Radio-ohjelmat

On kolme radio-ohjelmaa, joita seuraan. Mitään niistä en kuuntele radiosta, vaan jälkikäteen netistä. On mukava kuunnella itse valitsemanaan ajankohtana.   Kalle Haatainen on ohjelma, joka esittelee tieteellistä, yleensä humanistista tutkimusta. Studiovieras on kirjoittanut kirjan jostain humanistisesta aiheesta, ja sitten Haatainen ja vieras keskustelevat kirjan aihepiiristä.   Aristoteleen kantapää käsittelee kieltä. Paikalla on studiovieras keskustelemassa jostain kieleen liittyvästä ilmiöstä, kute esimerkiksi Urbaanista sanakirjsta. Ohjelman helmi on kuitenkin Viikon fraasirikos, jossa luetaan lehdissä esiintynyt ilmaus, jossa jotain kielikuvaa on käytetty päin prinkkalaa.   Perttu Häkkinen taas esittelee asioita, joille yhteistä on epätavallisuus. Esimerkki ohjelman aiheesta on kotikutoiset profeetat, siis ihmiset, jotka pitävät itseään profeettoina. Haastateltavana on aina sekä ihminen, joka on mukana asiassa, jota ohjelma käsittelee että tutkija, joka osaa sanoa jotain yleisempää asiasta. Häkkinen osaa olla yhtaikaa sekä tervejärkinen että kunnioittava haastattelemaansa kummajaista kohtaan.

Radion kuunteleminen on ihan parasta. Joskin viimeaikoina se on jäänyt melko vähäiseksi pöytäradion/stereoiden puuttuessa. Olen ladannut Ylen sivuilta toki radio-ohjelmia koneelle ja sieltä iPodiin kuunneltavaksi, mutta valitettavasti tätä hienoa palvelua ei tule juuri hyödynnettyä. Kivointa on kuitenkin vain laittaa radio päälle, kun jotain haluaa kuunnella.   Aristoteleen kantapää ja Kalle Haatanen ovat molemmat mainioita. Myöskin Kultakuume, Television tiiliskivet ja Maria Pettersson kuuluvat suosikkeihini. Olen varsin kaikkiruokainen, joten jos radio on päällä, kuuntelen ilolla lähes kaiken. Poikkeuksena ovat jumalanpalvelukset, hartaukset yms. vaikka minulla ei periaatteessa mitään niitä vastaan olekaan, niitä on vain tylsä kuunnella. Samoin, jos haastatellaan jotain kapellimestaria tai viulistia ja keskustellaan jostain menneiden vuosien Suvisoitosta. Joskus kuuntelin myös Eve Mannun ohjelmaa, jossa hän pohdiskelee aina jotakin aihetta. Enää en ole kovinkaan kiinnostunut tällaisista ohjelmista, joiden sisältö on vahvasti toimittajan persoonan keskittynyt.   Olen kuullut huhuja, että Radio Suomen Kansanradio olisi kuuntelemisen arvoinen ohjelma. Kait sitä Radio Suomea voisi muutenkin joskus kuunnella, tuleehan sieltä luonto-iltaa ja muuta mukavaa. Merisää on myös klassikko, jonka muistan lapsuudesta.   Kuunnellessani radiota myöhään on mukavaa, kun joku tuttu kuuluttaja toivottaa hyvää yötä ennen Yöklassisen alkamista.