Lukupiiri: Erin Morgenstern: Yösirkus, s. alku - 49 (1)

[b]Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 21.10.2013.[/b]   Sivut 1 - 49. Luku "Tähtäysharjoituksia" viimeinen luettava.   Ohjeet lukupiiriin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/670-lukupiirissa-21-10-alkaen-erin-morgenstern-yosirkus#1072]Linkki.[/url]

Mystiikkaa, mystiikkaa, mystiikkaa. Kaikki on kovin kiehtovaa, eikä mistään kerrota mitään. Lapsia kasvatetaan kuin kasveja. Miten he eivät kapinoi teinien tavoin?   En pidä väleissä olevista kohtauksissa, joissa puhutaan lukijalle hänen kokemistaan asioista sirkuksessa. Ne ovat kirjoitettu kuin viisi vuotiaille. Niissä myös kerrotaan asioita "Kello oli sanoinkuvailematon" -siis tämä on kirja. Voisiko kirjailija kertoa vaikkapa kuinka se kello on sanoinkuvailematon tai piirtää sen kuvana?

Tarina ei oikein ehtinyt kunnolla päästä käyntiin tämän jakson aikana ja kuten Huoleton sanoi, kaikki on vielä kovin mystistä. Epäilemättä juoni tulee keskittymään Celian ja Markon ja heidän kilpansa - tai sen, miten he välttyvät kilvaltaan - ympärille. Ainakin odottaisin, että Celia ja Marco tulevat kapinoimaan sadististen kasvattajiensa suunnitelmia vastaan. Alkuasetelma on mielestäni ihan mielenkiintoinen ja pidän siitä, millaista kirjan taikuus on.   Päähenkilöt ovat jääneet toistaiseksi aika etäisiksi. Marco tuntuu paljon läheisemmältä ehkä hänen ja Isobelin kohtaamista käsitelleen luvun ansiosta, kun taas Celia on tuntunut jäävän ikään kuin isänsä varjoon. Celiasta minulle ei ole jäänyt mieleen paljoa muuta kuin se, että hänen sanotaan olevan huono hillitsemään itseään.   Minuakin häiritsi alun luku, jossa lukijaa sinuteltiin. Ärsytti se, etten tiennyt millainen on se sinä, josta kertoja puhuu, ja millaiseen rooliin minun on asetuttava. Sanoinkuvaamaton kello otti myös päähän. Haloo, jos minua sinutellaan, oletan, että minun halutaan samastuvan tilanteeseen. Miten voin kuvitella ihmetteleväni kelloa, josta minulle ei kerrota mitään? Vähän epäilyttää miten nämä luvut liittyvät muuhun tarinaan. Toisaalta kahden kertomuksen yhdistymisellä voi saada aikaan vaikuttavan efektin, mutta kaipaisin kyllä enemmän tukea ja kuvailua sekä jotain syytä sinuttelulle.   Sinuttelun lisäksi toinen mahdollisesti häiritsevä kielen keino on preesensin käyttö. Joskus preesens alkaa käydä rasittavaksi, mutta minua se ei ainakaan toistaiseksi ole häirinnyt. Preesens tuo kuvaukseen mukavasti dramaattisuutta ja tarinaan ennalta-arvaamattomuuden tuntua. En olisi halunnut lopettaa lukemista tämän jakson loppuun, joten kokonaisuutena Yösirkus vaikuttaa lupaavalta.

Minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä kirjasta, en ollut ikinä tätä ennen kuullutkaan koko teoksesta (en ole juurikaan seuraillut uusia ilmestyneitä teoksia ym.). Tällä hetkellä minulla on kuitenkin kohtuullisen paljon vapaa-aikaa, joten päätin osallistua tähän lukupiiriin.   Takakansitekstin aloitus toi mieleen tasan yhden ajatuksen: Ray Bradbury & Paha saapuu portin taa. Kirja piti lukea ollessani lukiossa ja kirjoittaa sen pohjalta essee. Minun tekstini otsikko oli "Paha sirkus". Mielikuva Bradburystä vahvistui vielä, kun olin lukenut Yösirkuksen ensimmäisen Odotus-luvun...   Alun sinuttelu ei häirinnyt minua. Minusta se tuntui lähinnä mielenkiintoiselta herättelyltä aiheeseen. Toki nyt vähän tuntuu, että alku jäi hieman ilmaan, joten odotan pääseväni lukemaan lisää ja pidemmälle nähdäkseni, miten tarinat kehittyvät.   Muutenkin tämä ensimmäinen luettava osa tuntui menevän hirveän nopeasti. Olisin mielelläni jatkanut lukemista pidemmälle, mutta päätin kuitekin lopettaa sovitulle sivulle. (Tiedän, että en osaisi kirjoittaa tähän yhtään mitään liittyen tiettyy kohtaan kirjassa, jos olisin lukenut yhtään pidemmälle.) Maailma tuntuu minusta mielenkiintoiselta, ja samaten pidän taikuudesta tässä.

Tuosta takakansitekstistähän Hiistu varoitteli, että se on spoilaava. Itse en ole sitä kuin nopeasti vilkaissut äänestäessäni kirjaa, enkä muista siitä mitään. Kirjan valinnan ja Hiistun varoituksen jälkeen olen vältellyt katsomasta sitä. Tykkäisin, jos voitaisiin pitää takakansitekstin tiivistelmä poissa tästä keskustelusta ja keskittyä vain kansien välistä löytyviin asioihin. :)   Tämä ei ollut mitenkään osoitettu Cerasille, ja takakansitekstin ensimmäinen lause itse asiassa onkin kappale kirjan tekatiä, mielestäni jopa aivan alusta, joten siitä keskusteleminen on kaikin puolin ok.

No niin, ensimmäinen pätkä luettu. Oikeastaan kaikki tästä lyhyestä aloituksesta onkin jo sanottu mitä mieleeni nousi. En kovinkaan paljoa pidä kirjoista/elokuvista/sarjakuvista, joissa hypitään paljon ajassa ja eri paikoissa, mutta eipä tämä pahimmasta päästä ollut. Mystisyys oli rakennettu ajallisesti etäisen paikan ja yksinkertaisen asioiden paljastamattomuuden avulla. Sirkus- ja teatterimiljöö eivät vielä oikein tässä esiin tulleet, mutta oletan niistäkin hieman lisää mystisyyttä löytyvän jatkossa. Sinutteluun en huomannut itse kiinnittää huomiota, joten ei kai häirinnyt.   Jotensakin vaisu alku, mutta niin on tuntunut muutamankin hyväksi osoittautuneen kirjan kohdalla. Jatketaan siis kun ehditään ja kyllähän sen kilvan luonne kiinnostaakin jonkin verran.

