Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle Pasi Ilmari Jääskeläinen: [i] Lumikko ja yhdeksän muuta [/i]

Tutustu ohjeisiin: Linkki.

Tämä siis arpoutui minulle. En ole ennen lukenut Jääskeläistä, eikä juuri tämä hänen kirjoistaan ole koskaan edes pahemmin pistänyt silmään, mutta odotan lukemista mielenkiinnolla. Kävin jo noutamassa kappaleen, ja voin sanoa, että ainakin ulkoiset muotoseikat ovat kunnossa. ;)

Tämä kirja oli minun valintani. Olen kuullut sitä kehuttavan ja se on pitkään ollut lukulistalla, ja nyt päätin vihdoin lukea sen. Olen lukenut Jääskeläiseltä Harjukaupungin salakäytävät, joka oli jotenkin kutkuttavasti vinksallaan.

Nyt on haastekirja luettu ja alan lukea tätä itse valitsemaani kirjaa. Pieni tauko täytynee ensin pitää, että edellisen kirjan tunnelma tuulettuu päästä.

Nyt olen päässyt hyvään alkuun kirjassa. Jääskeläisellä on omintakeinen tyyli ja hauska tapa käyttää kieltä. Jotenkin pinnan alla kytee ja odotan koko ajan, että tapahtuu jotain outoa. En tiedä tuleeko muille samanlainen fiilis. En viitsi selittää tarkemmin, etten samalla tule paljastaneeksi liikaa kirjasta. Tällä hetkellä odotukset kirjan suhteen ovat melko korkealla. Jatkan lukemista.

Jääskeläisellä on erikoinen ja samalla mielenkiintoinen tyyli kirjoittaa. Lumikko ja yhdeksän muuta oli ensimmäinen teksti, jonka häneltä luin. Sen jälkeen olen lukenut myös novelleja. Muistan tästä kirjasta sen tunnelman, vinksahtaneen ympäristön ja monet kysymykset, jotka pitivät kiinnostusta yllä. Toivottavasti tämän kirjan lukijat tykkäävät. :)

Nyt kirjan keskivaiheilla. Menossa on jonkinlainen suvanto, mutta uskon, että kirja saattaa vielä päästä vauhtiin. Kahlaan eteenpäin.

Eilen palasin yllätysreissulta ja tänään sitten iski tunne, että on Jääskeläisen aika. Olen vasta ihan alussa (pokkaripainoksen sivulla 13) mutta mielenkiinto on ehtinyt jo herätä. Ainakin alun perusteella Näytä spoilerisiis kummallisesti muuttunut Dostojevski ja kirjaan/kirjoittajan henkilöllisyyteen liittyvä mysteeri tulee mieleen viime kesänä lukemani Jos talviyönä matkamies... Tosin tässä vaiheessa on vielä paha sanoa enempää. Oikeastaan odotan ja toivon Jääskeläisen yltävän Calvinon kanssa yhtäläiseen vaikuttamiseen, vaikkakin omalla tavallaan. Aineksia ja tunnelmaa ainakin on.

Alkaa ehkä jo selvitä, miksi tämä kirja on kummitellut Risingin suosituksissani niin kauan. :D Minun puolestani hyvä valinta haasteeseen (ja onnettarellakin taisi olla kiitettävästi pelisilmää).

Jääskeläisellä on omintakeinen tyyli ja hauska tapa käyttää kieltä. Jotenkin pinnan alla kytee ja odotan koko ajan, että tapahtuu jotain outoa.

Osuvasti sanotti, et siis ole tunteen kanssa yksin :).

Nyt on Lumikko luettu. Päällimaiset tunnelmat? Ehkä odotin ihan pikkuisen enemmän tai ainakin odotin, että se olisi ollut jännittävämpi. Kirjastossahan se on luokiteltu jännityskirjallisuudeksi. Itse määrittelisin sen maagiseksi realismiksi (joo tiedän, ei ole kirjastossa maagisen realismin hyllyä), myös suomikumma-lappu sopii tähän. Paljon oli outoja asioita, jotka paljolti myös jätettiin selittämättä. Seurauksena on, että kirja pyörii päässä pitkään vielä lukemisen jälkeenkin, kun miettii selitystä kaikelle oudolle. Ihan väkisin hiipi sellainen ilkeä ajatus päähän, että kirjailija on päässyt tässä helpolla, kun voi keksiä kaikkea kummaa, jota ei tarvitse koskaan selittää. Anteeksi kyyninen asenteeni. Oikeasti inhoan puhkiselitettyjä kirjoja. Tässä oli vaan niin paljon kaikkea outoa, joka jäi mysteeriksi.

Jonkinlaista loppuhuipennusta odottelin ja ehdin jo luopua toivosta, niin viimeisille sivuille se oli jätetty. Käänne, jonka luettua piti miettiä moni kirjan tapahtuma uudesta näkökulmasta. Mutta taaskin jotain jäi selittämättä.

Kirja oli mielestäni jos ei nyt erinomainen, niin kuitenkin hyvä. Ihmettelen, ettei Jääskeläinen ole saanut enempää huomiota kirjailijana. Liikkuuko kuitenkin sen verran marginaalissa outouksineen, ettei suuri yleisö kiinnostu. Tiedä häntä.