No niin, eka lomapäivä ja jäätelökausikin tuli korkattua. Korkkasin myös oluen ja toisenkin, eli ei tässä pahasti mene.

Iloa tuo myös se, että tilasin parvekkeelle aika massiivisen kulmasohvan, joka toivottavasti mahtuu siihen, mihin pitää. Maksoi vähän liikaa, mutta ehkä se on hintansa arvoinen.

Kävin alkuviikosta kaverin kanssa terassilla ja aurinko paistoi iloisesti. Yritin bongata minihameita, mutta näinkin vain työukkoja keltaisissa paidoissaan. Olihan siinä rentoa kesätunnelmaa, mutta tuoppi keskiolutta maksoi kahdeksan euroa, ihanan kallista. Markettikeppana sentään on toistaiseksi kohtuuhintaista, mutta eiköhän sekin kallistu muiden elintarvikkeiden mukana.

Tilaamani sohva saapui jokunen päivä sitten ja tulihan siitä parvekkeen kiintopiste. Kokoaminen sujui helposti, vaikka olin silloin kaljoissa. Kuudesta isosta paketista jäi valtava määrä pahviroskaa, joka pitää jossain kohtaa sulloa taloyhtiön keräysastiaan. Laatikot on tosin vielä palasteltava mattopuukolla sellaisiin paloihin, että ne mahtuvat astiaan.

Loman ensimmäinen puolikas on hippasta vaille ohi, joten ensi viikolla menen taas töihin. Loma oli mahtava, oli juhlaa ja seikkailua ja vähän aurinkoakin. Kiitos kaikille mukana olleille ja jatketaan taas parin kuukauden päästä!

Se on taas tässä kesän kynnyksellä tullut todettua, miten hienoa on kun luonto alkaa täällä käytännössä kotiovelta. Tässä on lähistöllä kolme järveä, joista keskimmäisen ranta on toiminut tässä pari viikkoa toisena olohuoneena. Mikäs siellä on tsiigaillessa lintuja ja tehdessä muistiinpanoja. Saatanan lapsiperheet vaan valtaa viikonloppusin kaikki penkkipaikat. Onneksi on yleensä joku perseensuoja varalta mukana.

On hyvä nähdä ihmisiä. Tekee hyvää sielulle.

^ Hyvä nähdä myös virtuaali-Iivaria. 

Mustelmann post=65687 Tilaamani sohva saapui jokunen päivä sitten ja tulihan siitä parvekkeen kiintopiste. 

Parvekesohva kuulostaa lokoisalta. Itse olen edellisestä asuinpaikastani jäänyt kaipaamaan tilavaa parveketta. Sinne mahtui kahdenistuttava keinu. Nykyiselle ei mahtunut kuin riipputuoli. Elämän pieniä iloja tällä hetkellä, että parvekkeella kasvavat mansikat tekevät satoa, ensimmäiset marjat kypsiä. Hyviltä maistuvat. Kypsyviä mansikoita on kiva vahtia.  

Saimme tuttavalta lainaan kesä kanoja. Nyt pitäisi joka aamu tulla tuoreita luomu munia. Muutenkin nuo ovat aivan uskomattoman söpöjä.

Työpaikalla saatiin esiteltyä asiaamme (mm. että puuttuu 3/4 työntekijöistä) niin, että kerrankin tuntui, että joku kuunteli, tajusi ja oli jopa kiinnostunut. Sellainen toiveikas olo, että asiat ovat töissä menossa parempaan suuntaan, silleen isossa kaavassa ja vähitellen. 

Tehtiin työporukan kanssa tänään luokkaretki-henkinen (meillä oli eväitä!) ekskursio pääkaupunkiseudulle ja otin itselleni Helmet-kirjastokortin.
En sitä varmaan koskaan tule fyysisesti käyttämään, mutta nyt minulle avautuvat Helmetin e-aineistot. Jee! Siellä on paljon sellaista, mitä meidän kirjastoilla ei ole. En voisi olla tyytyväisempi.

