Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle Risto Isomäki: [i] Litium 6 [/i]
Tutustu ohjeisiin: Linkki.
Uusimmat viestit
Lukupiiri
Kesälukuhaaste 2015: Risto Isomäki: Litium 6
Tämä kirja tuli haasteeseen minulta. Itse odotan kyllä kovasti tämän lukemista, sillä kaikenlainen ydinenergiaa koskeva kiinnostaa, vaikka sen käyttämisestä en oikein ole osannut mielipidettä muodostaakaan.
Ensin kuitenkin luen kesken olevan sekä minulle arvotun kirjan ja vasta sitten käyn tämän pariin .
Mitä tästä osaisi nyt sanoa. Aloitin kirjan jo ajat sitten ja olen nyt lukenut sitä noin 150 sivua. Ei tämä täysillä ole temmannut mukaansa, mutta ihan viihdyttävää luettavaa silti.
Ideana on siis se, että eri puolilla maailmaa paljastuu pari ydinterrorismiin viittaavaa rikosta ja näitä sitten yhdysvaltalainen virasto alkaa selvittää. Lukujen tapahtumia kuvataan eri puolilla maailmaa eri henkilöiden kautta, mutta päähenkilöksi nousee Lauri Nurmi, joka työskentelee juuri mainitussa ydinterrorismiin yms erikoistuneessa virastossa.
Idea toimii ja tapahtumia on jännä seurata, mutta huonona kääntöpuolena Isomäki on tupannut mukaan ihan kummallisia hahmoihin liittyviä piirteitä ja yksityiskohtia. Myös muuta nippelitietoa on paikoin paljon, mutta omalla kohdalla antaa paljon anteeksi se, että ne liittyvät usein ydinaseisiin ja -energiaan.
Esimerkkinä häiritsevistä hahmoihin liittyvistä seikoista voi antaa päähenkilö Nurmen: Suomalaissyntyinen Yhdysvalloissa työskentelevä mies on suhteessa naisen kanssa, joka on sukujuuriltaan puoliksi Amerikan alkuperäisväestöä. Lisäksi Nurmi sattuu olemaan taitava ampumaan jousella ratsailta. Minun makuuni tässä on jo muutama erityispiirre liikaa. Tavallisempikin pulliainen olisi päähenkilöksi riittänyt...
En tällä erää vuodata enempää. Ihan mukavaa tätä on kuitenkin lukea kaikesta huolimatta. Hauska yhteensattuma oli se, että kirjassa mainitaan toisen kesälukuhaastekirjani kirjoittaja George Orwell. Vaikka Orwell onkin ehtinyt moneen paikkaan, niin yllätti tuo sattuma silti.
Itsellä sama ongelma. 157 sivulla ollaan ja jääty. Kirjan aihe on kiinnostava mutten vain jotenkaa saa tätä etenemään.
Onko tässä elämäno ensimmäine kirja joka jää lesken :shock:
Mulla on näköjään kirjanmerkki sivujen 156 ja 157 välissä. 
Mä luen tän jo ihan teeman vuoksi loppuun mutta kyllä vähän ihmetyttää, että tämä sama kirjailija on paljon kehuttu toisesta kirjastaan Sarasvatin hiekkaa. No, ehkä lopussa on vielä jokin elämää suurempi koukkukin tarjolla.
"haplotus" post=35270Hauska yhteensattuma oli se, että kirjassa mainitaan toisen kesälukuhaastekirjani kirjoittaja George Orwell. Vaikka Orwell onkin ehtinyt moneen paikkaan, niin yllätti tuo sattuma silti.
Vähän samanlainen fiilis mulla. Luin Vuonna 1984 vähän aikaa sitten ja nyt luen Murakamin 1Q84, jossa paljonkin viitteeitä Orwellin teokseen.
