Lapsuuden(kin) televisio-ohjelmat

Nämä ei ole hirveästi näkynyt tvssä mutta olen tässä kummipoikani kanssa ruvennut katsomaan Prätkähiiriä, Alfred J. Kvakia, Sherlock Koiraa ja Muumeja.   Olen nauttinut kun saan taas oikein luvan kanssa katsoa näitä 90 luvun piirettyä. Silloin lasten ohjelmat olivat vielä hyviä, nykyään ei. Olisko teillä muistissa jotain piirettyjä vielä noilta lapsuuden kulta-ajoilta ;)

[quote="Nylkky" post=32476] Olisko teillä muistissa jotain piirettyjä vielä noilta lapsuuden kulta-ajoilta ;)[/quote]   Lapsuudesta muistuu mieleen Nikke Knatterton, joka on täyttä kultaa vielä tänäkin päivänä. Pienenä kölvinä sarjan huumori ei avautunut aivan täysin, mutta yleinen hassuttelu toki kiinnosti. Vanhemmalla iällä sarjan vitsit ovatkin osuneet maaliinsa huomattavasti paremmin. Suosittelen kaikille rikosmysteerien, huumorin ja piirrostissien ystäville.   Katsoin kaikki Muumit joskus viime vuonna ja nautin näkemästäni edelleen. Ainoastaan loppupuolen "uudentyyliset" muumit eivät enää oikein iskeneet.

[quote="Nylkky" post=32476]Olisko teillä muistissa jotain piirettyjä vielä noilta lapsuuden kulta-ajoilta ;)[/quote]   Tohtori Sykerö, Maailman ympäri 80 päivässä, Olipa kerran ihminen/elämä jne. sarjan osat... :heart: Ei näissä nykypiirretyissä vain ole samanlaista taikaa... Ooh, ja Peukaloisen retket!

Tao Tao, Smurffit...   Muumeistakin olen samaa mieltä Astoretheinin kanssa, että ne "toisen" kauden muumit eivät ole hyviä. Sen vuoksi olenkin hankkinut DVD:nä vain ne ihan oikeat alkuperäiset muumit.

90-luvun piirretty Spiderman oli kova :heart: Se sinetöi suosikkisupersankarin loppuelämäksi. Mutta kyllähän nykyään tehdään ihan mahtavia piirrettyjä jos vain osaa seuloa ne keskinkertaisuuden seasta. My Little Pony Ystävyyden taikaa ja Finias & Ferb tulee ekana mieleen. Gravity Falls vähän vanhemmille lapsille. Ja Adventure Time Cartoon Networkilla joskaan sitä ei ole dubattu. Adventure Timella ja My Little Ponylla on aika huomattava joukko aikuisfanejakin.

Turtlesit, Kolme muskettikoiraa, Sandokan, Bambukarhut, Vili Vilperi...

[quote="max" post=32489]Adventure Timella ja My Little Ponylla on aika huomattava joukko aikuisfanejakin.[/quote]   Ponifanithan koostuvat (kuulemma) enimmäkseen kolmekymppisistä miehistä. Vaikuttavat hieman oudolta porukalta ja heidän seksuaalisesta suuntaumisestaankin liikkuu aika värikkäitä huhuja. Värikkyys tosin sopii hyvin tv-sarjan visuaaliseen tyyliin.   Katso omalla vastuulla (on kuitenkin työturvallinen kuva).   [spoiler][img]http://nocountryfornewnashville.com/wp-content/uploads/2013/08/Brony.jpg[/img][/spoiler]

Muumit menettelee "lapsuuden" piirretyistä, muita en yritäkään katsoa uudestaan (käy kuten Last Starfighter kanssa, kaamea pettymys...) Uusista Adventure Time ja Steven Universe ovat katsottavissa :) Myös hiukkasen hitaasti lähestyttävä minisarja: Over the Garden Wall on suositeltava Cartoon Network:sin tuotteista.