Maaliskuisen kotiutumiseni jälkeen minulla ei ole ollut eikä tule olemaankaan lainkaan opintoja tai töitä ennen syyslukukauden alkua yliopistolla, joten aikaa on ollut hyvin harrastaa ja ihan vain olla. En edes muista, milloin viimeksi olen saanut ihan vain olla. Tavalliset päivät kuluvat niin että herään, valitsen kivat vaatteet ja teen hienon meikin, tietäen etten ole edes lähdössä mihinkään. Sitten istun sohvalle ja katson vanhan kotimaisen elokuvan ja kulutan true crime -sisältöä. Astetta menevämpinä päivinä voin käydä taidemuseoosa, baarissa, olutseuran tapahtumassa, kirkossa, treffeillä, ostoksilla tai missä nyt huvittakaan, kaverin/kavereiden kanssa tai ilman. Viihdytän itseäni myös sillä että kirjoittelen huolellisia arvosteluita ostamiini tuotteisiin eri nettisivuilla. Mielestäni oikein mukavaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, ettei minun ole pakko moneen kuukauteen tehdä juuri mitään. Olen ollut tällaisen vaiheen tarpeessa ilmeisesti kovemmin kun tajusinkaan, koska olen viime päivinä huomannut, että olen alkanut taas haaveilla asioista tulevaisuudessa ja miettiä aiheita kandiin ja graduun. Tuntuu oudolta olla kiinnostunut opiskeluista ja kyetä taas haaveiluun.

^ Oleminen kuulostaa ihan hyvältä olotilalta. Samoin haaveilu. Tosin haaveiden kanssa kannattaa olla varovainen, koska ne saattavat toteutua. 

Minä joskus opinnäytetyön kanssa takutessani tein kirjoitusoppaan tehtäviä, joista yhdessä piti unelmoida/kuvitella tulevaisuuttaan, olikohan nyt vaikka viiden vuoden päähän. Minkäänlaisen tulevaisuuden kuvittelu tuntui siinä hetkessä melko vaikealta, mutta sain lopulta kirjoitettua, että saan käydä töissä ja työmatkat ajan moottoritietä pitkin. Koska öh, tykkään ajaa moottoritiellä, eikä muutakaan mukavaa oikein tullut mieleen. 

Nykyisin kauniina kesäaamuina motarilla töihin ajellessa on ollut mukava ajatella, että niin, minähän elän nyt unelmaani, varsin kirjaimellisesti!  Toki mielessä on käväissyt, voisiko elämässä olla jotain muutakin kuin nätti auto ja avointa asfalttikaistaa, jos olisin silloin aikoinaan koettanut vähän kovemmin tiristää toivomuksia siihen tekstitiedostoon...  Mutta nääh. Silloin täytyy olla tyytyväinen, kun on hyvä olla. Ja siinä olotilassa tosiaan pystyy kehittelemään myös uusia haaveita. 

Mansikat! Mustikatkin alkavat jo kypsyä, ja pitää syödä marjoja tuoreina niin kauan kun voi. Lisäksi - vaikka en tappohelteitä toivokaan - pidän siitä että tarkenee istuksia ulkona ja syödä vaikka jäskiä. Harmittavasti vain kaikilla on kesäisin niin paljon muita tapaamisia ja tekemisiä ettei ystävien tapaaminen ennen syksyä tahdo oikein onnistua, mutta onneksi kesästä voi nauttia yksinkin hyvän kirjan kanssa.

Puhtaat ja silitetyt petivaatteet. Mikä ihana tunne onkaan pujahtaa saunaillan päätteeksi puhtaisiin ja silitettyihin petivaatteisiin!
Saan usein kummastuneita katseita kavereilta,kun kehun tätä asiaa. "Siis jaksatko ihan oikeasti silittää petivaatteet?"
Olen laiska monessa kotityössä, eikä silittäminenkään ole todellakaan lempipuuhaani, mutta en vain pysty vaihtamaan petivaatteita ellei ne ole silitettyjä. Tapa juontaa lapsuudesta, koska äitini silitti aina kaikki petivaatteet. Kun läksin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle 16 vuotiaana, osti äiti minulle oman silitysraudan. Solukämppäkaverieni hämmästellessä oli minulla pyykkien kuivauksen jälkeen aina keittiön pöytä varattuna petivaatteille ja silitysraudalle. Tapa ei ole koskaan jäänyt pois, joskin nykyisin omaan sentään silityslaudan, ettei keittiön pöytää tarvitse ensin peittää "aluslakanalla", jonka päällä muut petivaattet siltetään. Äidiltä opittu tapa tuokin.
Mutta kuten sanottua, silitys ei ole lempipuuhaani ja usein käy niin, että liinavaatekaappi käy tyhjiin ennen kuin kaivan raudan esiin - ja saatan silittää 2-3 tuntia putkeen petivaatteita. Ainakin tulee katsottua telkkaa tai kuunneltua musiikkia samalla!
Ja loppujen lopuksi - se on vaivan väärti. Se tuoksu! Se tuntu! Puhtaat silitetyt petivaatteet!

