Lukupiiri: Ursula K. Le Guin: Lavinia s. 1-75 (1)

Ensimmäisen osan (s. 1-75) käsittely alkaa maanantaina 28.10.2013.   Lisätietoa tästä [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/877-lukupiiri-le-guinin-laviniasta]lukupiiristä[/url].

Olipas sekava alku. Lueskelin kirjaa jo haettuani sen kirjastosta ja viime viikolla pienissä pätkissä. Vaihtelut vanhan naisen muistelmien ja nuoren tytön päiväkirjakertomuksien välillä olivat jollain tapaa hyvin sekoittavia. En oikein ole vielä ehtinyt saada kiinni mistä on oikein kyse.   En ole koskaan ajatellut sanovani tätä: Kaipaan kappalejakoa. En ole koskaan ajatellut sellaisen olevan merkittävää, mutta tuntuu kuin jättäisi lukemisen kesken kohtaan johon kukaan ei ole tarkoittanut sitä keskeytettävän.

Tuo kappalejako juttu on tosiaan hiukan häiritsevä. Itselläni on ollut suuria vaikeuksia keskeyttää lukemista, sillä koukutun kirjoihin helposti ja lukujen puuttuminen edesauttaa asiaa entisestään. :wink: Laviniassa ei voi toteuttaa vanhaa kikkaa, "vielä yksi luku" vaan sitä vain huomaa ahmivansa sivuja eteenpäin. Jos en hidastelisi lukupiirin takia, olisin takuulla jo ahmaissut tämän.   Itse en ole kokenut tätä kuitenkaan liian sekavana. Tunnen Aeneaan tarua jonkin verran, joten jotkut kuviot palautuvat lukiessa kivasti mieleen. Itse tykkään myös juuri siitä kerronnanvaihtelusta, tunnen olevani vielä mukavasti sekaisin. :smile: Eri aikaan tapahtuva kerronta tuo palapelin palat pöydälle mielenkiintoisessa järjestyksessä ja kokonaiskuva hahmottuu ihan eri lailla. Itse tykkään.   Pidän [i]Laviniasta[/i] myös ihan vain siitä syystä, että siinä on antiikin historiaa ja myyttejä. Olen aina pitänyt tuota historian aikakautta jumaltaruineen äärettömän mielenkiintoisena ja hikettänyt urakalla ne tunnit, jolloin aihetta on käsitelty historian tunnilla. Itse en välttämättä lukisi Laviniaa edes fantasiaksi, sillä mielestäni antiikin taruihin kuuluu tietty mystisyys, profetiat ja kohtalonomaisuus.   Juuri nyt nautin suunnattomasti kirja lukemisesta. :heart:

Kirjan alku on mielestäni kirjoitettu hyvin kauniisti. Aluksi kirjailijan tyyli hämmensi minua, mutta muutaman kymmmenen sivun jälkeen se ei enää häirinnyt ja nyt pidän tästä kerronnallisesta ratkaisusta. Kirja tuntuu Lavinian tajunnanvirralta, yksi ajatus johtaa toiseen ja ajasta toiseen. Kertomisen tapa luo kuvaa Laviniasta myös sinä henkilönä, joka hän on kertoessaan tarinaa eikä vain tarinan henkilönä.   En tunne Aeneaan tarua tai en ainakaan muista siitä mitään. Olen oikein tyytyväinen tästä seikasta, sillä tietämättömyys on kiehtovampaa. En lainkaan tiedä, mihin ollaan menossa ja voin vain arvailla kirjassa kerrotun perusteella.   Välillä minulle tuli mieleen Robert Holdstockin kirjat. Holdstock käsittelee etenkin Merlinin kronikoissa antiikin aikaa ja myös hänen tarinoissaan aika ei ole aina niin yksioikoista ja selkeää. Molemmissa taustalla ovat olemassa olevat tarut. Tiedän, että voisin tietää aiheesta enemmän ja voisin tietää tarinasta enemmän, mutta tietämättömyydessä on tiettyä viehätystä ja mystiikkaa.   Minusta Lavinia vaikuttaa oivalliselta lukupiirikirjalta. Oli hyvä, että jouduin pysähtymään nyt ja pureskelemaan hieman lukemaani. Hitaammin lukiessa tulee myös paremmin nautittua kauniisti kirjoitetusta tarinasta.