[b]Shield agentteja[/b] yhä seuraan. Vähän häiritsee Marvel-sarjiksien tyyliä jäljittelevä taipumus liittyä suoraan elokuvien tapahtumiin, mutta vain ohittaa ne maininnalla ilman minkäänlaista tapahtumaketjujen kunnollista lomittamista.   Uusista sarjoista [b]The Strain[/b] vaikuttaa parin ekan jakson perusteella lupaavalta, etenkin kun puikossa on itse Guillermo del Toro (Devil's Backbone, Pan's Labyrinth, Hellboy...). [b]Wayward Pines[/b] pitää myös tsekata, mutta [b]Matkantekijä (Outlander)[/b] tuntuu sisältävän kaikki ne piirteet joiden takia kannattaa jättää väliin (luokittelu "romantiikka" ja lainaus Ilta-Sanomien kuvauksesta: "menneessä maailmassa Claire kohtaa paitsi miehensä julman esi-isän (Tobias Menzies kaksoisroolissa) myös [i]salskean[/i] skottilainsuojattoman").     [quote="HVM"](käy kuten Last Starfighter kanssa, kaamea pettymys...)[/quote]   Heh. Minä taas katsoin pari vuotta sitten leffan uudestaan ja totesin, että on se vielä yhtä hyvä kuin silloin aikoinaankin. Toisaalta minulla ei ollut niin valtavia nostalgisia muistoja tuota kohtaan.     [quote="Nylkky"]Olisko teillä muistissa jotain piirettyjä vielä noilta lapsuuden kulta-ajoilta ;)[/quote]   Mun kohdalla liikutaankin 80-luvulla...   [b]Tohtori Sykerö[/b] oli mulle johdatus fantasian ihmeelliseen maailmaan. Olipa kerran... -ohjelmista [b]Olipa kerran avaruus[/b], [b]Olipa kerran ihminen[/b] ja [b]Olipa kerran elämä[/b] ovat jääneet mieleen (nykyään näitä ei enää voi katsoa kuolematta tylsyyteen). Espanjalainen eläinhahmoilla esitetty [b]Matka maailman ympäri 80 päivässä[/b] (tjsp.) oli rautaa, [b]Peukaloisen retket[/b] jäi mieleen hieman psykedeelisenä (en ymmärrä miksi, mitä olen uusintoja katsonut), [b]Muskettikoirat[/b] vauhdikasta seikkailua, ja [b]Taotao[/b] tarjosi sadun taikaa.   En muuten ikinä anna anteeksi noiden ohjelmien neuvostohenkiselle dubbaustaiteelle. Tajusin jo tarhaikäisenä menettäväni Sykeröstä jotain olennaista, kun alkuperäiset puheet kuuluvat sen yhden ja saman lukijaäänen taustalla. Itse lukijaääntä kuitenkin kunnioitan, rouvalla on loistava ääni joka muodostaa yhdet mun rakkaimmista lapsuusmuistoistani.   Sitten on tietenkin [b]He-manit[/b] ja [b]Bravestarrit[/b] (en tosin ole varma tuliko tätä ollenkaan Suomen töllöstä - tietääkö kukaan koko sarjaa?) jotka kaikessa pönttöydessäänkin pesevät nykypiirretyt mennen tullen. Siis oikeasti lapsille suunnatut piirretyt, sillä [b]Paavo Pesusienet[/b], [b]Simpsonit[/b], [b]South Parkit[/b], [b]Ren & Stimpyt[/b] ja muut ovatkin sitten asia erikseen. Näistä tosin Simpsonit on jo niin vanha sarja, että osuu mun lapsuuteen Tracy Ullman show:n lyhäreissä. Showta tuli ennen kuin Simpsoneita alettiin näyttää meikäläisessä töllössä.   Turtleseja ja prätkähiiriä inhosin, tosin ne ovatkin sen verran tuoreempaa tuotantoa, että olin varmaan jo ehtinyt kasvamaan ulos kyseisestä formaatista (eli päässyt teini-ikään). Etenkin kun muistan Turtles-inhoon vaikuttaneen sen, että sarja ei muistuttanut pätkääkään niitä verisiä ja väkivaltaisia sarjiksia, joita olin kirjastossa lukenut.   Muumien kanssa olen myöhäisherännyt, niitä ei tullut yhtään katsottua pilttinä.   Pikku Kakkosessa taisi olla myös jotain piirrettyjä lyhäreitä mutta ne eivät ole jääneet mieleen ei-nyt-niin-kauheasti-kiinnostanutta Hinkua ja Vinkua lukuunottamatta. Pätkiksessä tuli ainakin [b]Smurffeja[/b], Tex Averya ([b]Tipi ja Sylvesteri[/b], [b]Repe Sorsa[/b] jne.) ja [b]Aku Ankkaa[/b]. Täytyy muuten huomauttaa, että mä olen vielä sitä ikäpolvea joka ehti nähdä Smurffit sarjakuvissa nimellä [b]Strumffit[/b].