Minäkin sain kirjan käsiini tänään (kiitos Vanamolle lainasta!) ja ensimmäinen pätkä tuli luettua yhdeltä istumalta. Joko Vanamo on nerokas spoilerien välttäjä tai suojelee arvokasta paperikantta, sillä kirja tuli ilman kansilehtiä - ei pelkoa takakannesta, jollei sitten avaa tietokantasivua, enkä ajatellut. :D   [quote=Katinka]Päähenkilöt ovat jääneet toistaiseksi aika etäisiksi. Marco tuntuu paljon läheisemmältä ehkä hänen ja Isobelin kohtaamista käsitelleen luvun ansiosta, kun taas Celia on tuntunut jäävän ikään kuin isänsä varjoon. Celiasta minulle ei ole jäänyt mieleen paljoa muuta kuin se, että hänen sanotaan olevan huono hillitsemään itseään.[/quote]   Minulle taas Celia tuntuu paljon läheisemmältä: tyttöparka, tuolla tavalla nuorena hylätty ja isänsä armoilla, vaikka yrittää kapinoidakin. Marcon on myöntyvämpi, suorastaan vähän omahyväinen, ja selvästi paljon innokkaampi sukeltamaan tähän suureen 'kilpaan'. Celia sen sijaan ainakin tuntuu kyseenalaistavan isänsä ja toisen herran todennäköisesti melko järjetöntä ideaa.   Hassua kyllä, hetken kävi mielessä, olisiko Isobel salanimi-Celia, mutta se tuskin on millään tavalla mahdollista. Olisi myös ehkä ollut vähän ennalta-arvattava käänne, tiedättehän, isät usuttavat lapset toisiaan vastaan ja sitten lapset ottavat ja rakastuvat...   Kirja tuntuu ensimmäisen pätkän jälkeen paljon kiinnostavammalta, kuin mitä oletin. Mysteeri on rakennettu ainakin alkuun hyvin ja se lähtee koukuttamaan - toivottavasti piakkoin ratkeaa jotain ainakin tämän kilvan luonteesta tai syystä, tai sitten tämän salaperäisen taikuriporukan olemassaolosta, niin ei mene ihan pelkäksi mysteeriksi.   [quote=Huoleton]En pidä väleissä olevista kohtauksissa, joissa puhutaan lukijalle hänen kokemistaan asioista sirkuksessa. Ne ovat kirjoitettu kuin viisi vuotiaille.[/quote]   Mä en jostain syystä ajatellut lainkaan, että aloitus puhuttelisi suoraan lukijaa. Enemmänkin sain käsityksen, että henkilö puhuu toiselle henkilölle - siis kirjan maailman sisällä. Siksi en häiriintynyt, tai ainakaan kohta ei pistänyt silmään. Muuten alun sirkuskuvaus oli vähän irrallinen, toivottavasti sen merkitys ja yhteys tarinan taikureihin täsmentyy vielä. Jos jotain inhoan niin täysin irrallista mysteerisanahelinää ihan ilman mitään muuta arvoa kuin itseisarvonsa. Joo, voihan se olla nättiä ja jännää, mutta kyllä sellaisen pitäisi tuoda jotain lisäarvoa myös itse tarinaan.   Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten kirja jatkuu (tässä välissä vaihdan Laviniaan :wink: ).

Olen lukenut Yösirkuksen aikaisemminkin, mutta yksityiskohdat eivät ole enää kirkkaina mielessä. Näin toisella kertaa on mukavaa lukea hitaammassa tahdissa ja tarkemmin miettien, ensimmäisellä kerralla kirja tuli ahmaistua vauhdilla. Luen englanniksi, mutta se tuskin keskustelua häiritsee, kun nimiäkään ei ole suomalaistettu.   Ensimmäiset viitisenkymmentä sivua tuntuivat lyhyeltä pätkältä, siinä ehdittiin hieman esitellä avainhenkilöitä ja pohjustaa juonta. Aivan alkuun lukijaa melkein kiusataan näyttämällä sirkus, jonka rooli tarinassa jätetään vielä roikkumaan ilmaan. Minua alkukappaleen sinuttelu ei häirinnyt, tuntui vain puhuttelevan sirkukseen haluavaa asiakasta. Sirkuksesta piirretään mysteeri, ja sitä alleviivataan esimerkiksi jättämällä kello kuvailematta. Tuodaan lähes rautalangasta vääntämällä esiin, että sirkus on jotain erikoista ja vaikeasti määriteltävää.   Enemmän aikaa alussa käytetään esittelemällä lapset Celia ja Marco, jotka tahoillaan kasvatetaan pelinappuloiksi jonkinlaiseen kilpailuun, jossa magian käyttö on tärkeässä roolissa. Huomiota herättää, miten eri lailla pelaajat kouluttavat lapsia. Celian isä opettaa hänet käytännön kautta hyödyntämään taikuutta kaikessa, Marcon mestari uskoo teorian oppimiseen ennen tekemistä. Molemmat nuoret jäävät vielä hieman etäisiksi, mutta tunsin lukiessa heitä kohtaan myötätuntoa. Marco saa yksinäisen lapsuuden, ja Celiaa hänen oma isänsä kasvattaa tarkoituksenmukaisen armottomasti, tavoitteena luoda vahva itsehillintä ja näin parempi peliväline. Dynin tavoin koen Celian tässä vaiheessa läheisemmäksi hahmoksi.   Ensimmäisellä lukukerralla en kiinnittänyt huomiota Shakespeare-viittaukseen, ja nyt jäin pohtimaan vihjataanko sillä jotain enemmänkin. Taikuri on valinnut nimekseen Prospero, kiusaa tytärtään nimittämällä tätä Mirandaksi, jotka ovat taikuutta käyttävä isä–tytär-parivaljakko Myrsky-näytelmästä. Pitääkin seurata saanko bongattua juonellisia viittauksia siitä vähästä, mitä tuostakin muistan.   Alku jättää paljon odotettavaa, eikä aikaisempi lukukerta ainakaan minulta vähennä kirjan imua.

