Tykkäsin kyllä FMA:B:stä myös! Näillä mahtoi olla aikamoinen animaatiobudjetti? Lisäksi klassistyyliset musiikit iskivät kovasti.

Muutama miniarvostelu~

Hyouka (Hyōka)

Houtarou Oreki on yläkoululainen, joka haluaisi lusia koulut niin pienin ponnistuksin kuin mahdollista. Isosisko painostaa häntä liittymään Klassisen kirjallisuuden kerhoon, jonka ainoa jäsen hän luulee saavansa olla. Kerhossa on valitettavasti myös söpö tyttö, joka on kiinnostunut mysteereistä, ja kouluvuoden aikana Houtarou huomaa tulleensa vastentahtoiseksi Sherlockiksi. Kivasti dramatisoitu ja hauskakin mysteerisarja, hyvät musiikit ja piirrosjälki.

The Melancholy of Haruhi Suzumiya

Miksi tyttö haluaa nähdä yliluonnollisia ilmiöitä niin kovasti? Miksi hänen ympärilleen alkaa kertyä niitä? Ja miksi hän pysyy asiasta autuaan tietämättömänä?

Takavuosien suosikkianime Haruhi Suzumiyan alakulo on oikeastaan tosi hyvä sarja, jonka huumori puree ja fantasiakin on kiehtovaa. Valitettavasti juttua vesittää lukiotyttö Mikurun inhottavan esineellistävä kohtelu ns. miehisen katseen kohteena. Siksi pisteet eivät huimiksi nouse, vaikka kakkoskausi pyrkii selittämään asiat parhain päin ja kokoaa tarinan, hämmästyttävää kyllä, ehjäksi kokonaisuudeksi. Mikä palkinto loputtoman kahdeksan kestämisestä…

Chuunibyou demo Koi ga Shitai! (Chuu2) (Love, Chunibyo & Other Delusions)

Yuutalla on nolo salaisuus, jota hän ei halua kenenkään tietävän: hän kärsi yläkoulussa kahdeksasluokkalaisen syndroomasta, eli eristäytyi todellisuudesta leikkimään keksimäänsä videopeli/elokuvasankaria. Edes pahimmillaan hän ei tainnut olla likikään niin vakava tapaus kuin Rikka, hänen uusi luokkakaverinsa lukiossa.

Draamassa on monia hassuja hetkiä, Scott Pilgrim -tyylisiä kerronnan vaihdoksia, romantiikkaa ja koskettavia retkiä sisimpään ja kasvamiseen.

Fullmetal Alchemist: Brotherhood

Katsoin vaihteeksi suomiteksteillä mikä paransi elämänlaatuani huomattavasti. 64 episodin tarinakaareen mahtuu monenlaista, FMA Brotherhoodin tunnusmerkkejä on järisyttävä tunnelmaskaala hupsuttelusta rajuihin yhteenottoihin ja traagisuuteen asti. Suosittelen kyllä ihan kenelle vaan. Paitsi jos ei pidä verestä piirrettynäkään.

"Moonlord" post=11582

Edelleen jatkuvia sarjoja mitä katson tällä hetkellä ovat jo aiemmin mainittu Space Brothers (astronauttisarja jonka soisin jatkuvan ikuisesti),

Mihin suuntaan uusimmat jaksot ovat menneet? Katsoin Space Brothersia astronauttikoulutuksen alkamiseen asti, mutta siinä vaiheessa sarja tuntui huonontuvan. Eräs kouluttaja vaikutti väkisin mukaan heitetyltä antagonistilta ja touhu alkoi siinä vaiheessa tuntua todella epärealistiselta. Muttan tuima tuijottelu alkoi myös hieman häiritä ja muistuttaa huonolla tavalla shounen/seinen-sarjojen persoonattomista hahmoista. :neutral:

Tykkäsin kyllä kovasti sarjan alusta, ja on ollut tarkoitus katsoa sitä eteenpäin. Mutta se on sitten jäänyt...

Kyty kirjoitti:

Eräs kouluttaja vaikutti väkisin mukaan heitetyltä antagonistilta ja touhu alkoi siinä vaiheessa tuntua todella epärealistiselta

Tarkoitatko sitä insinööriä joka heilui koko ajan viinapullon kanssa? Hauska hahmo minun mielestäni ja hänenkin käyttäytymiselleen on hyvä selitys sarjassa. Onhan sarjassa noita epärealistisia hahmoja enemmänkin, joten täyttä realismia on turha tästä hakea. Tällä hetkellä taso ei ole aivan huippua (joka oli mielestäni Hibiton kuumatka) mutta todennäköisesti Muttakin saa sen oman kuumatkansa vielä jossain vaiheessa. Ja mistäpä sitä tietää vaikkapa sarjassa päästään myöhemmin Marsiakin valloittamaan, eli potentiaalia on vaikka kuinka pitkälle sarjalle. Nythän tarina on vasta pääsemässä vauhtiin 100 jakson jälkeen :)

Tuli sittenkin aloitettua uusi Hunter x Hunter sarja. Tällä hetkellä olen katsonut 127 jaksoa ja muutama odottamassa. Alkuhan on suoraa toistoa 90-luvun sarjasta, noin 10% vauhdikkaampana vain. Ja se olikin edelleen mainiota katsottavaa, mutta sitten tämä uusi "muurahais-arcci" joka vain jatkuu ja jatkuu. Jo yli puolet sarjasta sitä ja se kun ei niinkään kiinnosta. Jo ajatuksenakin koko muurahais-ihmiset ottavat pannuun. Joitain hyviäkin kohtauksia toki on ollut mutta tiputtaa silti sarjan keskiarvon (7/10):een.

Natsuyuki Rendezvous (2012)
Nuori mies rakastuu kukkakaupan pitäjään ja hakeutuu heti töihin hänen liikkeeseensä kun huomaa ilmoituksen työpaikasta. Romanssin esteenä vain sattuu olemaan nuoren leskirouvan ex-mies joka kummittelee liikkeessä ja jonka kilpakosija muista poiketen näkee. Alku oli todella hyvä, mielenkiintoinen, hauska asetelma ja sarjassa oli mahtava tunnelma. Mutta keskikohdalla vähän lässähtää, itse en ainakaan pitänyt kauheasti "fantasia-elementeistä" ja niihin johtavasta juonesta (näin spoilaamatta sanottuna). Hyvä loppu kuitenkin. Sarjalle arvosanaksi (7/10)

Zetsuen no Tempest (2012)
Tässä oli monipuolinen sarja, jota on vaikea yhtäkkiä selostaakkaan. Maailmaan ilmestyy salaperäinen Genesis puu joka uhreja (korkeaa teknologiaa) vastaan antaa taikavoimia. Pääosassa pari nuorta kaverusta, joista varsinkin toinen, etsii vimmaisesti siskonsa murhaajaa. Genesis-puu alkaa tuhoamaan sivilisaatiota, mukana on salaperäinen organisaatio tai parikin, ja Genesis-puun maagi, kaunotar joka on vangittuna autiolla saarella...

Tarina tosiaan polveilee hyvin eikä juurikaan osaa ennustaa missä juonikuvioissa mennään viiden jakson kuluttua. Mukaansa tempaava tarina. Naismaagi on yksi mieleenpainuvimpia hahmoja hetkeen. (8-9/10)

Buddy Complex (2014)
Opiskelijapoika joutuu mechan jahtaamaksi ja toinen mecha pelastaa hänet. Pian paljastuu että nämä ovat molemmat tulleet tulevaisuudesta ja poikakin tempaistaan pian sinne, mechapilotiksi. Tulevaisuudessa maailma on jakautunut kahteen koalitioon jotka taistelevat keskenään. Ihan mielenkiintoinen sarja, yksi alkukevään 2014 parhaita. Mechalentelyä, draamaa, ystävyyttä ja vähän aikamatkailuakin. (7/10)

Lunar Legend Tsukihime (2003)
Olin kuullut tästä kehuja ja piti katsoa näin pitkään jälkikäteen. Sarja lunastikin odotukset. Vampyyrisarja, mutta ei todellakaan perinteinen. Pääosassa poika jolla on omituinen kyky nähdä ihmisten ja esineiden "heikot kohdat" ja salaperäinen naisvampyyri, blondi kaunotar joka alkaa hakeutumaan pojan seuraan. Parasta tässä oli sarjan tunnelma. Tarina sinänsä on melko keskinkertainen mutta jotenkin tämä vaan koukutti. (8-9/10)

Binbougami ga! (2012)
Pääosassa todella onnekas nainen, joka on rikas mutta eristäytynyt sekä yksi epäonnen jumalattarista joka saa tehtävkseen imeä naisen onnen pois ja täten korjata epätasapaino. Homma ei olekaan simppeli, sillä naisen onni on todella niin vahva että hän pystyy panemaan vastaan samalla mitalla. Tyylinä on siis kahjokomediaa, laji josta harvoin tykkään, mutta tämä oli ihan katsottavaa, ja pääseekin liki keskivertosarjaksi. (5/10).