Päätin pitkästä aikaa ilmoittautua kansalaisopiston kurssille, ja tänään kävin ensimmäisessä keramiikkakurssin sessiossa. Oli yllättävän kivaa (ja raskasta) taikinoida savea ja yrittää muovailla siitä jotain, mitä kuvittelisi haluavansa mahdollisesti poltattaa ihan esineeksi asti.

Joulu tuottaa iloa, vaikka siihen onkin vielä aikaa. Nyt viikonloppuna kävin katselemassa joulukoristeita SPR:n Kontissa ja Weisteen tehtaanmyymälässä. Flying Tigerissa ja Plantagenissa olen myös käynyt joulua jo hypistelemässä ja marketeissa tietenkin ruokaostosten yhteydessä myös. Joulutingelit kun ovat kivoja. 

Tänään opin, että ruotsalaisyhtye Scotts on vuonna 2009 julkaissut Last Christmas hitin ruotsiksi, Den julen. Alkuperäistä en oikein kestäisi enää kuulla, mutta ruotsiversio sai aikaan leveää hymyä. Astetta isomman reaktion eli ilahtunutta hekottelua aiheutti Tarja Turusen tuoreelta joululevyltä Rudolph The Red-Nosed Reindeer. (Ehkä on Lapin reissulla joku poro liikaa seisoskellut Tarjan tiellä tai mitä lienee Petteri pahaa tehnyt...) Että tällaisella soittolistalla joulua odotellessa. 

Muutaman vuoden vanhaan oled-telkkariini vaihdettiin uusi paneeli vikaantuneen tilalle, kun tein valmistajalle reklamaation. Uusi paneeli olisi maksanut yli tonnin, mutta valmistaja lupasi korvata siitä suurimman osan, vaikka telkkarin takuu oli jo umpeutunut. Olin varautunut siihen, ettei minulle korvata senttiäkään, joten pitää olla tilanteeseen tyytyväinen.

No niin, tuli tilattua sarjakuvaa pitkästä aikaa, eli Al Williamsonin 50 girls 50 sekä Barry Windsor-Smithin Monsters. Edellinen on Fantagraphicsin julkaisema kokoelma Williamsonin tuotoksia EC-comicsille, etupäässä scifiä. Kova kulttuuriteko Fantagraphicsilta julkaista klassista sarjakuvaa, noista voisi 50-luvun diggaritkin lähes melkein innostua. Kasarillahan Williamson kuvitti mm. Imperiumin vastaisku sekä Blade Runner- sarjakuvat, melkoinen voimannäyte varsinkin tuo viimeksimainittu. Williamson piirtää melko pikkutarkasti ja pidän suuresti hänen taiteestaan.
Windsor-Smithin Monsters on kenties tutumpi pläjäys täällä. Vaikka en todellakaan ole supersankarisarjakuvien ystävä, juttu vaikuttaa riittävän omaperäiseltä. Myös mielenkiintoista päästä lukemaan teosta, jota on tehty lähes neljäkymmentä vuotta. Mitä netin kautta löytyi ko. sarjakuvan sivuja, niin ne eivät ainakaan vähentäneet mielenkiintoa tarinaa kohtaan.
Voisi mennä huonomminkin, ei tästä ilot paljon pienene, vai miten se oli, miten se meni...

Vielä huominen päivä töitä aamuvuorona ja sitten alkaa kesäloma. Viimeksi olen saanut nauttia täydestä (eli omalla alallani 4 viikkoa) kestävästä kesälomasta vuonna 2022 irtisanomisen ja uuden työpaikan etsinnäin vuoksi, joten nyt alkava loma on todella tervetullut, vaikka olosuhteiden pakosta vietänkin loman kahdessa kahden viikon jaksossa. Ensimmäisen osan aloitan nyt ja toiset kaksi viikkoa aion lomailla elokuulla. Mikäli  vielä ensi vuonna olen nykyisen työnantajani palveluksessa on aikomukseni viettää vähintään 3 viikkoa lomaa putkeen. Alkavien lomaviikkojen nautintoihin kuuluu ainakin Tukholman risteily ja visiitti Dark River Festivalille perjantaille, To/Die/For yhtyeen uusi naislaulaja on käytävä katsastamassa! 