[quote=Lis]Taikuri on valinnut nimekseen Prospero, kiusaa tytärtään nimittämällä tätä Mirandaksi, jotka ovat taikuutta käyttävä isä–tytär-parivaljakko Myrsky-näytelmästä.[/quote]   Olen lukenut tuon näytelmän yläasteikäisenä, joten mulla ei lainkaan sytyttänyt tämä yksityiskohta! Vähän noloa, mutta kiitos silti muistutuksesta. Kiinnostavaa, vaikka onkin vähän ehkä jo teennäistä viitata Shakespeareen... ;)

Alkupätkä luettu, ja jäi jotenkin keskeneräinen olo. Olisin siis kovasti halunnut jatkaa lukemista. Mielenkiintoisen totevaan sävyyn kirjoitettua, ainoastaan Marcon ja Isobelin kohtaamiset olivat tunnelmallisempia.   Sirkus-aspekti jäi vähän vajaaksi, mutta siihen varmaankin palataan tarinan edetessä. Taikuus oli hyvin rakenettu, ainakin se mitä siitä näytettiin. Toivottavasti se pysyykin sillä tasolla.   Minäkin tunsin Celian läheisemmäksi, tyttöä kävi niin sääliksi. Julma, omaa etua tavoitteleva isä nosti niskakarvani pystyyn, joten toivon kovasti, että Celia jossain vaiheessa saa tilaisuuden maksaa takaisin/niskoittelee oikein kunnolla ja pilaa Prosperon suunnitelmat. Marco jätti kylmäksi, kohtaukset Isobelin kanssa eivät oikein jaksaneet kiinnostaa. Jännä nähdä onko Isobelilla mitään suurempaa roolia kirjassa.   Hyvä ja mielenkiintoinen aloitus, varsinkin tämä kilpa-asetelma, josta ei ole mainittavasti vielä kerrottu.

Nyt on eka pätkä luettu. Se jätti vähän kylmäksi tavallaan. Ekaksi esitellään hirveän mystisesti joku sirkus,jolla ei ollutkaan kovin suurta merkitystä ainakaan toistaisekis. Ja hahmotkin jätti vähän kylmiksi,vaikka Celiaa kävikin vähän sääliksi.Mutta kilpa asetelma oli ihan kiinnostava juttu kirjassa ja taikuuskin vaikutti ihan kiinnostavalta. Luvut olivat kyllä yllättävän lyhyitä olisivat voineet olla vähän pidempiäkin.   Eli alku ei ollut mielestäni kovin kummoinen,mutta jään mielenkiinnolla odottamaan,että jospa kirja edetessä paranisi.