Shingeki no Kyojin / Attack on Titan (2013)
Tulipa katsottua tämä kovasti hypetetty sarja. Pidin tästä mutta ei ollut ihan hypetyksen arvoinen. Tämähän siis kertoi jotakuinkin keskiaikaisesta yhteiskunnasta missä ihmiset elävät muurien ympäröimässä kaupungissa ja maaseutu on 4-50m korkeiden ihmissyöjöjättiläisten hallussa. Tarina jäi kesken eli jatkoa on varmaankin vielä tulossa joskus. (8/10)

Nisekoi (2014)
Päähenkilönä poika joka on ihastunut toiseen tyttöön, mutta estääkseen Yakuza-klaanien välisen sodan hänen on pakko esittää seurustelevansa kilpailevan Yakuza-klaanin perijättären kanssa. Kerrassaan hieno haaremisarja. Hauska ja romanttinen. Kaikki kliseet kyllä käydään läpi, mutta sarja oli niin hyvin toteutettu etteivät ne haitanneet. Vaikka tämä olikin haaremisarja pervoilun sijaan sarja oli enemmänkin söötti. Tällekin jään odottamaan jatkoa, toivon mukaan saadaan... (8-9/10)

Henkilökohtainen suosikkimangani sai tänä keväänä anime-serialisaationsa. Kyseessä on siis tennisaiheinen sarja, joka kohtelee aihettaan vakavuuden ja huumorin sopivalla sekoituksella. Se ei siis vedä tennistä shounenräjähtelyiksi, mikä on tapahtunut pitkälti kaikissa aiemmissa tennissarjoissa. Jostain syystä Baby Steps on pidetty myös 'epäurheilijoiden' parissa, joista osa on ystäviäni ja loput muuten vaan fandomissa.

Striimisivusto sarjalle.
Baby Steps Wikipediassa.
Ja sitten vielä mangalinkki.

Kyoukai no kanata
Tähän tartuin yksinkertaisesti aivan järkyttävän upean animoinnin takia. Jaksoja katsellessa pääsi melkein eufooriseen mielentilaan, koko sarja täynnä niin paljon liikettä. Tarina on aika keskinkertainen, mutta viihdyttävää katsottavaa joka tapauksessa.

Noragami
Tässä onkin sitten aivan mahtava sarja. Mahtavuuden saa aikaan ehdottomasti hahmot, joiden kemia ja kehitys ovat mukavaa katsottavaa. Tapellaan, ei turhaa fanserviceä, ei kimittäviä pikkutyttöjä - sarja just mun makuun.

Katsoin kaikki Hakuoukit yrittäessäni ymmärtää oman esitettäväni (Saito Hajimen) ajatusmaailmaa, ja saatoin tirauttaa muutaman kyyneleen. Okei, aika monta kyyneltä. Ensimmäinen kausi on välillä vähän tönkkö, mutta toinen kausi päästää tunteet valloilleen. Todella suositeltava sarja. Jopa kolmentoista jakson Shinsengumin alkuajoista kertova takaumasarja oli mielenkiintoinen.

Ihan tässä lopussa voisin muuten kysyä: tietääkö kukaan teistä hahmoa nimeltä Lucca Saarinen? On ilmeisesti sarjasta nimeltä Sekai no dragonar tai jotain vastaavaa. Vielä kun kyseisen hahmon nimi lausutaan jotenkin jännästi, ''ljukka'', kuulostaa se ihan Jukka Saariselta :lol: Jos kiinnostaa, katsokaa Mämmi kunniaan-kanavalta You Tubesta Saarinen-video.

Golden Time (2014)
Romanttinen draama joka kertoo muutaman opiskelijapojan ja -tytön välisistä ihmussuhteista. Pääosassa poika joka menetti aiemmin muistinsa kokonaan loukkaannuttuaan onnettomuudessa pian sen jälkeen kun oli tunnustanut rakkautensa tytölle. Juoni oli hyvin polveileva ja tarina olikin mielenkiintoista seurattavaa loppuun asti. Välillä oli pikkuisen rasittaviakin kohtia, juuri päähenkilön muistiongelmista johtuen. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja tätä olisi kyllä seurannut vielä vähän pidempäänkin kuin 24 jakson verran. (7/10)

Witch Craft Works (2014)
Opiskelijapoika joutuu noitien jahtaamaksi ja yllättäen luokan mallioppilas tulee puolustamaan häntä vielä voimakkaammalla taikuudella. Ja näin poika joutuu keskelle noitaklaanien välienselvittelyä, maailmaan josta hän ei ennen tiennytkään. Ihan perussarja, paljon toimintaa ja vähän romantiikkaakin. Plussaa jänisten armeijasta (6/10)

Wizard Barristers: Benmashi Cecil (2014)
Kertoo nuoresta tytöstä joka pääsee lakitoimistoon töihin, maailmassa missä osalla ihmisistä on taikavoimia. Lakitoimisto keskittyy juuri taikuus-juttujen selvittämiseen ja tyttö on itsekin voimakas taidoiltaan. Alkaa loistavasti mutta kun en itse oikein pitänyt tarinan salaliittojuonesta niin loppu vähän heikkenee. (7/10)

Avenger (2003)
Dystopia-anime. Mars on terraformattu ja siellä on useita kaupunkeja, mutta juuri kenelläkään ei mene hyvin. Maa on tuhoutunut ja Marsissakin ihmiset elävät hatkuvassa nälässä ja kaikki on rappeutuneen näköistä. Pääosissa nuori gladiaattori-nainen ja robottien korjaaja. Parasta tässä on juuri sopivan surullinen tunnelma jota hyvä soundtrack vahvistaa. (7-8/10)

Hitsugi no Chaika - The Coffin Princess (2014)
Fantasiaa ja toimintaa. Sisaruspari Tocu ja Akari ovat vähän ninjan tyylisiä palkkasotureita, ja nyt kun sota on päättynyt ja rahantulo melkein loppunut he ottavat vastaan tarjouksen tytöltä johon Tocu törmää. Tyttö, Chaika, on "magic sniper" joka etsii isäänsä, joka oli sodan häviäjä kuningas, maallisia jäännöksiä jotka ovat levinneet sotasankareiden mukana ympäri valtakuntia.

Sarja etenee vauhdikkaasti ja on ihan hyvää katsottavaa. Juoni on mielenkiintoinen ja sarja on kohtalaisen hauskakin. Syksyllä on luvassa toinen kausi. Jos jokin sarjassa jäi ärsyttämään niin se oli prinsessan puhetyyli. (7/10)

Atelier Escha & Logy: Alchemists of the Dusk Sky (2014)
Sarja kertoo alkemisteista jotka tekevät erilaisia tehtäviä. Monet niistä liittyvät luontoon, koska planeetta on lähestulkoon asumiskelvotonta autiomaata. Fantasiasarja joka menee osittain jo sadun puolelle. Sarja on hauska ja söötti, mutta juuri siitä johtuen ei kauhean syvällinen, vähän sellainen hyväntuulen sarja. (6-7/10)

Magical Warfare (2014)
Poika ja pari hänen ystäväänsä joutuu keskelle maagien välinselvittelyä, ja koska he joutuvat magian koskettamaksi, heidänkin maagiset kykynsä heräävät, ja heidät viedään taikakouluun "toiselle puolelle", maailmaan jota maagikot hallitsevat. Dramatiikkaa ja pikkuisen haaremiakin on tarjolla, mutta sarja ei silti ollut valtavan mukaansatempaava.
(6/10)

Outbreak Company (2013)
Otaku-poika vastaa kysymyksiin jotka liittyvät animeen, mangaan ja peleihin ja pääsee täydellisen tuloksensa ansiosta töihin. Joskin vähän eri tavalla kuin mitä hän odotti. Hänet kidnapataan ja viedään portalin kautta fantasiamaailmaan missä hän joutuu olemaan Japanin lähettiläs noissa jutuissa ja tehtävänä on saada kansa kiinnostumaan niistä.

Hauska ja pirtsakka sarja. Haaremia on luvassa tässäkin. Valtakunnan kuningatar on nuori tyttö joka on lähestulkono suora kopio Zero no Tsukaiman Louisesta. Pikkuisen pohditaan kolonialismia ja vähän vakavempiakin juttuja välillä. (8/10)

Bokura wa Minna Kawaisou (2014)
Poika aloittaa lukio-opinnot ja muuttaa vanhaan täysihoitolaan josa muut asukkaat ovat perinteiseen tapaan mitä omituisimpia tapauksia. Masokisti-mies, Sarja-deittailua harrastava nainen ja söötti kirjatoukka johon poika ihastuu ensi-silmäyksellä. Eli luvassa on huumoria ja romantiikkaa. (7-8/10)

Chuunibyou demo Koi ga Shitai! (2012)
eli Love, Chunibyo & Other Delusions! ja toinen kausi
Chuunibyou demo Koi ga Shitai! 2 (2014)
Poika joka tuli ala-asteella tunnetuksi vilkkaasta mielikuvituksestaan, ja joutuu sen takia pilkatuksi, haluaa aloittaa uuden elämän lukion alkaessa, mutta homman tekee vaikeaksi hänen naapurissaan asuva ja samassa luokassa oleva tyttö, Rikka Takanashi, joka käyttää jopa silmälappuakin koko ajan koska uskoo toisessa silmässään olevan maagisia voimia.