Isomäen teoksista olen lukenut ainoastaan ensimmäisen novellikokoelman Kristalliruusu, josta en edes pitänyt kovin paljon. Siitä huolimatta tajusin juuri, että mulle on hyllyyn kulkeutunut 4 ! Isomäen romaania, joita en ole saanut aloitettua. Litium 6 ei ole (onneksi) niiden joukossa, Tähtivaeltaja voittaja Sarasvatin hiekkaa pitäisi ainakin yrittää jossain vaiheessa ehtiä lukea (ja tietysti muutkin hyllyssä olevat joskus).
Litium 6 taitaa olla Isomäen heikoin kirja...
Jos on heikoin niin sehän on vain hyvä asia. Siis muiden kirjojen kannalta. Pari vuotta sitten mulle kehuttiin Isomäen Con ritia. Sekin on kiinnostavan kuuloinen, mutta katsotaan nyt.
Sarasvatin hiekkaa on mulle tuttu sarjakuvana. Hirveästi en siitä muuta muista kuin että siinäkin kai tapahtumia riiti ympäri palloa. Aivan loppu on myös jäänyt mieleen. Ehkä ainakin tuon luen myöhemmin kirjanakin.
Luin Litium 6:n kutakuinkin yhdellä istumalla, kuten kaikki muutkin Isomäen kirjat. Pienet säröt ihmissuhdekuvauksissa tai välitietoiskut eivät jännittävyyttä haittaa. Kirja muistutti myös siitä, että jousiammuntaratsastus kuuluu asioihin, joita aion vielä kokeilla.
Laatu on sen verran tasaista, että vaikea laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen. Johtuu ehkä uutuudenviehätyksestä, että mielikuva ensimmäisestä novellikokoelmasta ja sitten Gilgamesin tappiosta, joka on yhden novellin laajennus, on jäänyt vaikuttavimpana mieleen. Toisaalta Gilgames on mielikuvituksellisin, ja myöhemmissä pidän juurikin siitä, että skenaariot ovat mahdollisuuksien rajoissa.
"haplotus" post=35287Sarasvatin hiekkaa on mulle tuttu sarjakuvana. Hirveästi en siitä muuta muista kuin että siinäkin kai tapahtumia riiti ympäri palloa. Aivan loppu on myös jäänyt mieleen. Ehkä ainakin tuon luen myöhemmin kirjanakin.
Sarasvatin hiekkaa kannattaa ehdottomasti lukea myös kirjana, sillä sen verran typistetty ja nopeasti kohtauksesta toiseen hyppelevä sarjakuvalaitos on. Isomäki ei tosiaan ole vahvimmillaan uskottavassa henkilökuvauksessa ja infodumppausta harrastetaan urakalla kirjassa kuin kirjassa, mutta toisaalta paljon antaa anteeksi myös mielenkiintoisesta asetelmasta ja osin uusista pikkutiedoista joita tarinan faktapuolelta eri aiheista saa.
Litium 6 taitaa olla viimeisin romaani jonka itse olen lukenut, koska pidin enemmän hänen aikaisemmista scifimmistä teoksistaan. Litiumin jälkeen taisi tulla ainakin joku toinen samaa päähenkilöä käyttänyt enemmän agenttijännärin tyyppinen kuin varsinaisesti scifi-kirja.
Jos itse suosittelisin Isomäeltä jotain lukemaan niin ehkäpä ne olisivat Sarasvatin hiekkaa, Herääminen sekä mainittu Gilgamesin tappio.
Sain Litiumin luettua tuossa muutama päivä sitten ja kirja petrasi mukavasti loppua kohden. Annoin sille tietokannassa pisteet 3,5/5.
Vähemmän tärkeät tietoannokset jäivät vähemmälle ja tarjotut tiedot tukivat tarinaa ja siinä esiteltyä uhkaa. Yksi erittäin julma juonenkäänne puolivälin tienoilla oikeastaan käänsi kirjan kelkan parempaan päin ja lopun juonenkäänne oli hyvä, vaikka osin sen aavistinkin.
Loppujen lopuksi kirjan toinem puolikas eteni mukavalla vauhdilla ja petrasi sen verran, että taidan lukea Isomäkeä joskus lisää. Ideathan näissä on kiinnostavia ja samoin pidin tässä kirjassa myös lyhyisiin lukuihin jaetusta rakenteesta.