[quote="Dyn" post=3634][quote=Lis]Taikuri on valinnut nimekseen Prospero, kiusaa tytärtään nimittämällä tätä Mirandaksi, jotka ovat taikuutta käyttävä isä–tytär-parivaljakko Myrsky-näytelmästä.[/quote]   Olen lukenut tuon näytelmän yläasteikäisenä, joten mulla ei lainkaan sytyttänyt tämä yksityiskohta! Vähän noloa, mutta kiitos silti muistutuksesta. Kiinnostavaa, vaikka onkin vähän ehkä jo teennäistä viitata Shakespeareen... ;)[/quote]   Toinen mieleen tuleva ajatus olikin, että taikurin taiteilijanimen valinnalla tuodaan esiin hänen luonnettaan. Korostaa miehen omahyväisyyttä, kun valitsee nimensä Shakespearen kovimman velhon mukaan.

[quote="Lis" post=3630]Luen englanniksi[/quote]   Hei, haluaisitko tsekata miten Morgenstern on alkujaan kirjoittanut yhden yksityiskohdan Marcon ja Isobelin yhteisen pätkän lopulla? Toisen sanoen luvun [i]La Bateleur[/i] viimeisessä tähdellä erotetussa pätkässä. Suomennoksessa sivu on 39 ja kohta kuuluu näin:   [quote]Lähipuussa huhuilee lintu, ja toinen jossain kaukaisuudessa.[/quote]   Kiinnostaisi tietää, onko Morgenstern todella käyttänyt linnun ääntelystä termiä huhuilee. Suomeksi tuo kuulostaa erikoiselta kun on niin yleistä sanoa että "pöllö huhuilee", eikä "lintu huhuilee". Tai jos alkukielellä termi on huhuilla, niin olisiko sitten linnusta annettu tarkempia tietoja? Olisiko esimerkiksi kyyhky, jotka kyllä huhuilevat?   Siis jos viitsit etsiä tuollaista. Saattaa olla työlästä... Mutta kiitos silti jo etukäteen! :smile:

[quote]Lähipuussa huhuilee lintu, ja toinen jossain kaukaisuudessa.[/quote]   "A bird calls in a nearby tree, and one in the distance answers it."

Suuret kiitokset!   Eli toisin sanoen lintu voi olla mikä tahansa, sillä se päästää kutsuääntä, johon toinen vastaa. Suomennoksen erikoinen termin käyttö vain kaventaa ainakin omalla kohdalla vaihtoehdot lähinnä pöllöihin ja kyyhkyihin.

Ihan ekana mieleen putkahti: hitto, pitäis katsoa Carnivàle loppuun!   Outoa koulutusta ja valmistautumista mystiseen kilpailuun: toinen oman onnensa nojassa ja toista suorastaan kidutetaan, yyh. Minut kirja ainakin koukutti, vaikka onkin kovin mystinen ja toivon, että pian alkaa avautumaan.

No niin, nyt myös mä ehdin lukea ekan pätkän. Yösirkus on mulle aika vieras kirja, muistan kyllä nähneeni sitä kirjakaupoissa jokin aika sitten ja talletin aivokoppaani sellaisen epämääräisen päätöksen tutustua joskus kirjaan tarkemmin. Ihan vain sirkus-teeman takia :)   Valitettavasti alku jätti myös minut kuitenkin hieman kylmäksi. Aiemminkin tässä ketjussa mainitut sinuttelu ja preesensin käyttö tuntuivat yksinkertaisesti turhalta kikkailulta (taidan olla jonkun verran yliherkkä preesensin käytölle - olen monesti jättänyt lukematta muuten ihan mielenkiintoisen oloisen kirjan sen takia, mutta en vain onnistu yleensä pääsemään kunnolla sisälle tarinaan, jos kirjoitustekniikka vie liikaa huomiota itse kertomukselta). Mutta nyt täytynee vain yrittää puskea eteenpäin.   Celia ja Marco jäivät vielä tässä vaiheessa aika etäisiksi. Tunnen kyllä sympatiaa etenkin Celiaa kohtaan, mutta toistaiseksi kirjassa on lähinnä kliinisesti kuvailtu, mitä päähenkilöt milloinkin tekevät / mitä heille tehdään, eikä niinkään avattu heidän ajatuksiaan, toiveitaan tai suunnitelmiaan. Kilpailuasetelma on kyllä ihan mielenkiintoinen, kuten myös se, millaisia heppuja heidän mentorinsa oikein ovat, millainen on heidän taustansa ja niin edelleen. Niin ikään maailma vaikuttaa lupaavan oudolta, joten kyllähän tästä hyvinkin mieluisaa luettavaa saattaa vielä muodostua.

