Logan

Perustan tälle oman ketjun, sillä varmasti moni foorumilainen on sen nähnyt tai suunnittelee sen katsomista. [url=http://www.imdb.com/title/tt3315342/]Logan[/url] on X-men leffojen uusin tulokas ja aiempiin verrattuna ehdottomasti enemmän draamaa ja perinteistä toimintaa kuin fantasiaa tai scifiä. Mutantit toki ovat taas messissä, mutta ihmissuhteisiin, valtasuhteisiin ja väkivallan luonteeseen kiinnitetään huomiota tavalla, joka aikaisemmista rymistelyistä puuttui.   90-vuotiasta professori X:ää näyttelevä Patrick Stewart tekee loistavaa roolityötä, ei voi kuin nostaa hattua. Ylipäätään idea muistisairaasta huippuälykkäästä telepaattimutantista on jotain todella kutkuttavaa, ja Stewartin osaamiselle teatterinäyttelijänä on annettu tilaa lukuisina lähikuvina ja hetkinä, jolloin hän saa aikaa puhua kameralle ilman taustalla mekastavia aseita. Hugh Jackman näyttelee vanhenevaa, voimansa menettävää Wolverinea tutulla tavalla ajoittain paitasillaan, kynnet ojossa muristen, mutta tähänkin rooliin oli minusta saatu osaamista ja sellaista ideaa, mitä monissa aiemmissa leffoissa menetettiin.   Toki mukana on taas ammuskelua, pahiksia, kaahailua pitkin maita ja mantuja, toimintaa, uhreja, öhm lapsimutantteja ja joitakin juonenkäänteitä, joiten onnistumisesta en ole aivan sataprosenttisen vakuuttunut. Mutta kyllä tämä minusta pesi oikein urakalla varsinkin viimeisimmät X-menit olemalla silti minkäänlainen toisinto "niistä alkuperäisistä" vaan jotain uutta ja omalla tavallaan koskettavaa.

Kävin katsomassa ja pakko yhtyä kriitikoiden ja Dynin näkemykseen. Leffa on parasta X-men-huttua aikoihin, sillä trikootehostetouhu jätetty vähemmälle ja tilalle tullut karun realistinen ja maanläheinen toiminta (suhteellisina käsitteinä tietenkin). Ja ollaanpa melkoisen surumielisiä ja toivon menettäneitäkin: Xavier ja Wolverine ovat molemmat sellaisia ihmisraunioita, että oikein pahaa teki. Ei varsinaisesti hyvän mielen elokuva, tai kevyttä toimintaviihdettä.   Ja taas tuli mielleyhtymät Last of Us:iin, joka muistutti leffaa häiritsevän paljon: Kyyninen, elämään kyllästynyt ja kaiken menettänyt partasuu kovanaama kuljettamassa melkoisen itsenäistä ja puolustuskykyistä teiniä läpi vihamielisen maan turvapaikkaan, menettäen matkan varrella uusia ja vanhoja ystäviä, sekä kehittäen samalla melko läheisen isäsuhteen tyttöön korvaten todellisella huolenpidolla aluksi pelkkänä liiketoimena alkaneen tehtävän. [spoiler]Paitsi että Last of Us:n lopussa uhrattiin tytön puolesta mieluummin ihmiskunnan tulevaisuus kuin oma henki.[/spoiler]   Loppurytinät ovat olleet Marvelin leffoissa yleensä se piste, jossa muuten hyvä leffa muuttuu tylsäksi, mutta nyt kyseinen ilmiö onnistuttiin välttämään vaikka läheltä liippasikin. Taas vihulaisia meni nurin sellaista tahtia, että alkoi ihmetyttää miksi nämä jatkavat työskentelyä firmalle, mutta ainakaan ei pistetty perinteiseen tapaan puolta kaupunkia säleiksi ja kaikki juoksentelu kävi jopa Loganin hengen päälle.   Jos jostain pitää natista, niin dementiapotilaan kanssa asioineena tuli vähän sellainen vaikutelma, että Xavier oli liian leppoisa ja täyspäinen vanhus suurimman osan leffasta, verrattuna juonellisesti sopivissa kohdissa olevien sekoilukohtausten olotilaan.