Hauska ja romanttinen sarja. Haaremiakin löytyy vähän. Rikka on ilmeisesti tehnyt suuren vaikutuksen otakupiireissä, koska hänen kuvansa tuli vastaan monissa paikoissa ennen tähän sarjaan tutustumista. Tykkäsin.
(7/10)

Yowamushi Pedal (2014)
Ensimmäinen kausi, 38 jaksoa, tuli katsottua, ja harvinaisesti seurasinkin sarjaa melkein tuoreeltaan kun yleensä odotan kunnes koko kausi on tullut ennne aloittamista. Sarja kertoo siis animenörtistä joka joutuu mukaan koulun kilpapyöräilykerhoon. Sarja on hauska ja tempaisee mukaansa mutta joitain ärsyttäviäkin juttuja on, kuten se, että sarjan päähenkilö on turhankin yksinkertainen ja paikoitellen kilpailujen viimeiset kilometrit joita venytetään aivan liian pitkään. Eli täysin realistisena kilpapyöräilyn kuvauksena tätä ei coi mitenkään pitää vaikka vähän päästäänkin sisään. Sarjassa tulee vastaan tyyppi, kilpailevan kerhon johtaja, Midousuji, joka on yksi inhottavimmista tyypeistä mitä olen koskaan animeissa nähnyt. Todella vittumainen ja jo ulkonäkökin saa verenpaineen nousemaan, eli siis hyvin onnistuneesti kirjoitettu
(8/10)

No Game, No Life (2014)
Sisarukset jotka ovat huippupelaajia tempaistaan maailmaan missä kaikki konfliktit, sodat mukaanlukien, ratkaistaan pelaamalla. Simppeli idea mutta todella hienosti kirjoitettu. En ole näin fiksua sarjaa nähnyt sitten Steins; Gaten ja Death Noten. Sarja etenee vauhdikkaasti mutta jää silti kesken koska tässä on vain 12 jaksoa. Harvoin olen odottanut jatkoa yhtä innolla. Joka välissä oleva vilauttelu ja pikku pervoilu voi tosin häiritä joidenkin katseluelämystä. Fantasiamaailma jonne pelaajat joutuvat on kutkuttavan mielenkiintoinen, kaikkine super-rotuineen, joiden spesiaalikykyjä vastaan pelkkien ihmisten pitäisi pärjätä. (9-10/10)

Scrapped Princess on ainakin alussa varsin perinteistä seikkailullista keskiaikafantasiaa. Nuori ja naiivi tyttö Pacifica pakenee ottosisarustensa suojeluksessa häntä vainoavan uskontokunnan palvelijoita, koska jumalallinen ennustus on julistanut hänen tuhoavan maailman 16:na syntymäpäivänään. Pian hänen kannoillaan on myös mystisen voimallisia olentoja, muinaisen konfliktin osapuolia jotka tahoillaan yrittävät joko suojella häntä tai edesauttaa hänen kuolemaansa.

Tarinan edetessä mukaan ilmestyy superteknologiaa, ja fantasiamaailman salattu menneisyys paljastuu vähitellen. Visuaalinen toteutus ei juuri silmiä hivele, mutta ajaa asiansa. Juoni on viihdyttävä, joskin kohtalaisen kliseinen. Tarina etenee välillä turhan hitaasti.

Utakoi ammentaa inspiraationsa historiallisesta runokokoelmasta. Sarja koostuu lyhyistä rakkaustarinoista, jotka sijoittuvat muinaiseen Japaniin ja kertovat todellisten historiallisten henkilöiden kohtaloista hovielämän kiemuroissa. Tarinat ovat enimmäkseen katkeransuloisia olematta kuitenkaan liian totisia. Joissakin jaksoissa nähdään kertojahahmojen keventävän huumorin sketsejä, jotka olisi ollut parempi jättää sarjasta pois. Animaatio on yksinkertaista ja näyttää pienellä budjetilla väsätyltä, mutta sen antaa helposti anteeksi.

Gokukoku no Brynhildr alkaa lupaavasti muttei lunasta odotuksia. Se perustuu laajaan mangasarjaan, jonka pitkä tarina on väkisin ahdettu 13 lyhyeen jaksoon - ja tämän todellakin huomaa. Viimeistään puolivälin paikkeilla mopo karkaa lapasesta ja tapahtumia singotaan ruudulle hirveällä tahdilla. Lisäksi kallisarvoista ruutuaikaa tuhlataan ylenpalttiseen fanipalvelulla mässäilyyn. Loppuratkaisukin jättää todella isoja kysymyksiä avoimeksi.

Juoni sinällään on varsin kiehtova, ja siinä olisi ollut aineksia todella hyvään sarjaan. Päähenkilö Murakami on valokuvamuistin omaava koulupoika, jonka lapsuudessa tuntema tyttö menehtyi traagisesti heidän molempien pudottua alas korkean padon harjanteelta. Tyttö oli väittänyt nähneensä avaruusolennon ja oli luvannut viedä hänet sitä katsomaan. Tapaturmasta asti Murakami on tiiraillut tähtiä kaukoputkilla. Eräänä päivänä hänen luokalleen ilmestyy uusi oppilas, joka näyttää epäilyttävästi hänen lapsuuden ystävältään. Tämä käyttäytyy kummallisesti ja osoittautuu piakkoin omaavan yliluonnollisia voimia. Siitä alkaa verinen ja pelottavakin tarina, joka johtaa salaisten ihmiskokeiden jäljille.

Ambition of Oda Nobuna kertoo videopelinörtistä joka jostakin selittämättömästä syystä siirtyy keskiaikaista Japania muistuttavaan maailmaan, jossa tietyt asiat ovat oudosti vinksallaan - ennen muuta se, että monet aikakauden kuuluisista sotaherroista ovatkin söpöjä tyttösiä.

Koska päähenkilö Yoshiharu on historiallisen strategiapelin (Nobunaga's Ambition) intohimoinen pelaaja, hän osaa "ennustaa" tulevien tapahtumien kulun. Tämän ansiosta hän päätyy palvelemaan Oda Nobunaa, joka on maineikkaan Oda Nobunagan naispuolinen vastine tuossa maailmassa. Sarja on kohtuullisen tasapainoinen yhdistelmä komediaa, toimintaa ja draamaa. Animaatio on hyvätasoista ja tekninen toteutus ylipäätäänkin ajanmukaisen laadukas.

Carnival Phantasm (2011)
Komediasarja jossa hahmoina olivat tutut tyypit Lunar Legend Tsukihimesta ja Fate/Stay Nightista. Kesti hetken aikaa tottua sarjan tyyliin kun alkuperäissarjat olivat niin paljon vakavempia, mutta ihan katsottava tämäkin oli. Pidin sarjan alkutunnarista (4-5/10)

Knights of Sidonia (2014)
Sarja sijoittuu tulevaisuuteen missä valtavat avaruushirviöt ovat tuhonneet maapallon ja ihmiskunnan rippeet vaeltavat sukupolvi-aluksissa ympäri galaksia. Sarja seuraa yhden tällaisen aluksen matkaa. Päähenkilö on kasvanut yksin aluksen tunneleissa ja viemäriverkostoissa päivät vanhaa simulaattoria pelaillen kunnes nälkä ajaa ylös ja hän joutuu kiinni. Pojan kasvatti-isä oli legendaarinen mecha-pilotti ja poikakin laitetaan heti mechan puikkoihin missä hän osoittautuukin ilmiömäiseksi. Piirrostyyli on vähän muista animeista poikkeava, aivan kuin siihen olisi lisätty ripaus Moebiusta mukaan. Sarja veti puoleensa ja odotan jatkoa mielenkiinnolla. (8/10)

Tokyo Ravens (2013)
Taikuuden käyttäjät kahinoivat keskenään. Maagikot pystyvät loitsimaan mm. erilaisia suojakenttiä, hyökkäysloitsuja ja kutsumaan familiareita luokseen halutessaan. Pääosassa poika joka lopulta suostuu menemään shamaanikouluun. Romantiikkaa ja toimintaa. Pikkuisen keskivertoa parempi sarja. (6-7/10)

Gokukoku no Brynhildr - Brynhildr in the Darkness (2014)
Poika joka menetti lapsuudenystävänsä onnettomuudessa saa luokalleen tytön joka on kuin täysi kopio lapsuudenystävästä, nyt vain vanhempana. Tyttö ei kuitenkaan muista poikaa, eikä juuri mitään muutakaan parin viime vuoden lisäksi. Pian paljastuu että tytöllä on supervoimia, on hallituksen jahtaama ja hänellä on vain vähän elinaikaa koska tarvitsee päivittäin pillereitä, jotka ovat käymässä vähiin. Kun kuulin sarjasta ekan kerran kuulin maininnan "kuin Elden Lied, mutta seksikkäämpi" ja sehän päti sarjaan hyvin. Haaremia pukkaa ja faniserviceäkin löytyy aina välillä. Sarja oli tarinaltaan kuitenkin melko mielenkiintoinen. (7-8/10)

Soredemo Sekai wa Utsukushii - The World Is Still Beautiful (2014)
Pääosassa on Sade-maan prinsessa joka naitetaan Aurinko-maan kuninkaalle. Kuningas paljastuu teini-pojaksi ja alku ei lupaa mitään hyvää mutta pian he ystävystyvät. Hieno sarja, tunteellinen tarina ja mielenkiintoinen, mutta nimestä huolimatta silti kohtalaisen realistinen fantasia-maailma. Prinsessa on yksi parhaita naishahmoja aikoihin. (7/10)