Oma kappaleeni Yösirkusta on lainassa ystävällä, joten turvauduin englanninkieliseen e-kirjaan.   Tämä ensimmäinen pätkä oli suuresti valmistelua. Lukija tutustui Celiaan ja Prosperoon, Marcoon ja Alexanderiin ja lopussa Chandresh Lefevreen. Ensimmäisillä sivuilla mainittu sirkus ei ole vielä tarinassa tullut vastaan, mutta se varmaankin tulee pian.   Minusta sirkuksen kuvaus oli todella jännittävä. Englanniksi you-muoto mikä joitakuita häiritsi suomenkielisenä sinutteluna toimii kauniisti, saaden lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Olisi hienoa tietää miten ihmiset kuvittelevat sirkuksen, vaikka pyytää ihmisiä piirtämään kuva tuon ensimmäisen kappaleen perusteella.   Tykkään kyllä paljon, se houkuttelee lukemaan lisää.

Sain viimein Yösirkuksen käsiini, mutta tulin lukeneeksi sitä vähän liikaa kerralla. No, yritetään olla kirjoittamatta mitään paljastavaa.   Minua harmittaa, että luotin aiemmin takakansitekstiin enkä ottanut kirjaa luettavakseni. Se on oikeasti ihan mukava ja mielenkiintoinen kirja, mutta takakannen perusteella sain niin huonon kuvan.   Minä koin Celian alusta asti läheisemmäksi kuin Marcon, sillä minusta häntä jotenkin käsiteltiin enemmän. Marcon luonnetta tai ajatuksia ei juuri tuotu lähellä, ehkä juuri siksi, että hän on hyvin järkähtämätön ja itsevarma persoona. Kahden taikurin välinen kilpa ja kisma vaikuttavat mielenkiintoisilta, ja toivonkin, että heidän menneisyyttään valotetaan hieman lisää myöhemmin.   En pitänyt oikeastaan lainkaan niistä välissä olevistä sinä-muotoisista kappaleista. Koin ne lukunautinnon katkaisevina turhakkeina, koska sirkusta mielestäni kuvataan ihan tarpeeksi hahmojen kappaleissa. Kellon vähäinen kuvailu ei minua häirinnyt, koska ajattelin sen olevan tarkoituksellista: kellohan on sanoinkuvailematon.

Vastataanpas oikein reippaasti myöhässä nyt kun vihdoin Potterit ovat poissa mielen päältä.   Minulle toimii ja todella hyvin. Nimet vähän sekoittuvat toisiinsa, kun luin tämän lyhykäisissä osissa äikäntunneilla open selän takana. Tunnelma välittyy hyvin, mutta pitäisi varmaan lukea uudestaan päästäkseen paremmin sisälle. Tyylille en liputa, vaikka toimii hyvin tässä.   Celia on hahmoista tutumpi, mutta Marcoon ihastuin enemmän. Prospero on kamala, mukava hahmo.   [quote]Hassua kyllä, hetken kävi mielessä, olisiko Isobel salanimi-Celia, mutta se tuskin on millään tavalla mahdollista. [/quote]   Sama.   (Ja nyt lukemaan toinen pätkä kun sai sivunumerot ylös.)