Tällanen tuli vastaan ja olin saman tien kiinnostunut. Vampyyritarina, jossa on kaks tän hetken upeinta näyttelijää? Oon jo pitkään haaveillu leffasta, jossa Tom Hiddlestone ja Tilda Swinton näyttelis pariskuntaa, ne kaks sopii yhteen niin hyvin.
Fanityttöihkutuksen jälkeen voi todeta myös, että leffa on ilmesesti tehny ihan vaikuttavan filmifestarikierroksen, mikä ei myöskään oo ainakaan pahasta. En löytäny äkkiseltään Finnkinon sivuilta mitään tietoa siitä, oisko leffa mahollisesti tulossa Suomeen; veikkaisin, että ei, jos ei ihmeitä tapahdu. Luulis kuitenkin, että tällaselle vähän vähemmän kiiltokuvamaiselle vampyyritarinallekin olis tilausta?
Tom Hiddleston on nyt vain jotain aivan ihanaa, ja Tilda Swinton ihastuttaa omalla hauraan androgyynisellä olemuksellaan. Joten tulisipa maaliskuu nopeasti.
Näin trailerin pari päivää sitten, mutta jostain syystä en itse syttynyt tälle. Ohjaajat tai näyttelijät eivät mitenkään erityisesti kiinnosta (ne kun tuntuvat olevan aika iso myyntivaltti). Saa nähdä josko joskus näkisi.
Jotenkin pienesti tuli mieleen The Hunger, johtunee noista aurinkolaseista.
John Hurtin mukana olo on ilahduttavaa.
Olisiko kellään muuten heittää hyviä leffasuosituksia aiheesta? Jotakin tunnelmallista ja tyylikästä ehkä? Jotenkin omalle kohdalle osuneet vampyyrielokuvat ovat olleet aika geneeristä perusmättöä. Hieman aneemisia, jos sallitte.
Minulle Murnaun ja Herzogin versiot Nosferatusta toimivat ja Interview With the Vampire ja The Lost Boys ovat jotenkin ujuttautuneet nahkan alle, vaikkeivat ehkä mitään elokuvataiteen huippusaavutuksia olekaan. The Fearless Vampire Killers ja vuoden 1931 Dracula Lugosilla ovat myös ihan katsomisen arvoisia. Fright Night ja Shadow of the Vampire olisi hauska nähdä uudelleen. Ja Jari Halosen Takaisin Ryssiin olisi hauska nähdä ylipäänsä.
Byzantiumia olen kuullut kehuttavan. Se on itselläkin katselulistalla. Mitä olen kuullut, niin sen on kehuttu tuovan jotain uutta vampyyritarinoihin. Se yksinään kiinnostaa.
Hassua, IMDb:ssa tälle on merkitty yhdeksi genreksi kauhu. Tosin se, että päähenkilöt ovat vampyyreja, vaikuttaa aina tekevän elokuvasta kuin elokuvasta kauhua.
Tässä ketjussa on puhuttu paljon vampyyrielokuvista, mutta Only lovers left aliven katsottuani olen ainakin itse sitä mieltä, että verenimijyys ei ole kyseisen elokuvan päähenkilöissä olennaisimpia asioita. Tärkeää on pikemminkin ajatus päähenkilöiden ikuisuuksiin jatkuvasta elämästä ja rakkaudesta, joka yhdistää heitä toisiinsa erillään vietettyjen vuosien aikanakin. Vampyyriys tarjoaa tälle puitteet, ja samalla se tuo elokuvaan addiktion veren muodossa, kiehtovan öisen tunnelman ja keinon esittää hahmot katsojalle tutulla tavalla. Kun käsite vampyyrien kuolemattomuudesta on katsojalle ennestään tuttu, voidaan elokuvassa keskittyä näiden kuolemattomien hahmojen suhteeseen ja siihen, miten he itse päättymättömän elämänsä kokevat.
No, mun mielestä harva asia on niin kauhistuttavaa, ku addiktio. Paitsi ehkä ikuinen elämä. ;) Kyllä mä ton ihan luontevasti ladon kauhugenreen, vaikkei kyseessä mikään perinteinen säikyttelyleffa. Kauhua on kuitenkin monenlaista.
Genremäärittelystä voi aina olla montaa mieltä, ja tämäntyyppisen elokuvan kohdalla määrittely lienee erityisen hankalaa. Mutta hyvät pointit, addiktio ja ikuinen elämä ovat loppujen lopuksi äärimmäisen pelottavia/kauhistuttavia asioita (jäin nyt pohdiskelemaan aihetta päässäni melko syvällisestikin), joskaan eivät niinkään kauhuleffa-tavalla. :D
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.