Aesthetica of a Rogue Hero (2012)
Fantasiamaailman sankari pelastaa kukistamansa Demoni-kuninkaan tyttären ja tuo hänet omaan maailmaansa eli Japaniin, missä he liittyvät kouluun, jossa opetetaan "sankareita" käyttämään kykyjään. Komea ja salaperäinen sankarimme saa tietysti pian haaremin ympärilleen. Ihan katsottava sarja mutta ei tarinaltaan mikään erikoinen. (5/10)

Black Bullet (2014)
Ihmiset elävät piiritettynä kaupungissa jonka ulkopuolella valtavat hirviöt vaeltavat. (Kuulostaa tutulta, Attack on Titan..., köh köh). Ihmiset joiden kosketus tähän mutaatioita aiheuttavaan virukseen nousee yli 50 prosenttiin muuttuvat itsekin hirviöiksi. Mutta sitä ennen he omaavat supervoimat ja metsästävät hirviöitä pitäen kaupungin turvallisena. Nämä supervoimaiset ovat pääasiassa pikkutyttöjä ja sankarimme saakin pian loli-haaremin itselleen... Noh, tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen, välillä surullinen ja koskettavakin. (8/10)

Nurarihyon no Mago (2010)
Päähahmo on nuori poika joka on demoniklaanin tuleva johtaja. Poika on itse aivan ihmisen näköinen ja kulkee koulussa normaaliin tapaan, mutta hänen kotonaan on melkoinen hirviölauma. Nämä ovat hyvää tarkoittavia, rauhallisia demoneita (yokai), mutta kaikki demonit eivät ole vastaavia ja pian alkaakin jännitys tiivistyä kahden klaanin välillä. Samaan aikaan poika ystävystyy luokkakavereidensa kanssa ja haaremiakin alkaa kerääntyä. Eli ihan perus-sarja... (6/10)

Näiden lisäksi yritin katsoa No-Rin (Nourin) sarjaa joka kertoo pojasta jonka maatalousoppilaitokseen tulee oppilaaksi suosittu idoli-tyttö, jäi muutamaan jaksoon koska tarina oli heikko ja ennalta-arvattava, en pitänyt huumorin yrityksistäkään.

Samaten Saikano jäi muutamaan jaksoon. Sodassa oleva maa, opiskelijapojan ja ase-tytön romanssi (tytöstä oli siis muokattu tuhovoimainen, lentokykyinen ase). Ei vain kiinnostanut enkä pitänyt animaatiostakaan.

Inugami-san & Nekoyama-san on hauska pieni lyhytanime, joka perustuu neliruutuiseen strippisarjakuvaan. Kaikki jaksot ovat alle viiden minuutin mittaisia, hyvin tiiviitä huumoripaketteja. Inugami on koiramainen tyttö, joka tykkää kissoista. Nekoyama on kissamainen tyttö, joka tykkää koirista. Kun he kohtaavat toisensa koulussa, lempi leiskuu heti ensisilmäyksellä. Sarjan viehätys perustuu nopeaan sanailuun ja omalaatuisiin henkilöhahmoihin, osittain myös söpöilyyn ja vahvoihin yuri-viboihin. ^^

From Up on Poppy Hill (2011)
Goro Miyazakin ohjaama ja osittain Hayao Miyazakin kirjoittama elokuva tytöstä joka on menettänyt merimies-isänsä ja viestittelee kukkulaltaan laivojen kanssa lipuilla. Tyttö tutustuu mielenkiintoiseen poikaan joka on samassa koulussa ja liittyy mukaan hankkeeseen kunnostaa vanha, romutus-uhan alla oleva koulurakennus. Keskiverto elokuva, ei päässyt ihan Miyazakin normaalille tasolle tällä kertaa. Ei suurempaa valitettavaa, muttei tempaissut mukaansakkaan valtavasti. (6/10)

Fullmetal Alchemist: The Sacred Stars of Milos (2011) elokuva
Aivan loistava elokuva alkemistiveljeksistä. Vauhdikas, mukaansatempaava seikkauli hyvällä tarinalla. Pojat joutuvat kaupunkiin jota ympäröi syvä kuilu. Kuilun pohjalla asuva kansa on alistettuja rääsyläisiä jonka vastarintaliike yrittää taistella vastaan. (9/10)

Ghost in the Shell: Arise OVA (2013)
Ghost in the Shellin paljon parhattu kolme jaksoa pitkä uusintalämmitys. Tämä sai valtavasti haukkuja uuden, huonomman hahmojen ulkonäkönsä takia. Hahmothan olivat samoja kuin Ghost in the Shell: Stand-Alone Complex sarjalla ja elokuvilla, joiden prequel tämä on. Tarina oli sentään ehtaa GitSiä eli kyberpunkkia ja salaliittoja parhaimmillaan. (8-9/10)

Aldnoah-Zero (2014)
Marsin prinsessa saapuu maapallolle vierailulle tarkoituksenaan liennyttää kireitä välejä. Marsilaiset sodanlietsojat järjestävät prinsessan salamurhan ja käyttävät sitä tekosyynä Maapallolle hyökkäämiseen. Sarja seuraa koululuokan touhuja mechan puikoissa ja prinsessan (joka ei kuollutkaan attentaatissa) ja tämän uskollisen ystävän seikkailuja. Kaikki vähänkin avaruusoopperaan vivahtava kiinnostaa aina ja tätäkin katsoin mielenkiinnolla. Harmittavasti toiminta oli mechapainotteista kunnon avaruusaluksien sijaan. Visuaalinen ilme oli hyvä ja tarina antoi paljon pohdittavaa sodasta ja vihasta. Prinsessa oli upea hahmo ja samaten fiksu poika, joka osoittautui mestariksi mechan ohjaajana, oli myös mielenkiintoinen. (8/10)

Code:Breaker (2012)
Tyttö näkee tapauksen missä poika polttaa muutaman tyypin niin ettei mitään jää jäljelle, ja kun poika tulee vaihto-oppilaaksi hänen luokalleen hän alkaa vahtimaan tätä salamurhaajaa, ettei tämä tekisi lisää pahojaan. Alkaa ihan OK, mutta heikkenee tosi pahasti loppua kohti kun supervoimaiset tyypit alkavat tappelemaan keskenään ja hallituksen salaliittoa alkaa paljastua. Olin vähällä jättää kesken. (3/10)

Hunter x Hunter (2011)
Sarja päättyi 148 jakson jälkeen. Alkuosahan (joku 60-70 jaksoa) tästä oli vanhan sarjan kertausta pikkuisen nopeutettuna, eli laatu-animea. Sitten alkoi aivan liian pitkä muurahais-arcci joka ei itseäni kiinnostanut suuremmin, siinä missä parhaat tarinat olivat ysin arvoisia tälle annoin vitosen, meni vähän liiaksi Dragonball Z-tasolle, eli vastaan tulee taas entistä kovempi vastustaja, treenataanpa vähän ja annetaan sitten turpiin. Viimeinen tarina Killuan sisaresta oli sitten taas vähän mielenkiintoisempi. (7-8/10)

Inari, Konkon, Koi Iroha (2014)
Ujo tyttö saa paikalliselta jumalattarelta voimia muuttaa ulkonäköään halutessaan ja käyttää niitä sitten yrittäessään ottaa kontaktia poikaan johon on ihastunut, usein erilaisia kommelluksia aiheuttaen. Hauska sarja, hieno ystävyys jumalattaren kanssa ja vähän japanilaista mytologiaa. (7/10)

Infinite Stratos (2011)
Maailman ainoa poika joka pystyy ohjaamaan mechaa jouluu kouluun tyttöjen keskelle, eli haaremia pukkaa. Aivan perussarja, huumoria, romantiikkaa ja toimintaa. ps. Charles oli söötti. Mukava tyyppi kaikkien tsundere-hahmojen keskellä.. (6/10)

Nobunaga the Fool (2014)
Melkoinen sillisalaatti kun päähenkilöinä on Nobunagan lisäksi mm. Jeanne D'Arc, Leonardo DaVinci, Kuningas Arthur ja Aleksanteri Suuri, mechapilotteina kun käydään taisteluita Itäisen maailman sisällä ja myöhemmin Läntistä maailmaa vastaan ley-linjojen hallinnasta. Tätä tuli katsottua piiitkään, välillä oli kuukaudenkin taukoja, ei vaan jaksanut valtavasti kiinnostaa. (5/10)

Onee-chan ga Kita (2014)
17 vuotias tyttö saa 13 vuotiaan sisar-puolen ja ihastuu sööttiin poikaan, mistä sitten yritetään repiä huumoria tässä minisarjassa (3 minuuttisia jaksoja) (5/10)

Rokujouma no Shinryakusha!? (2014)
Opiskelijapoika vuokraa huoneen vanhasta talosta ja joutuu taistelemaan siitä tyttölauman kesken, sitä kun haluaa eri syistä hallintaansa mm. siellä majaileva aave, Maanalaisten prinsessa, korkean teknologian kulttuurin prinsessa ja taika-tyttö. Pikkuisen huumoria, toimintaa ja romantiikkaa. (4/10)

Saki: Nationals (2014)
Kolmas sarja Mahjongia pelaavista tytöistä. Kahden edellisen sarjan pelaajaporukat pääsevät vihdoinkin lopputurnaukseen. Josko taso on laskenut hiukan tai sitten ei vaan enää jaksanut kiinnostaa niin paljoa, mutta tämä hävisi ainakin ekalle kaudelle. Eikä tarina loppunut vieläkään eli jatkoa saadaan joskus, ehkä (5-6/10)

Uusi animekausi alkoi taas ja siellä on muutama sarja jota odotan mielenkiinnolla. Grisaia no Kajitsu tuli pelattua läpi Visual Novelina ja pidin siitä kovasti. Erikoiseen kouluun saapuu salaperäinen poika ja hänen, sekä kaikkien tyttöjen taustalla on omia salaisuuksiaan jotka alkavat tarinan myötä paljastua. Sotilaana poika on hyvä poikkeus perinteiseen haaremisarjojen sankariin verrattuna. Voimakas hahmo joka pitää malttinsa joka tilanteessa. Luvassa on hyvää ja koskettavaa tarinaa ja seuraan mielenkiinnolla minkä polun tekijät valitsevat, toivon Amanea..