Lapsena ne uudemmat muumit menivät vielä täydestä, mutta nyt huomaa selkeän eron tarinoissa ja animaatiossakin. Muistan myös, että oli jotain muumitarinoita, jotka eivät olleet mitenkään suosikkejani (esim. Lohikäärmeen kyyneleitä) mutta olen myöhemmin löytänyt niistä uusia ulottuvuuksia.   Monet omat suosikkini täällä onkin jo mainittu. Kaukametsän pakolaiset oli hieno sarja, joskin muistan tyrmistykseni kohdassa, jossa ne siilit jäivät auton alle. Olen kovasti toivonut, että sarja julkaistaisiin suomessa dvd:llä, vaikka nytkin jaksoja on Youtubessa.   Kuten lähes jokainen 90-luvun alussa syntynyt, minäkin katsoin kovasti Pokemonia. Täytyy kyllä sanoa, että Pokemon ei objektiivisesti tarkasteltuna ole erityisen hyvä animaatiosarja. Paljon rasittavia kohelluskohtauksia, turhat pahikset, jotka eivät koskaan saa mitään aikaa, tollo nulikka päähenkilönä voittamattoman sähköhiirensä kanssa… Niitä ensimmäisen kauden jaksoja on tullut välillä nostalgiasyistä katsottua.   Nykypiirretyistä en osaa sanoa oikein mitään. Muutamat kaverit ovat kovasti tykänneet My Little Ponysta ja itse sitä hieman yritin katsoa myös, mutta ei oikein napannut. :smile:

Kummipoijan kaa ku kattelee nii jää nää oudot nimet varmaan sinne verkkoon. 2 vuotiaalle on ehk spiderman viel vähän raju. Kiitos sykerön, smurffien ja muiden klassikoiden muistuttamisesta :) cdon tarjoaa kummipojalle kasan huippu piirrettyjä. Kiitos kaikille avusta

[quote="Rasimus" post=32504]...-ohjelmista [b]Olipa kerran avaruus[/b], [b]Olipa kerran ihminen[/b] ja [b]Olipa kerran elämä[/b] ovat jääneet mieleen (nykyään näitä ei enää voi katsoa kuolematta tylsyyteen). ...[/quote]   Olipa kerran elämä sattui siihen lapsuuden aikaan, sen sijaan tuo avaruus joka on kai enempi kerronnallinen kuin nuo muut jäi näkemättä.   Niin ja en muistanut [url=http://davidraphet.deviantart.com/art/psi-317116386]avaruuspoliisi Mercedeksen[/url]/Valkosolu Psin olleen näin muodollisesti pätevän. [img]http://vuillard.free.fr/space/images/perso08.jpg[/img] (Ranskalaiset...)

Hmm, lapsuuden piirretyt :heart: Oli muuten muutatoista kuin nämä nykyajan tietokonesähellykset joita ei katso erkkikään.   Suurin suosikki oli ja on edelleen [b]Prätkähiiret[/b]. Katsoin jokaisen jakson ja on nytkin tallessa kaikki ne alkuperäiset ja oikeat jaksot. Vinski oli mun suosikki ja toivoinkin sitä figuuria joululahjaksi mutta en koskaan saanut :sad:   Muita hyviä joita tulee heittämällä mieleen on Maija Mehiläinen, Olipa kerran elämä, Tao tao, Tohtori Sykerö, Vili Vilperi, Fileas Fogg (vai mikä se nyt oli?), Peukaloisen retket ja se Alfred J Kwak.

