapahtumia.

Eli toisin sanoen ainakin alun suhteen aavistuksen positiivisemmat fiilikset kuin Niddisillä, vaikka tiedänkin (koska arvostan niitä todella paljon), että Artemis Fowleja tämä teos ei ylitä. Saattaa silti, spefielementtien puutteesta huolimatta, olla Fowlien ja WARPin jälkeen lempiteokseni Colferilta. Mutta katsotaan nyt, miltä kirja tuntuu, kun on päästy alkua pidemmälle.

Minä pääsen toivottavasti tämän viikonlopun aikana kanssa käsiksi omaan haastekirjaani. Riippuu tällä hetkellä siitä, saako isäni sen luettua loppuun, ei hänellä paljoa näyttäisi olevan jäljellä. Luku alkaa heti, kun häneltä kirjan saan.

Itse menen nyt siinä 80 sivun paikkeilla, enkä oikein tiedä, mitä mieltä olisin. Kerronta on sujuvaa, kepeää ja helppolukuista, mutta tarina pomppii aika paljon. Takaumia vilisee itse pääjuonen seassa niin paljon, että muutaman kerran olen jo ollut sekaisin, että missä nyt mennään. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja juoni periaatteessa hyvä, joten katsotaan, mitä tästä vielä tulee. Fowleja tämä ei kyllä missään nimessä ylitä.

En ole lukenut muuta Colferilta (tai olen jonkin Artemiksen, mutta siitä on niin kauan, etten muista sitä) eikä tämä vakuuttanut minua. Se ei ollut huono, mutta ei oikeastaan mitään sen enempää. Tavallinen "ok"-tason kirja.