Hieno mmorpg-fantasia Log Horizon sai kakkoskauden, mitä odotan myös innolla.

Fate/stay Night - Unlimited Blade Works joka aikaisemmin on tehty elokuvan muodossa saa tv-version. Odotan kovasti.

Pyöräilysarja Yowamushi Pedal saa jatkoa Grande Roadilla ja Buddy Complex saa myös jatkoa. Meinasi unohtua kiva Hitsuji no Chaika joka saa myös jatkoa. \o/

Aloin katselemaan pitkästä aikaa taas animea. Välissä taisi olla melkein vuoden tauko, mutta innostus heräsi uudestaan joskus lokakuun lopulla ja olen käynyt läpi jo monia elokuvia ja kaikki lähivuosina tehdyt Attack on Titan, Girls und Panzer, Steins;Gate, Mushishi sekä Love, Chunibyo & Other Delusions sarjoihin liittyvät OVA:t, elokuvat ja muut lisämateriaalit, joten kohta voisi siirtyä myös uusien sarjojen pariin..

Tuossa lista parhaiten mieleen jääneistä yksittäisistä animeleffoista vaikka noin kuukauden ajalta:

Venus Wars
Tulevaisuuden Venuksessa on kaksi keskenään vihoittelevaa mannerta ja tarinan keskipisteessä on eräänlainen moottoriurheilutiimi pienemmästä valtiosta, sekä myös maapallolta saapunut reportterityttö joka yrittää tehdä juttua maiden kärjistyvästä tilanteesta. Vihollinen tekee yllätyshyökkäyksen kaupunkiin kesken kisojen ja valtaa sen nopeasti, mutta olojen kurjistuessa tiimi päättää ryhtyä sissisotaan lähes voittamattomilta tuntuvia jättiläistankkeja vastaan.

Roujin Z
Terveysministeriö kehittää älykkään robottivuoteen hoitamaan vanhuksia, mutta laitteen prototyyppi alkaa sekoilemaan arvaamattomin seurauksin. Komediaa scifielementein.

Summer days with Coo
Edo-kaudella elävä nuori Kappa (Kilpikonnamainen taruolento) joutuu eri vaiheiden kautta horrokseen maan alle, kunnes Koichi poika löytää hänet sattumalta nykyajan Tokiossa ja ottaa mukaan kotiinsa. Perhe-elämä sujuu aluksi ihan hyvin, mutta kun tieto ilmielävästä Kapasta leviää myös ulkopuolisille, niin uteliaat ihmisjoukot ja tekevät elämisestä hankalaa. Hieno ajatuksia herättävä elokuva, mutta välillä myös aika surullinenkin.

Piano no Mori: The Perfect World of Kai
Pianonsoittoa harrastava Shuhei muuttaa uuteen kaupunkiin ja alkaa harjoittelemaan erästä kilpailua varten. Hän tutustuu koulussa myös eksentriseen Kaihin, joka on opetellut soittamaan metsään hylätyn flyygelin avulla, mistä kukaan muu ei tunnu saavan mitään ääniä irti. Ehkä vähän tylsähkö aihe, mutta ainakin musiikkipuoli oli loistavaa.

Redline
Upeasti piirretty scifitarina nuoresta kilpa-ajajasta, joka yrittää päästä galaksin tärkeimpiin kisoihin nimeltä Redline. En olisi uskonut, että voin pitää niin paljon jostakin "urheiluanimesta", mutta tämä oli kyllä mahtavan omaperäisen näköistä ja villiä meininkiä, vaikka tarinan pääjuoni olikin melko yksinkertainen.

Mai Mai Miracle
Menneistä ajoista haaveilevan tytön elämää 50-luvun maaseutukaupungissa muutamien koulukavereiden ja sinne muuttaneen ujon tokiolaistytön kanssa. Tarina seuraa samalla myös alueella muinoin asuneen prinsessan vaiheita. Hienoa ajankuvaa lapsuuden ulkoleikeistä, joista tuli myös omat ojan patoamiset mieleen.

Colorful
Kuollut nuorukainen saa toisen tilaisuuden ja pääsee koeajaksi takaisin elävien kirjoihin itsemurhaa yrittäneen kuvataiteita harrastavan pojan kroppaan. Välillä aika melankolista meininkiä, mutta oli tarinassa myös jonkinasteinen rakkauskolmiokin.

Fuse: Teppou Musume no Torimonochou
Syrjäseudulla asuva metsästäjätyttö muuttaa veljensä luokse Edoon, ihastuu mystiseen muukalaiseen ja törmää siellä myös yliluonnollisiin "ihmiskoiriin", joiden tappamisesta on luvattu palkkio. Tykkäsin leffan yksityiskohtaisesta ja realistisesta piirtotyylistä, mutta oli siinä myös huumoria ja toimintaakin.

Psychic School Wars
Kouluun tulee uusi oppilas jolla on erikoisvoimia minkä avulla hän alkaa tuomaan ihmisten piileviä psyykkisiä kykyjä esiin ja lumoaa lähes kaikki vähitellen puolelleen. Kenji Seki niminen poika näkee sen läpi ja alkaa kamppailelemaan vastaan. Juonesta en niin välittänyt, mutta elokuva oli ainakin hyvin kaunista animaatiota erityisesti taustojensa osalta. Parhaista tuli melkein Makoto Shinkain visiot mieleen.

Welcome to the Space Show
Vauhdikas tarina siitä kun viiden lapsen porukka törmää sattumalta alieniin ja he pääsevät seikkailulle avaruuteen, missä vilisee toinen toistaan omituisempia olioita, paikkoja ja vempaimia. Myös arkkitehtuuri oli hienon näköistä ja visuaalisesta puolesta tuli usein mieleen melkein kuin joku psykedeelinen yhdistelmä Jetsoneiden ja Star Warsin tyyleistä.

Wolf Children Ame and Yuki
Nuori nainen ihastuu ihmissuteen ja opiskelijaromanssi syvenee lopulta perhe-elämäksi. Muuntautumiskykyisiä lapsia on kuitenkin vaikea kasvattaa huomaamatta suurkaupungissa, joten on pakko muuttaa hiljaiseen maalaiskylään. Uudessa elämäntyylissä riittää haasteita ja myös murrosikään varttuminen sekä yhteiskuntaan sopeutuminen aiheuttavat myöhemmin omat ongelmansa. Kaunis ja paikoitellen aika koskettavakin tarina.

Patema Inverted
Maanalaisessa yhteisössä elävä Patema löytää tunneleita tutkiessaan reitin ulkopuolelle, missä painovoima toimii käänteisesti sisäpuolen ihmisiin ja esineisiin. Maan pintaa hallitsee uskonnollisen fanaatikon johtama poliisivaltio missä "käänteistä väkeä" vain demonisoidaan, mutta Patema törmää siellä Eiji poikaan joka pelastaa hänet eräästä vaarallisesta tilanteesta ja alkaa myös piilottelemaan tyttöä. (Perusideassa on siis jotain samaa kuin vaikka vuotta aikaisemmin ilmestyneessä Upside Down elokuvassa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Tässä tarinassa painovoimaeroille löytyi myös tieteellinen selityskin ja anime oli mielestäni muutenkin toimivampi kokonaisuus kuin Upside Down.)

Tuuli nousee / Kaze Tachinu
Ilmailusta jo lapsena kiinnostunut Jiro opiskelee insinööriksi ja pääsee suunnittelemaan lentokoneita Mitsubishin tehtaalle 20-luvun lopussa. Tarina alkaa saamaan myös romanttisempiakin sävyjä, kun Jiro törmää sattumalta neitoon jota hän auttoi opiskeluaikoinaan Tokion maanjäristyksen keskellä. Elokuva oli taattua Miyazaki/Ghibli-laatua vähän aikuisempaan makuun, eli realistisen näköistä ajankuvaa ja vauhdikkaita uninäkymiä täynnä upeita vanhanajan lentokoneita sekä muutakin kiinnostavaa teknologiaa, arkkitehtuuria ja maisemia.