[quote=Rasimus]Mun kohdalla liikutaankin 80-luvulla...   [b]Tohtori Sykerö[/b] oli mulle johdatus fantasian ihmeelliseen maailmaan. Olipa kerran... -ohjelmista [b]Olipa kerran avaruus[/b], [b]Olipa kerran ihminen[/b] ja [b]Olipa kerran elämä[/b] ovat jääneet mieleen (nykyään näitä ei enää voi katsoa kuolematta tylsyyteen). Espanjalainen eläinhahmoilla esitetty[b] Matka maailman ympäri 80 päivässä[/b] (tjsp.) oli rautaa, [b]Peukaloisen retket[/b] jäi mieleen hieman psykedeelisenä (en ymmärrä miksi, mitä olen uusintoja katsonut), [b]Muskettikoirat[/b] vauhdikasta seikkailua, ja [b]Taotao[/b] tarjosi sadun taikaa.[/quote]   Minä olen 90-luvun kasvatti, mutta ilmeisesti olen katsellut innoissani ennemmin uusintoja kuin sen ajan uusia lastenohjelmia, sillä noista mainituista [b]Olipa kerran ihminen[/b], [b]Olipa kerran elämä[/b] ja [b]Peukaloiden retket[/b] ovat olleet sellaisia, joita seurasin. [b]Tohtori Sykerökin[/b] on tuttu tuolta ajalta, mutta sitä tuli seurattu harvakseltaan, se tuntui sen verran ahdistavalta. Peukaloisen retkistä minulle on jäänyt mieleen myös sen ahdistavuus, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Hankala kuvailla tätä fiilistä.     [quote=Rasimus]En muuten ikinä anna anteeksi noiden ohjelmien neuvostohenkiselle dubbaustaiteelle. Tajusin jo tarhaikäisenä menettäväni Sykeröstä jotain olennaista, kun alkuperäiset puheet kuuluvat sen yhden ja saman lukijaäänen taustalla. Itse lukijaääntä kuitenkin kunnioitan, rouvalla on loistava ääni joka muodostaa yhdet mun rakkaimmista lapsuusmuistoistani.[/quote]   Minuakin ärsytti Sykerössä se, että alkuperäiset puheet kuuluivat taustalla (olikohan Peukaloisen retkissäkin sama ongelma, en muista enää). Mutta, "rouva"? Minä muistan Sykerön kertojaäänenä olleen miehen (googletus kertoi tämän olleen [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4nen]Heikki Määttänen[/url]). Ja minä sitten puolestani yhdistän hänen ääneensä omat lapsuudenmuistoni. :)   Oman lapsuuden aikaisia seuraamiani lastenohjelmia olivat [b]Alfred J. Kwak[/b] ja [b]Kaukametsän pakolaiset[/b]. Alfred J. Kwak jäi minulla jossain vaiheessa kesken ja yritin katsoa sen aikuisiällä läpi, mutta en vaan pystynyt. Siitä huolimatta yksia parhaimpia kohtauksia sarjassa oli se, missä Alfred on laivapoikana ja huitoo sitä mustekalaa harjalla. Kaukametsän pakolaisia tuli seurattua jollain asteella, mutta sepä sitten olikin surullinen sarja. Selviten minulle on jäänyt mieleen kaikki ne eri tavat, joilla eläimet voivat kuolla. :sad:   Suurimmassa osassa oman aikakauden lastenohjelmissa tuntui olevan hyvin surullinen taustatarina tai pohjavire. Onkohan niin vieläkin? Se kuitenkin antoi ohjelmille aika paljon syvyyttä.

Kato perhana. Niinpäs onkin. Nainen puolestaan dubbasi Peukaloisen retkiä ja Taotaota, siitä olen varma. On tuo miesäänikin todella kunnioitettava, vaikka olikin unohduksissa.   Tuli muuten minullakin [b]Alfred J. Kwakia[/b] katsottua silloin tällöin, mutta se taisi olla teini-ikään päästessä.   Peukaloisen retket oli tosiaan aika synkähkö sarja (suhteessa). Kertoihan se sentään pikkupojasta joka joutuu eroon kodistaan ja vanhemmistaan jne. Kuvailisin (uusintojen perusteella) sävyä haikeaksi.

