Cinderella

Päätettiin lähteä elokuviin aikalailla ex-tempore ja tämä valikoitui. Leffa oli kyllä juuri niin korni kuin kuvittelinkin sen olevan, mutta siitä huolimatta pidin todella paljon leffasta. Menin katsomaan Disneyn satuelokuvaa ja juuri sellaisen sain.

Päällimäisin fiilis elokuvasta oli, että jopas oli visuaalisesti kaunis. Animointi oli enemmän kuin onnistunutta ja värimaailma oli ihastuttavan intensiivinen. Leffan maailma tuntui puhtaalta ja siten hyvin satumaiselta. Niin kuin pitikin.

Tarina ei juonen kannalta ollut yllätys (:P), mutta olin positiivisesti yllättynyt, että tanssijaiset eivät olleetkaan se elokuvan pääpointti. Odotin, että se olisi saanut eniten ruutuaikaa, mutta onneksi näin ei käynyt. Tarina oli muutenkin hyvin tasapainotettu, se eteni koko ajan, mutta kertoi juuri tarpeeksi joka kohdassa. Miellyttävää katsella tällaista elokuvaa. Onneksi se sadun älyttömyys, että Prinssi ei tunnista Tuhkimoa rakkaudenkohteekseen kuin vasta siinä vaiheessa kun tuuppaa kengän tämän jalkaan, oli tavallaan unohdettu. Koko juttu oli muutenkin totetutettu hyvin.

Roolitus oli myös onnistunut. Leffan parhainta antia oli Cate Blanchett ilkeänä äitipuolena, aivan loistava suoritus. Lily James onnistui hyvin kilttina, puhtoisen ja viattomana Tuhkimona, samoin Richard Madden oli ihan onnistunut Prinssinä (kovin montaa kertaa ei tullut assosiaatiota Robb Starkkiin). Helena Bonham Carter haltijakummina oli hiukan pettymys. Hänellä tuntuu olvan aina samankaltaisia rooleja ja ilmeisesti niihin liittyy homssuinen olemus...

Tämä leffa oli kyllä hyvän mielen leffa!

Beauty and the Beast (tullee 2017?) herättää jo nyt mielenkiintoa (pidän tarinan retelling kirjoista), mutta Emma Watson Bellana ja Dan Stevens (Downton Abbey'n Mathhew! :o ) Hirviönä vaatii jonkin verran totuttelua. Hyviä näyttelijöitä molemmat, mutta en ainakaan vielä pysty näkemään heitä noissa rooleissa. Mutta ehkä se siitä, totuinhan Richard Maddeniin Prinssinä...

Minusta tämä oli aika ihana! Toki vanhaa feministijäärää ketuttaa kaikki "kilttiys palkitaan, ole aina kiltti" -päläpää, mutta okei, satumaailma, ei oteta sinä niin todesta. Kyllähän se Tuhkimokin lopulta sai osoitettua omaa tahtoa ja päättäväisyyttä, vaikka alkuun suostuikin äitipuolensa orjuutettavaksi.

Emelie

Päällimäisin fiilis elokuvasta oli, että jopas oli visuaalisesti kaunis. Animointi oli enemmän kuin onnistunutta ja värimaailma oli ihastuttavan intensiivinen. Leffan maailma tuntui puhtaalta ja siten hyvin satumaiselta.

Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä. Koko konsepti toimi hyvin, erityisesti ihastelin kaikkien hahmojen pukuja ja hyvin luotuja tyylejä. Satumaailma näytti juuri oikeanlaiselta, ja juuri sopivan satumaiselta.

Cate Blanchett oli kaikin puolin mahtava ja dramaattinen äitipuoli. Sisarpuolten tyhmyys lähinnä rasitti, mutta korosti toisaalta hyvin Tuhkimon fiksuutta. Eivät ne siskot ilkeyttään, toisin kuin äitinsä... minkä äitipuolikin muutamassa kohtauksessa hienosti tuo esille arvostellessaan omien lastensa käytöstä.

Herra Prinssin valkoiset pöksyt (vähän joka näkökulmasta) viimeistään tarjosivat silmäkarkkia myös aikuiselle katsojalle. Katsoin tämän sen verran varhaisena ajankohtana, että teatterin muu yleisö koostui lähinnä alakouluikäisistä... mutta noh, eipä ketään häirinnyt hihittely ja kiherrys yleisössä.

Leffan jälkeen heitin teatterissa, että Kaunotar ja hirviö olisi kiva nähdä seuraavaksi näyteltynä versiona. Ja mitä internetissä pian sen jälkeen kuulenkaan... :cheesy: Tuhkimon lupaavan alun jälkeen odotan innolla, josko näitä Disneyn vanhoja klassikoita ryhdyttäisiin näyttelemään lisääkin.