Kirjasta tulee vahvasti mieleen [b]Margaret Atwoodin[/b] [i][url=http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=5586]Penelopeia[/url][/i], jossa myös avataan myyttistä kertomusta naisten näkökulmasta. Naiset ovat hoitaneet kodin ohella rahat, tavat ja perinteet, ja miesten heilutellessa miekkojaan tarinoiden naisilla on yllättävänkin paljon piilovaltaa. Tosin siinä samalla naisten henkilökohtaiset tragediatkin tuntuvat jäävän turhan helposti piiloon - siksi on erityisen hauska lukea, miten modernit, vahvat naiskirjoittajat tulkitsevat näitä vanhoja tarinoita.   Kerronta imaisee mukaansa, ja kuten muutamat edellä, Lavinian ajoittain poukkoileva tajunnanvirta on erittäin koukuttavaa luettavaa. Eri aikatasoilla liikkuminen häiritsi minua alkuun hiukan, mutta aika pian palapeli rakentuu selkeämmäksi. LeGuin kuvaa ihastuttavasti Lavinian arkea ja elämää, mikä tekee kirjan rytmistä tarpeeksi hitaan, jotta siitä ehtii nautiskella - koukkujen ohessa.   [i]Aeneis[/i] on minulle hyvin tuttu, ja Vergiliuksen ja Lavinian keskustelu runoeepoksen tapahtumista tuntuu suorastaan hykerryttävältä. Odotan jatkoa innolla ja ehkä myös vähän pelonsekaisissa tunnelmissa. Lavinia on niin symppis, että ansaitsisi hyvän ja onnellisen elämän.

Itse olen alkanut pohdiskella tarinan loppua. Vaikka Aeneaan tarun hatarasti muistankin, juuri loppu on hämärän peitossa. Ja kun lähes kaikki antiikin taruthan loppuvat aika onnettomasti... :shock:   Kuten Dyn sanoi, Lavinia ansaitsisi onnellisen lopun.

Todella lupaava alku. Historiallisissa romaaneissa minulla useimmiten tökkii eniten vastaan hahmojen liian moderni puhetapa. Esim. Igguldenin [i]Keisarin[/i] avausosassa se oli suorastaan raivostuttavaa. [i]Laviniassa[/i] ei näyttäisi olevan sitä ongelmaa. Kieli ja kerrontatyyli on hyvin uskottavaa ja kaunista. Lavinian kotipiiri ja elämäntapa on kuvailtu kiinnostavasti. Kaipaisin kyllä lisää kuvausta hänen suhteestaan vanhempiinsa, varsinkin äitiin, joka häntä niin ristiriitaisesti kohtelee. Toivottavasti sitä käsiteltäisiin vielä jatkossa enemmän eikä se jäisi vaan "sekosi lastensa kuoleman johdosta" -asteelle. Uskontoa kuvataan myös kiintoisasti. Varsinkin se Marsin pappien hyppelehtiminen ja Lavinian suhtautuminen siihen oli huvittavaa. Muinaiset tarut ovat yleensä niin sotaisia ja verisiä, että sopii toivoa tämän naisnäkökulman vähentävän sitä puolta.   Aenaan (Aenaksen?) taru ei ole minulle kovinkaan tuttu entuudestaan, mutta muinainen maailma ja Rooma etenkin kiehtoo suunnattomasti. Huomasin ennen kuin aloin lukea, että kirjaa verrataan takakannessa Robert Gravesin [i]Minä, Claudiukseen[/i], josta tykkäsin tosi paljon. Odotukset korkealla siis.     [quote]Vergiliuksen ja Lavinian keskustelu runoeepoksen tapahtumista tuntuu suorastaan hykerryttävältä.[/quote] Sehän oli miltei scifimäinen tilanne. Vergilius on ikäänkuin aikamatkustaja ja pohtii mitä hän voi paljastaa ettei muuttaisi asioita.