Itselläni on sen ikäisiä lapsia, että näitä vanhoja piirrettyjä on mietitty jo pidemmän aikaa. Smurffeja löytyy nykyisin hyvin kaupoista (meillä niitä on kulutettu ahkerasti). Peukaloisen retket ja Maija Mehiläinen olivat omia suosikkeja, samoin jo mainittu Matkan maailman ympäri (siitähän oli jatkosarja Matka maailma keskipisteeseen, mutta se oli muistaakseni huono ja olin sen tullessa jo liian vanha piirretyille). Yksi kuitenkin on aina ollut ylitse kaikkien muiden! [url=https://www.youtube.com/watch?v=qHb0MSrt284]Liisa ihmemaassa![/url] Jos jostain sen saisi! Vinkkejä otetaan vastaan ;)

[url=http://www.puhummesuomea.com/?sarja=Liisa%20Ihmemaassa]Täältä[/url] pystyy ainakin ilmeisesti suomeksi katsomaan. En pysty tarkistamaan, kun iPad ei tue Flashia.

Puolikuu: Kiitos. Tuolta olen joskus tyttäreni kanssa katsonut, mutta siellä on vain muutama jakso :(   Kieli ei ole mikään este, minulle kelpaa myös englanniksi (tyttökin ymmärtää sitä alustavasti, ollaan joitakin katsottu youtubestakin) ja saksaksi. Ehkä mieluummin saksaksi, koska pidän tuosta introstakin juuri sillä kielellä. Ja haluaisin nähdä ne viimeiset jaksot, joita ei koskaan suomeksi näytetty :)

Jälleen kerran löysin mahtavan tv sarjan jonka muistan lapsena. Silloin se oli sarja jota isäni o katsonut lapsena. Tämä sarja on   MYRSLYLINNUT (Thunderbirds)   Ai että tämä vanha nukkeanimaatio on hieno. Nykyään näkee kuinka ison vaivan sillon on pitänyt tehdä kun pienoismalleja hajoaa. Narut välillä näkyvät mutta omasta mielestä kuuluu asiaan :)   Kiitos ja anteeksi

Seisemänkymmentäluvun puolella syntyneenä olen katsellut Pikku Kakkosta melkein alusta asti, mieleen jäi erityisesti Nalle Luppakorva. Se tyhmä kanipoika siinä ärsytti ihan kamalasti XD   Ja tietysti muut jo mainitut, melkein kaikki lemppareitani. Liisa ihmemaassa tosin ärsytti suunnattomasti korviaraastavan musiikin takia!   Videolta katsottu helmi oli CandyCandy, japanilainen animaatio pienestä tytöstä, joka asui orpokodissa. Turhaan olen yrittänyt etsiä digitalisoituja jaksoja *huoh*

Lapsuuden animaatioista parhaimpina ovat mieleen jääneet [b]Olipa kerran avaruus[/b], [b]Peukaloisen retket[/b] ja [b]Muskettikoirat[/b]. [b]Tohtori Sykeröä[/b] tuli myös katseltua.   Ensimmäinen noista Olipa kerran sarjoista, [b]Olipa kerran ihminen[/b], oli myös hyvä, mutta avaruus oli elementtinä niin paljon mielenkiintoisempi että se veti voiton. Kehitin jopa strategiapelinkin joka simuloi ilmakiväärin panoksilla noita sarjassa esiintyviä aluksia, jotka liittyivät toisiinsa. Ilmakiväärin panoksia vierekkäin laittamalla kun sai nopeasti kasattua yksittäisistä pistemäisistä aluksista kolmioita yms. [b]Olipa kerran elämä[/b]ä en tainnut jaksaa kokonaan katsoa.   [b]Muskettikoirat[/b] tuli katsottua innolla, kun olin jo siihen aikaan kova Dumas fani. Hieman ihmettelin kun sarja tuli suomessa espanjaksi puhuttuna, se kun kuulosti niin hassulta. Myöhemmin ostamat dvd:ni (Dogtanian and three Muskethounds) ovat englanniksi dubattuja, mutta jäin vähän kaipaamaan ranskalaista dubbausta (mitä siis ei ole tehtykään), koska se sopisi sarjan miljööseen parhaiten.

Televisiolla oli hyvin vähäinen merkitys lapsuudessani. Pikkukakkonen tuli ja Disneyn piirrettyjä, katsoin toisinaan, mutten muista mitään muuta kuin että Nukkumatin aina uusi kulkuneuvo oli aika jännä juttu. Lisäksi muistan katsoneeni Payton Placeä salaa ovenraosta. Sitä taas en muista, että olin järkyttynyt Biafran lapsista. Kuusivuotiaasta teiniksi ei sitten telkkaria kotona ollutkaan, ja olin ensimmäisenä vastustamassa jos hankintaa harkittiin. Piirrettyjen makuun en koskaan päässyt; täytyy olla erityisen erityinen syy, että rupean animaatiota vasiten katsomaan (kuten suosikkinäyttelijän ääni).

