Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi
Like 2013 - Risingin tietokannassa
Englantilaiskirjailija Glen Duncan on jäänyt suomalaisille varsin tuntemattomaksi, vaikka Viimeinen ihmissusi onkin jo toinen häneltä suomennettu kirja. Ensimmäinen, paholaisen seikkailuista kertova Minä, Lucifer, ilmestyi jo vuonna 2004. Paholaisen omaelämänkerrasta Duncan siirtyikin sitten maanläheisempiin tunnelmiin ja olentoihin. Vaikka kirjan nimi on Viimeinen ihmissusi, se on ensimmäinen osa Ihmissusi-trilogiaa.
Jake Marlowella ei mene hyvin. Päällisin puolin hänellä on kaikkea valtavasta omaisuudesta kauniisiin naisiin ja ikäkään ei paina, vaikka sitä on kertynyt jo reilut 200 vuotta. Ulkoisista puitteista huolimatta Jakea vaivaa loputon eksistentiaalikriisi sekä nälkä, joka yltyy kerran kuussa täyden kuun aikaan sietämättömäksi. Jake on siis ihmissusi ja kirjan alussa hän saa kuulla olevansa myös maapallon viimeinen sellainen. Tilannetta pahentaa entisestään se, että yliluonnollisia petoja jahtaavan järjestön MOIKOn tehokkain sudenmetsästäjä Grainer on henkilökohtaisesti luvannut hävittää ihmissudet sukupuuttoon. Syy tähän on itse asiassa Jaken, joka on syönyt Grainerin isän. Jaken elämää ei tee yhtään helpommaksi sekään, että hän samalla joutuu MOIKOn sisäisen valtataistelun pelinappulaksi ja loputtomasta letargiasta kärsivien vampyyrien kiinnostuksen kohteeksi. Tässä ristitulessa Jake yrittää pitää päiväkirjaa ja käydä vielä kerran läpi oman menneisyytensä kipupisteitä ennen vääjäämätöntä loppuaan.