Captain Harlock
Nuorukainen hyväksytään legendaarisen lainsuojattoman miehistöön ja on heidän mukanaan avaruustaisteluissa ja muissakin vaaroissa, mutta liittymiseen on myös toinen salainen syy. En ole nähnyt alkuperäistä 70-luvun sarjaa, mutta ainakin tämä uusi 3D-anime oli ihan viihdyttävä elokuva, mutta ei mitään sen syvällisempää.

Olen kerännyt tämän threadin arvostelujen ja animewatcher nettisivun arkistojen avulla listan noin kahdeksastakymmenestä 12-26 jakson mittaisesta sarjasta, joten toivottavasti sitä saisi vähennettyä talven mittaan edes kolmanneksella, kunnes anime alkaa taas kyllästyttämään.
Yritän seurata aika monipuolisesti eri genrejä, mutta urheiluun ja peleihin liittyvät jätän yleensä suosiolla pois listalta sekä myös pitkät mammuttisarjat, koska on aina kivaa jos koko sarjan pystyy katsomaan loppuun viimeistään kolmen illan aikana. Historialliset aiheet ja scifi ovat yleensä kiinnostavimpia, mutta jos sarjan keskiarvo animewatcherissa on 7,5-8 ja pituuskin alle 30 jaksoa, niin se päätyy herkästi listalleni, vaikka aihe tai genre ei olisikaan mikään vanha suosikkini.

"Louhikäärme" post=11160

Vanhahko uutinen, mutta lienee syytä laittaa tänne: Goro Miyazaki ohjaa Ronja ryövärintytär -TV-animen.

Katsoin tästä trailerin, ja olipa kankeaa tietokoneanimointia. Voiko olla lopullista jälkeä...

Mulla on jotenkin hankaluuksia löytää mitään katsomisen arvoista animea, niin olisko kellään vinkkejä mulle? Tähän mennessä olen nähnyt vaan Studio Ghiblejä, paras niistä taisi olla Ponyo. (Suosittelua saattaa helpottaa tieto, että mangapuolella suosikkejani on Chi's Sweet Home, Neiti Koume, Kitchen Princess ja Yotsuba.)

Vähän sama ongelma täällä... Olen toisinaan katsellut Cruchyroll-sivustolla niitä sarjoja joita siellä saa ilmaiseksi katsoa. Nyt olen kyllä ihan pihalla siitä mitä sarjoja on tullut viimeisen vuoden aikana. Itsellä on ongelmana että vaikka pitäisin mangasta, en välttämättä kestä animea, mutta toisaalta joskus animeversio on jopa parempi...

[b]Polar bear cafe[/b] saattaisi olla sellainen joka kannattaa ainakin tsekata. Kyseessä on hiukan outo sarja mukavalla tunnelmalla, tosin se ei taida mennä ihan yksiin mangasuosikeiden kanssa.

"kyty" post=25197

[b]Polar bear cafe[/b] saattaisi olla sellainen joka kannattaa ainakin tsekata. Kyseessä on hiukan outo sarja mukavalla tunnelmalla, tosin se ei taida mennä ihan yksiin mangasuosikeiden kanssa.

Näyttää hauskan surrealistiselta ja leppoisalta, pitää katsoa joskus kun ehtii.. Omat animeinnostuksen jaksoni päättyvät aina lopulta siihen että kaikki tuntuu niin teineille suunnatuilta (tai ehkä vielä pahempaa aikuisille miehille, jotka on teinin tasolla) ja on joko tympeän väkivaltakeskeisiä tai sitten irstaisiin juttuihin keskittyviä. "Aikuisten" anime on sitten yleensä niin naiivin angstista ja tekotaiteellista että sinne teinien puolelle sekin menee. Tuo vaikuttaa sellaiselta missä ei varmaan kumpaakaan ongelmaa ole.

Joitakin tämän syksyn meneillään olevia sarjoja, joita olen seuraillut:

Inou-Battle: Koulun kirjallisuuskerhon jäsenet saavat itselleen yliluonnolliset voimat, mutta heillä ei ole niille mitään järkevää käyttöä. Niinpä he käyttävät kykyjään huvitteluun. Tämän sarjan huumori aukeaa paljon paremmin jos on nähnyt Chuunibyou demo koi ga shitai:n.

Celestial Method: Idyllinen pikkukaupunki, mystinen järven yllä leijuva lautanen joka toteuttaa toiveesi(?), joukko lapsia joista tulee nuoria joiden ystävyys rakoilee pahasti, ja yksi heistä on unohtanut mitä kauan sitten tapahtui. Kuulostaa sekavalta mutta tämä on oikeasti aika söpö ja kiehtova sarja.

Gugure! Kokkuri-san: Tyttö nimeltä Kohina asuu ypöyksin talossaan, väittää olevansa eloton nukke ja popsii järjettömiä määriä pikanuudeleita. Kohina manaa luokseen kettuhengen nimeltä Kokkuri-san, joka päättää asettua taloksi ja yrittää saada Kohinan elämään ihmisiksi. Kuvioihin ilmestyy pian mm. stalkkeri-koirahenki ja renttumainen viinasta ja naisista pitävä supikoirahenki. Omituista huumoria ja popkulttuuriviittauksia satelee.

Shirobako: Anime joka kertoo animaatiostudion työntekijöiden kaoottisesta työstä animesarjan tuotannossa.

Akame ga Kill: Näyttää aluksi kliseiseltä fantasiaseikkailu-animelta mutta muuttuu hyvin pian synkäksi ja veriseksi tarinaksi dekadentin valtakunnan tyranniaa vastaan toimivien salamurhaaja-terroristien joukkiosta. Hahmoja kuolee kuin kärpäsiä, eikä oikeastaan kukaan ole turvassa.

Parasyte -the maxim-: Niljakkaan iskevä kauhusarja. Eräänä päivänä maapallolle saapuu alieeni-loiseliöitä jotka ottavat ihmisten ruumiita valtaansa ja kulkevat salaa keskuudessamme, syöpötellen välillä kannibaalisti pahaa-aavistamattomien uhrien lihalla. Päähenkilö Shinichi on reppana nörttipoika, jonka oikeaan käteen pesiytyy loisolio kun sen yritys tunkeutua hänen aivoihinsa epäonnistui. Shinichi joutuu vastentahtoisesti liittoutumaan kätensä vallanneen olennon kanssa taistellakseen alieenisoluttautujia vastaan.

Tuli katsottua jouluna päättynyt Sword Art Online II (2014)

Ekassa Sword Art Onlinessä päästiin tutustumaan pariin MMO fantasiapeliin ja tässä tulee kolmas, joka on fantasian sijaan pvp ammuskelua. Kiriton lisäksi tässä kauden ekassa puoliskossa on päähenkilönä sniper-tyttö, joka ei tosielämässä kestä aseita ja on tullut peliin yrittämään siedätyshoitoa. Kauden toinen puolisko onkin sitten taas fantasiaa, vanhassa tutussa maailmassa.

Pidin sarjasta kovasti vaikka kerronta ei aivan parasta huippua ollutkaan. Tällä kertaa molemmat arcit olivat mielenkiintoisia, eka juonensa ja toinen tunnelatauksensa puolesta joka varsinkin lopussa peräti kostutti silmäkulmiakin. (9/10)

Meinasi unohtua. Sain tänä aamuna loppuun pitkään katsomani Hell Girl (2005) sarjan. Keskiyöllä netissä voi ilmoittaa haluamansa kohteen nimen Hell Girlille, joka sitten noutaa ilmoitetun kohteen heti helvettiin, mutta maksuna on se, että ilmoittajakin joutuu kuolemansa jälkeen myöskin helvettiin. Eli sarjassa kerrotaan ihmisistä jotka kokevat erilaisia vääryyksiä ja haluavat kostaa sen, hinnalla millä hyvänsä. Alussa sarja toistaa itseään pahasti, minkä takia katsoinkin tätä pieninä annoksina, mutta lopussa juoni vähän mutkistuu kun eräs reportteri alkaa pikkutyttönsä kanssa selvittää tapauksia ja yrittää estää niitä. Hieno tunnelmapala, hyvät musiikit, mutta välillä turhankin masentava aiheidensa takia. (7/10)

Gintama ehdottomasti paras. Aikoinaan tuli metsästettyä ja katsottua paljon eri genren animeja, mutta mikään ei yltänyt lähellekään Gintaman tasoa. Manga ja anime kumpikin yhtä tasokkaita. Olen lukenut englanninkielisiä käännöksiä, jotka ovat Matthew Rosinin ja Drew Williamsin käsialaa. Kerrassaan mahtavia aivonyrjähdyksiä ja kielikukkasia (Esim. vol 2: "Ix-nay on the am-hay! You're gonna queer the deal, jackass!").
Parasta Gintamassa ovat hahmot, jotka ovat yksistään mielenkiintoisia ja tukevat toistensa hyviä ja huonoja puolia tasokkaasti. Pahin puute animessa ja mangassa on yleensä se, että päähahmo voi olla ihan mielenkiintoinen, mutta muut hahmot paperinohutta täytettä, eikä homma kanna kovinkaan pitkälle. Itselle terävät, vahvat ja selkeästi massasta erottuvat hahmot ovat pääjuttu. Täytyy olla joku, johon saa heti ensimmäisestä kerrasta "yhteyden".
Gin-san on kaikin puolin loistava. Näennäisesti laiska ja välinpitämätön jätkä, josta ei paljoa saa irti (ainakaan vuokrarahoja), mutta tosipaikan tullen osoittaa todellisen olemuksensa: viimeiseen asti kunniallinen, luotettava ja puhdas sydäminen soturi, jonka sielu loistaa muita kirkkaammin. Huumori sarjassa on täysin älyvapaata, vinksahtanutta ja persoonallista. Luulen, että muutkin ihmiset, jotka diggaavat esim. Seinfeldin, Curb Your Enthusiasmin ja Monty Pythonin huumorista, tykkäävät myös tästä.