Koska olen niin nuori, on lapsuuteni sisältänyt vähän erilaisia lastenohjelmia. Tuli nyt aihetta kirjoittaa tänne, kun pidin Winx-club maratonin. Katsoin viidennen kauden kaikki 26 jaksoa eli n.10h viime viikonloppuna. Kummi vähän naureskeli kun tämän ikänen poika katsoo Winx-clubia, mutta hyvä oli.

Lähes kaikki aikaisemmin mainitut ohjelmat ovat tuttuja, joten en ala niitä samoja erikseen listaamaan. Mieleen muistui kuitenkin muutama joita ei ole taidettu vielä mainita. Suurin osa on tullut esimerkiksi Pikkukakkosen täyteohjelmana, mutta muistaako enää kukaan, että joskus 80-luvulla ylellä oli myös toinenkin lastenohjelma ykköskanavalla? "Puoli kuusi" nimeltään. Ainakin omiin arkirutiineini kuului siihen aikaan, että katsoin ensin puoli kuuden ykköseltä ja kun se loppui, niin Pikkukakkonen alkoi juuri sopivasti toiselta kanavalta. Muita kanavia ei siihen aikaan vielä ollutkaan.     Hinku & Vinku, Kössi kenguru, Mat & Pat ja ne monet muut oikein vanhat klassikot ovat varmasti monille tuttuja jatkuvien uusintaesityksien kautta, mutta omaan mieleeni on jäänyt parhaiten kaikkia vähän erikoisempia sarjoja, kuten Barbapapa, Romu-Nisse ja hänen ystävänsä, Taikuri savinen, Lelutiikeri Luukas, Kallen kiipeilypuu ja Professori Balthazar. Erityisen vahvoja muistikuvia jäi esimerkiksi Muori Pippuri piirretystä, mikä kertoi mummelista joka pystyy kutistumaan lilliputin kokoiseksi maagisen teelusikan avulla ja siinä muodossa hän kykeni puhumaan myös eläinten kanssa.   Johonkin muuhun esitysaikaan sijoittuneista ohjelmista voisi mainita esimerkiksi Kummikarhut, Pikku Prinssin, Ville Vallattoman, Fragglit, Snorkkelit ja Kaislikossa Suhisee nukkeanimaation. Myös Tarinatuokio (Janosch's Traumstunde) piirretyssä oli muistaakseni aika omaperäräinen tunnelma.   Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä kaikkia noista sarjoista on esitetty uusintoina myös 2000-luvulla, vai onko joukossa semmoisiakin mitä ei ole näytetty oman lapsuuteni jälkeen.

[quote="FreakyMike" post=33798]Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä kaikkia noista sarjoista on esitetty uusintoina myös 2000-luvulla, vai onko joukossa semmoisiakin mitä ei ole näytetty oman lapsuuteni jälkeen.[/quote]   Itselläni on sen ikäiset lapset, että on tullut vähän seurattua TV-tarjontaakin. Mainitsemistasi ainakin Professori Balthazar (lapset tykkää siitä paljon, mutta itse olen niin "nuori", etten ole sitä aikoinani nähnyt), Ville Vallaton tuli jossain vaiheessa ja Tarinatuokiota on aina välillä näkynyt. Myyräkin pyörii satunnaisesti.   Muori Pippuria ja Snorkkeleita mietiskelin tässä jonkin aikaa sitten. Mitäköhän helmiä on kokonaan vaipunut unholaan? Serkkuni rakasti ainakin Hemaniä ja osasi niistä vuorosanat ulkoa. Itsekin olin sen verran kova fani 3-vuotiaana (fanitin myös Ritari Ässää), että vanhempien piti käydä ostamassa Shera-nukke Saksasta asti, kun niitä ei Suomesta saanut. Shera on muuten yhä tallessa, ilman varusteita tosin, eikä oikein näytä kelpaavan lasten leikkeihin... :)   Sitten oli ne kiiltomatojutut, mitä lie olivatkaan?