Ihanaa kun lukuhurmoksessa löysin itseni taas täältä. Vuosia vierähtänyt viime kerrasta.
ihanaa lukea pimenevässä illassa ja syödä kinuskikakkua.

Goodreadsilla on ATY:n lisäksi omakin lukuhaasteensa, jota olen myös tahkonnut tänä vuonna. Yritän saada kaikki suoritusmerkinnät ja so far, hyvin on mennyt. Haaste on jaettu neljään kolmen kuukauden mittaiseen jaksoon ja jokaisen aikana on mahdollisuus saavuttaa 12 suoritusta. Kirjalistoja, joilta kustakin luetaan yksi kirja, paljastetaan vähitellen. 2 viikkoa sitten paljastetulla listalla oli kirja Merkillisen fiksuja olentoja, jonka olin ajatellut muutenkin lukea. Menin sitten varaamaan sitä, mutta kirjasta olikin jo hirmuisesti varauksia ennestään. En siis mitenkään olisi saanut sitä käsiini ennen kesäkuun loppua, jolloin jakso päättyy. Eilen huomasin, että kirja löytyisi hyllystä jokerikappaleena pienestä maaseutukirjastosta suht läheltä. Sain kyydin ja kirjan, jee! Lisäksi pääsin tutustumaan ennenäkemättömään kirjastoon, tuplajee! Matkalla nähtiin myös iso joutsenparivi tien vieressä pellolla. En varmaan ole koskaan nähnytkään niin monta kerralla. En voisi olla tyytyväisempi.  

Sain solmittua uuden määräaikaisen sähkösopimuksen. Nykyinen päättyy syyskuussa ja sain sähköyhtiöltä pari jatkoehdotusta, joista kumpikaan ei tuntunut mieluisalta, lähinnä perusmaksun takia. Soitin aspaan ja kysyin, onko heittää parempaa tilalle ja sain uuden sopimuksen ekat 6kk ilman perusmaksua plus hiukan alemman hinnan kilowattitunnille. Toki se neljä euroa tulee mukaan laskuun sitten 6kk jälkeen, mutta ihan hyvä näin. Hilujen kanssa puljaaminen on tosin turhaa, kun ottaa huomioon siirtoyhtiön riistohinnat, mutta niille ei oikein voi mitään.

Verottaja oli laittanut tänään tililleni 450€. Muistelin, että summa olisi ollut lähempänä kolmea sataa, mutta kyllähän tuokin kelpaa. Rahat menevät lyhentämättömänä lomakassaan, jonka aion pistää sileäksi parin viikon päästä.

Mulla oli tänään ensimmäinen virallinen kesälomapäivä. Neljä viikkoa, eikä mitään suunnitelmia. Katsotaan, inspiroidunko vai tylsistynkö.

Pörröinen kimalainen on vihdoinkin löytänyt tiensä parvekeviljelmilleni hoitamaan pölytystä. En voi tietää onko kyseseessä koko ajan sama kimalainen, vai onko se mehiläisten tapaan käynyt kertomassa tuttavilleen mistä kukkia löytää, mutta olen ilahtunut sen vierailusta. Olisin vain toivonut, että pörriäinen olisi alkanut vierailemaan jo paljon aikaisemmin. Yhtäkaikki tervehdin häntä ilolla joka kerta sattuessamme parvekkeelle samaan aikaan ja pyrin pitämään lasitusta mahdollisimman paljon auki, että vierailut onnistuvat!

Olipa mukava lautapelisessio naisystävän (eli ystävättären) kanssa. Pelaajia piti olla kolme, mutta päädyimme viettämään iltaa kahdestaan, koska puuttuva osapuoli oli ilmeisesti menettänyt toimintakuntonsa jo varhain päivällä. Ei siinä mitään, sain seuralaiseni jakamattoman huomion ja lisäksi Dead of Winter sujui hyvin kahdellakin pelaajalla. Minulle tehtiin hyvää ruokaa ja muutenkin oli harvinaisen kivaa. Kotiin menin vasta aamuyöllä ja tänään piti todeta, että juomisesta vielä selviää, mutta kyllä tuo valvominen alkaa olla myrkkyä tässä iässä.