Ja tosiaan, itse asun Oulussa ja olen voluumini ostanut Fantasiapelit- liikkeestä. Hinnat olleet 8 euroa per kirjanen, mikä ei kovin paha hinta ottaen huomioon sarjan laadun. Voluumeja on aika pitkälle tarjolla, eikä paria poikkeusta lukuunottamatta ole ollut jotain tiettyä numeroa tarjolla. Aika pian tilaavat tilalle uuden.

Edellisen viestin jälkeen olen nähnyt myös tämmöiset animeleffat The Tale of Princess Kaguya, The Sky Crawlers & King of thorn, joista etenkin ensimmäinen oli laatukamaa. Piristävän erilainen piirtotyylikin normianimeen verrattuna.

Mainitsin jo aiemmin, että olen kerännyt vuosien varrella pitkän listan kiinnostavan oloisia animesarjoja. Ne olivat ennen vain aakkosjärjestyksessä, mutta lajittelin sarjat pari kuukautta sitten julkaisuvuosien mukaiseen järjestykseen ja aloin sitten katselemaan noin 5-10 jakson päivävauhdilla alkaen vanhimmista.
Tässä siis kaikki marraskuun jälkeen tsekkaamani sarjat, ennen kuin määrä ehtii kasvaa älyttömän pitkäksi. En jaksanut kirjoittaa kaikkiin omaa esittelytekstiä, joten useissa on vain animewatcherista kopioidut litaniat..

Nadia: The Secret of Blue Water - 1800-luvun lopun ranskassa elävä keksijänuorukainen tapaa akrobaattitytön josta myös eräs rosvokopla on kiinnostunut. He joutuvat lähtemään pakomatkalle ja tutustuvat eri vaiheiden kautta myös sukellusvene Nautiluksen miehistöön, jonka taistelee salaperäistä ja mahtavaa rikollisorganisaatiota vastaan futuristisen teknologian avulla.
Sarja oli täynnä hienoja teknisiä vimpaimia ja vauhdikasta meininkiä, mutta tarinassa oli ihan liikaa fillereitä ja muutamia ylikoomisia sivuhahmoja jotka alkoivat myöhemmin vain ärsyttämään. (Samoin myös Nadian liiallisuuksiin mennyt tsundere-luonne..)

Great Teacher Onizuka - Onizukalla on takanaan vuodet koulun häirikkönä, epäonnistujana ja kovana jengiläisenä. Eräänä päivänä Onizuka tajuaa sen mistä hän eniten pitää: High School tytöistä. Ikävä kyllä Onizuka on jo ohittanut high school iän, mutta mikään ei estä häntä Japanissa ryhtymässä opettamaan sen ikäisille koululaisille. Hän haluaa opettajaksi. Eikä vain normaaliksi opettajaksi. Hän haluaa olla loistava opettaja. Sitä ei estä edes se, että hän ei itse tiedä juuri mitään.
Parhaita huumorisarjoja mitä olen tähän mennessä nähnyt ja etenkin päähenkilön omituisia virneitä oli hupaisaa seurata. Myös Onizukan omiin opiskeluaikoihin sijoittuva "Shounan Jun'ai gumi" kannattaa katsoa, mutta ei ole läheskään niin hyvä sarja.

Seikai no Monshou & Seikai no Senki - Jinto Lin, presidentin pojan, elämä muuttuu täysin kun heidän planeettansa vallataan ilman, että yhtäkään laukausta ammutaan. Jinto lähetetään pois planeetalta opiskelemaan Abh-valloittajien kieltä ja kulttuuria, jotta hän olisi paremmin valmistautunut tulevaisuutensa ylhäisön edustajana. Seuraavaksi on alkamassa Jinton toisen vaiheen koulutus ja hän tapaa ensimmäisen Abhin elämässään, kauniin Lafielin, joka paljon enemmän mitä ulkokuori antaa olettaa.
Hienoimpia avaruustaisteluita mitä olen missään animesarjassa nähnyt, mutta välillä oli myös huumoria ja pientä romanssinpoikastakin ilmassa.

Fruits Basket - Honda Tohru on äitinsä menettänyt tyttö, joka asuu teltassa Sohma-perheen tontilla. Hän käy ahkerasti koulussa ja töissä säästääkseen rahaa ja toteuttaakseen äitinsä toiveen hankkia kunnon koulutus. Kun selviää, että Tohru asuu heidän tontillaan, Sohmat ottavat Tohrun luokseen asumaan. Talossa asuvat Sohma Yuki ja hänen serkkunsa Shigure. Yuki on Tohrun koulun suosituin poika ja heistä tulee hyviä ystäviä. Taloon muuttaa myös Kyo, joka kuuluu Sohma sukuun. Kyo ja Yuki kantavat suurta vihaa toisiaan kohtaan. Sohma perheellä on myös salaisuus liittyen kiinalaiseen zodiaciin. Saadessaan tietää salaisuudesta, Tohru joutuu keskelle Sohman suvun erimielisyyksiä.
Liikaa slapstickhuumoria ja hahmojen piirtotyylikään ei ollut makuuni, mutta muilta osin oikein mukava sarja.

Rumbling Hearts - Sarja pyörii neljän kaveruksen, kahden tytön ja kahden pojan, ympärillä, joiden aika yhdessä on loppumassa koulun myötä. Nyt on solmittava suhteet tulevaisuutta ajatellen, mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka mullistaa heidän kaikkien elämät.
Välillä vähän liiankin sydäntäsärkevä juoni, mutta oli siellä huumoriakin keventämässä tunnelmaa. OVA-jaksoista en pitänyt yhtä paljon.

Haibane Renmei - Mitä ovat Haibanet? Heillä on pienet siivet joilla ei voi lentää ja sädekehä päänsä päällä, mutta mitä he oikeasti ovat? Varastosta löytyy suuri kotelo ja muutaman päivän päästä sieltä kuoriutuu ulos nuori tyttö, joka nimetään Rakkaksi. Muut Haibanet adoptoivat hänet innolla ryhmäänsä ja opettavat hänet tämän maailman tavoille. He elävät suojelemassa normaalien ihmisten kaupunkia ja koko tätä aluetta reunustavat muurit joiden ulkopuolelle ei ole vielä kukaan mennyt.
Lämminhenkinen sarja aika omaperäisestä aiheesta, mutta harmillisen moni eri asia jäi hämärän peittoon sarjan loppuessa. Etenkin muurin takaisista paikoista, pappien naamarimeiningistä ja muista sen kaltaisista asioista olisi ollut kiva tietää enemmän.

Scrapped Princess - 15 vuotta sitten kuningatar synnytti kaksoset - tytön ja pojan. Tytön kohdalla kuitenkin ennustettiin, että 16 vuotta täytettyään hän johtaisi maailman sen tuhoon. Tämän ennustuksen vuoksi tyttären elämä oli määrä lopettaa. Mutta tytär selvisi. Pacifica on nyt nuori tyttö, joka on kasvanut rakastavassa perheessä. Hänellä on nyt isoveli ja -sisko, jotka tietävät totuuden Pacificasta. Silti tietäen tämän he rakastavat pikkusisartaan niin suuresti, että ovat valmiita uhraamaan oman henkensä hänet pelastaakseen. On alle vuosi siihen, että Pacifica täyttää 16 vuotta ja tyttöä etsitään entistäkin kuumeisemmin.
Hieno seikkailusarja mikä vain parani loppua kohti. Jotain samankaltaisuuksia esim. "Moribito - Guardian of the Spirit" sarjan kanssa, mutta ei sentään ihan niin hyvä.

Full Metal Panic! - Sagara Sousuke on nuori, mutta jo täysi sotaveteraani ja täydellinen sotilas. Hän on taistellut ympäri maailmaa ja nyt hänelle annetaan hänen elämänsä haaste: Hänen on vartioitava koulutyttöä jonka päähän on luultavasti istutettu tärkeää tietoa tytön itsensä tietämättä. Sagara Sousuke ja kaksi hänen toveriaan siirtyvät vartioon koulun ympärille. Vain Sagara Sousuke joutuu kuitenkin käymään koulua kuin normaali oppilas. Onnistuuko hän tehtävässään suojella?
Mahtava yhdistelmä kouludraamaa ja mechailua. Sarjasta on myös humoristisempi OVA "Full Metal Panic? Fumoffu!" mistä en pitänyt ihan yhtä paljon, mutta meininki palaa taas enemmän toimintapitoiseksi "Full Metal Panic! The Second Raid" kaudella. Päävastustaja oli mieleenpainuvimpia pahishahmoja aikoihin.