Kirja alkoi melko hitaasti, mutta mitä pidemmälle luin, sitä kiinnostavammaksi se muuttui. Odotukset jatkoa kohti korkealla, täytyykin tarkistaa minne asti saa lukemista jatkaa.. Lukemista vaikeutti hieman tuo eri aikakausien mukaan vetäminen, sekä ihan puskista esiin hyppivät nimet, joiden takana olevia henkilöitä ei kuitenkaan esitellä. Kuten Pisaniakin sanoi, suhdetta esimerkiksi äitiin olisi voinut kuvailla vielä enemmän.   Aenaan taru ei ole minullekaan tuttu, mutta kaikenlainen mytologian tarusto kyllä kiinnostaa.

[quote=Dyn]Kirjasta tulee vahvasti mieleen Margaret Atwoodin Penelopeia[/quote]   Unohdan koko ajan lukevani Ursula K. Le Guinia, luulen lukevani Margaret Atwoodia. Tämä on hämmentävää.   Minulla on ristiriitaiset fiilikset tästä aloituspätkästä. Toisaalta tarina kiehtoo todella paljon, ja haluan päästä eteenpäin, mutta sitten taas toisaalta huokailen pitkästyneenä, kun en tunnu etenevän mihinkään. En tiedä sitten paljonko englanniksi lukeminen vaikuttaa tähän.   Olen samoilla linjoilla Vanamon kanssa siitä, että se on kiehtovampaa kun ei tiedä mitään tulevasta. Omalla tavallaan tietämys auttaisi varautumaan tulevaan, mutta se sitten taas saattaisi viedä pois tarinan yllätyksellisyyttä. Tarinan on kirjoitettu hyvin, mutta tarinan hyppiminen sekoitti alkuun kyllä minuakin.   Lavinia on miellyttävä hahmo, pidän hänen tietynkaltaisesta rauhallisuudesta ja draamailun puutteesta. Hänen äitinsä vaikuttaa tällä hetkellä melko perushahmolta, ilkeältä äitipuolelta, joten toivottavasti sitä kehitetään johonkin toiseen suuntaan.

[quote="Emelie" post=4392] Lavinia on miellyttävä hahmo, pidän hänen tietynkaltaisesta rauhallisuudesta ja draamailun puutteesta.[/quote]   Tässä on muuten varmaan yksi syy, miksi minäkin pidän Laviniasta ja ylipäätään kirjan alusta. Lavinian elämästä olisi voitu repiä jo paljonkin draamailua, mutta tarinaa on kerrottu miellyttävän "rauhallisesta" näkökulmasta.   (Ja ehkäpä tämän muistutuksen myötä kirjaa tulisi taas jatkettua. Lukupiireilyn haaste on, että viikon tauon aikana olen ennättänyt kiinnostua jo aivan muista kirjoista ja innostus Laviniaa kohtaan ei ole enää sama kuin viikko sitten.)

[quote="Vanamo" post=4413] (Ja ehkäpä tämän muistutuksen myötä kirjaa tulisi taas jatkettua. Lukupiireilyn haaste on, että viikon tauon aikana olen ennättänyt kiinnostua jo aivan muista kirjoista ja innostus Laviniaa kohtaan ei ole enää sama kuin viikko sitten.)[/quote] Totta! Itselläkin on Lavinia lukeminen jäänyt tyttökirjamaratonin ja Nanon jalkoihin, mutta ehkäpä tästä taas kohta löytäisi aikaa ja intoa jatkaa. :wink:

Kirja ja kirjailija olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, joten en osannut oikein odottaa mitään lukemaan alkaessani.   Aenaan taru ei ollut myöskään minulle entuudestaan tuttu, mutta myös minua on mytologian tarustot aina kiehtoneet.Kirjan tarinan pohjautuminen taruun tekikin siitä hyvin kiinnostavan.   Alku oli kuitenkin hämmentävä. Kirjailijan tyyli oli omaperäinen ja asiasta toiseen hyppiminen vaikeutti kokonaiskuvan muodostamista. Tyyli oli kuitenin helppolukuista ja miellyttävä lukea, ei mitenkään raskasta ja innostuin kyllä lukemastani.