Tenjou Tenge - Kaksi nuorta huligaania saapuvat uuteen lukioon ja yrittävät ottaa siellä vallan tappelutaidoillaan, mutta paikasta löytyy paljon kovempiakin tyyppejä jotka laittavat heidät nopeasti ojennukseen. Koulu on täynnä erilaisia kilpailevia taistelulajiseuroja ja he pääsevät myöhemmin mukaan yhteen niistä, mutta koulun opiskelijayhdistys ei haluaisi oikein hyväksyä sitä.
Sarjassa oli aivan liikaa fanserviceä ja typeriä hiustyylejä, mutta taistelut ja päähenkilöiden taitojen kehitys olivat oikein viihdyttävää seurattavaa. Useilla tyypeillä oli kaikenlaisia omituisia voimia ja erikoistekniikoita mitkä tekivät tappeluista lähes yhtä eeppisiä kuin Dragonballin tyylisissä animeissa.

Samurai 7 - Scifiteknologiaa ja feodaaliajan japania yhdistelevään maailmaan sijoittuva versio Akira Kurosawan klassikkoleffasta, missä rosvojen ahdistama kylä palkkaa samuraijoukon puolustamaan itseään.
Muun muassa jättimäisiä lentäviä sotakoneita keskellä idyllistä maalaismaisemaa, mutta hienoimman näköinen paikka oli mielestäni se romumetallista rakennettu kaupunki mistä samuraita alettiin ensimmäisenä kyselemään. Hahmokaartikin oli täynnä kiinnostavia persoonallisuuksia.

Starship Operators - Henrietta Tähden Kuningaskunta on julistanut sodan Kibin Planetaarista Valtiota vastaan, joka antautuu vain yhden menetetyn aluksen jälkeen. Koulutuslennolla olleen avaruusalus Amateraksen upseerikokelaat eivät kuitenkaan suostu vielä luovuttamaan ja haluavat kostaa menetetyn aluksen. Galaktisen TV-aseman rahallisella tuella he ottavat huippumodernin aluksen haltuunsa. Nuoret saavat kuitenkin pian kokea sodan todellisuuden ja huomata olevansa pelkkiä pelinappuloita jossain suuremmassa kokonaisuudessa, kun tosi tv:ksi muuttuneilla taisteluilla on tuottaja sekä budjetti ja niitä käydään muillakin kuin pelkillä aseilla.

Beck: Mongolian Chop Squad - 14-vuotiaan Koyukin elämä muuttuu kun hän pelastaa oudon koiran nimeltään Beck. Pelastettuaan Beckin Koyuki tapaa Beckin omistajan Minami Ryuusuken ja nuoret ystävystyvät ja eri vaiheiden kautta Koyuki tempautuu mukaan Ryuusuken uuteen bändiin Beckiin. Koyuki ystävystyy ihmisiin joiden kanssa ei olisi koskaan uskonut juttelevansakaan ja hänen elämänsä suunta muuttuu bändin kavutessa kohti kuuluisuutta.
Oikein sympaattinen kasvukertomus ja realistiselta tuntuva "slice of life" teema, mutta engrishin suuri määrä alkoi välillä ärsyttämään.

Katsoin noiden lisäksi myös Moonlordin kakkos-sivulla mainitseman Lunar Legend Tsukihimen ja myös toisenkin Hitsuji no Uta nimisen lyhyen vampyyrisarjan, mutta olivat jotenkin niin yksitoikkoisia tapauksia etten jaksa kirjoittaa mitään omia selostuksia. Ensimmäisessä oli kyllä ihan kiinnostava juoni päähenkilön erikoiskyvyn ansiosta, mutta jälkimmäisessä ei ollut muuta hyvää kuin keskivertoa hienompi piirtotyyli.

Seikai no Monshou & Seikai no Senki tunnetaan länsimaissa ehkä paremmin nimillä Crest of the Stars ja Banner of the Stars I-III. Taitavat olla nykyään jo klassikon maineessa. Hienoa avaruusoopperaa joka oli minullekin alansa huippua ennenkuin tutustuin Legend of the Galactic Heroesiin

Gintamaa yritin joskus itsekin katsoa mutta en jaksanut 5 jaksoa enempää. Jotenkin siinä oli liikaa kohkausta (älytöntä meininkiä) eikä huumorikaan iskenyt. Ehkä joskus pitää kokeilla uudemman kerran, se kun on tullut usein vastaan suosikkilistoilla.

Itse katsoin viimeksi Blade and Soul (2014) sarjan, joka kertoo salamurhaajanaisesta joka etsii mestarinsa murhaajia. Alussa kovin geneeriseltä näyttävä sarja paranee loppua kohti kun tulee sitä sieluakin mukaan. Monissa tarinoissa pohdintaa kostosta ja siitä tuottaako sen saaminen lopulta tyydytystä. (7/10)

FreakyMiken aiemmin mainitsema Patema Inverted (2013) elokuva tuli katsottua. Mielenkiintoimen maailma, osalla ihmisistä kun painovoima toimii käänteisesti. He kävelevät sisäkattoja pitkin ja "tippuvat" taivaalle elleivät pidä varaansa. Juonikaan ei ollut hassumpi mutta pääpahis oli heikosti kirjoitettu ja tiputti vähän pisteitä (8-9/10)

Glasslip (2014) sarja tuli myös katsottua. Romanttinen slice of life sarja kertoi muutamasta pojasta ja tytöstä joiden kuviot uusi kuvioihin mukaan ilmestyvä poika sekoittaa. Ihan kivaa katsottavaa mutta kuitenkin sellainen mistä tuskin muistan mitään enää parin vuoden kuluttua. Erikoisuutena pojalla tuntuu olevan kyky nähdä visioita tulevaisuudesta, mikä sinänsä on aika turha juttu tässä sarjassa. (6/10)

Great Teacher Onizukasta on tullut jo toinen näytelty sarja joka on fanivoimin käännetty englanniksi. Itselläni vielä molemmat katsomatta, pitänee ottaa työn alle pikapuoliin.

Tsekkasin itsekin noin 15-20 ensimmäistä jaksoa Legend of the Galactic Heroes sarjasta ehkä jotain viitisen vuotta sitten ja vaikutti jo pelkän alunkin perusteella oikein hienolta sarjalta etenkin niiden tarkasti koordinoitujen avaruustaistelujen ja poliittisen juonittelun takia. Taistelujen visuaalinen puoli oli muistaakseni vähän vaatimattomampaa kuin Crest of the Stars/Banner of the Stars sarjassa, mutta ainakin niissä käytetyt strategiat vaikuttivat tosi kiinnostavilta.
Ainoa negatiivinen puoli on vain siinä, kun LOTGH on älyttömän pitkä verrattuna perinteisiin 24-26 jakson sarjoihin mitä olen tottunut eniten katsomaan, mutta haluaisin kyllä palata joskus taas sen kimppuun, kun olen saanut vähennettyä seurantalistaa puolta pienemmäksi noiden lyhyempien sarjojen osalta.
Listalla on vieläkin noin 70 eri nimeä, mutta onneksi aika moni jäljellä olevista sarjoista on vain 12-13 jakson pituinen.

Animen katselu on ollut omalla kohdallani aina hyvin kausiluontoinen harrastus, ja kun aihe alkaa taas kiinnostamaan, niin saatan katsoa kaikki yöt erilaisia sarjoja jo melkein uupumiseen saakka. Kymmeniä sarjoja esimerkiksi parin kuukauden sisään ja sitten kiinnostus saattaa lopahtaa ihan itsestään ja menee pitkään, kun ei huvita katsoa edes länsimaisiakaan piirrettyjä.
Selaan kuitenkin aktiivisesti kaikenlaisia animearvosteluita täältä ja monelta muultakin nettisivulta ja listalle ilmestyy jatkuvasti uusia kiinnostavalta vaikuttavia nimikkeitä myös niiden animetaukojenkin aikana, joten lista ehtii kasvamaan välillä naurettavan pitkäksi.
Heh.. En edes muista milloin listalla olisi ollut viimeksi vaikka alle 50 sarjaa, joten työsarkaa riittää vielä melkoisesti. =)

En ole kuitenkaan ikinä pitänyt animenkatselua mitenkään haitallisena harrastuksena vaikka se veisi yöunetkin, koska se on omalla kohdallani vain eräänlaista terapiaa mikä auttaa unohtamaan esimerkiksi perheenjäsenen mielenterveysongelmien aiheuttamat harmit ja monenlaiset muutkin arkihuolet.
Kirjojen lukeminenkaan ei ole toiminut enää pitkiin aikoihin niin kätevänä todellisuuspakokeinona kuin johonkin pirteään animesarjaan uppoutuminen. Toinen ääripää on vaikka jonkun niin synkän sarjan katsominen, että oma elämäkin vaikuttaisi suorastaan onnelliselta semmoiseen verrattuna.

Onko täällä kenelläkään toisella mitään samanlaisia syitä animen katsomiseen, vai onko se vain pelkkää ajanvietettä tylsiin arkihetkiin, ilman mitään suurempia merkityksiä?