Minäkin loikkaan puskista näin yllättäen ja hyvin myöhässä. Minun on pitänyt lukea jotain Ursula Le Guinin tuotannosta ja tässä siunautui oiva tilaisuus.   Olin ehtinyt lukea muutaman aikahyppelystä varoittavan kommentin ennen kirjaan tarttumista, joten oli odottanut jotain paljon sekavampaa kuin mihin törmäsin. Aikahyppyjä ei ilmennyt kovin montaa ja se ensimmäinenkin, jossa Lavinia tuijotti Aeneaan kilpeä, oli jotenkin arvattavissa. Mielestäni se sinetöi ainakin yhdelle tarinan kaarista lopun, kirjan jännitys perustuukin siihen, miten nämä palapelinpalaset kiinnitetään yhteen, niin kuin Dyn sitä vertasi.   Alku oli tosiaan hieman hidas ja kerrontatyyli rauhallinen, mutta nyt, kun lupaillut asiat, kuten runoilijan tulo, alkavat tapahtua, muuttui kaikki paljon kiinnostavammaksi.   Olen edellä olevien kanssa samaa mieltä siitä, että Lavinia on symppis. Toisaalta odotan myös jännityksellä, kallistuuko tämä miellyttävän neutraali hahmo toimeliaampaan vai avuttomampaan rooliin. Hieman pelottaa, kun ei voi vedota siihenkään, että tietäisin, millaisia hahmoja kirjailija suosii.     [quote="Pisania" post=4122] Kaipaisin kyllä lisää kuvausta hänen suhteestaan vanhempiinsa, varsinkin äitiin, joka häntä niin ristiriitaisesti kohtelee. Toivottavasti sitä käsiteltäisiin vielä jatkossa enemmän eikä se jäisi vaan "sekosi lastensa kuoleman johdosta" -asteelle. [/quote]   Olen samaa mieltä. Äitiä on nimitetty hulluksi jo kahteen vai kolmeen kertaan, eikä mitään radikaalin hullua ole mielestäni vielä tapahtunut. Todistelut olisivat kyllä paikallaan.   Nyt odotan innolla, että pääsen lukemaan kirjan loppuun. Taru-aspekti on hieno (minäkään en tiedä siitä ennalta mitään) ja itse pidän myös siitä, miten eri aikoja on limitetty toisiinsa.

Hei hauskaa, että on vielä lukijoita! Kirjan jo lukeneet voivat varmasti palata osallistumaan keskusteluihin.   [quote=Lukki]Toisaalta odotan myös jännityksellä, kallistuuko tämä miellyttävän neutraali hahmo toimeliaampaan vai avuttomampaan rooliin. Hieman pelottaa, kun ei voi vedota siihenkään, että tietäisin, millaisia hahmoja kirjailija suosii.[/quote]   Le Guin on suosikkikirjalijoitani monen vuoden takaa. Monet taitavat tuntea lähinnä Maameri-kirjat, jotka ovatkin ihan hyviä, mutta omia suosikkejani ovat aina olleet Hain-universumiin sijoittuvat scifikirjat. Le Guinilla on hurjatkin jaksonsa, mutta enimmäkseen tarinat etenevät viipyilevästi, niin että niistä pääsee nauttimaan ja hahmoihin ehtii tutustumaan. Hurjuuskin tulee ehkä enemmän käsitellyistä asioista kuin nopeatempoisesta toiminnasta.   Lavinia antaa kyllä eräänlaisen katsauksen kirjoittajan tyyliin, mutta Le Guinin omat maailmat ovat minusta vielä kiehtovampia kuin tämän kirjan muinainen Italia. En ehkä olisi suositellut tätä ensimmäiseksi Le Guinin kirjaksi, joten ei kannata tuomita sen perusteella, vaan tutustua laajemmin kirjailijan tuotantoon - sitä kuitenkin on aika monelta vuosikymmeneltä. :)