Yksi tällainen sivuprojekti on Tuli ja veri, Otavan tuore käännös. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin Tulen ja jään laulu, mutta tapahtuu lineaarisesti paljon aikaisemmin. Sen keskiö on kuitenkin yhä sama: valtataistelu siitä, kuka hallitsee.
Kirja keskittyy Targaryenien sukuun, jotka hallitsevat maata koska heillä on jotain, mitä kellään muulla ei ole: kyky hallita lohikäärmeitä. Mutta vaikka heidän asemansa valtaistuimella tuntuisi varmalta, se ei tarkoita etteikö suvun sisältä löytyisi uhkia ja ongelmia.
Suuri osa siitä, mikä teki Tulen ja jään laulusta suositun, on sen rikas taustamaailma. Eri suvut tuntuvat eläviltä, koska niillä oli historia. Tuli ja veri on fanille mahdollisuus kurkistaa tähän historiaan.
Samaan aikaan kirjaan tarttuvien on hyvä tietää, että Tuli ja veri ei ole kirjoitettu lähellekään samalla tyylillä kuin mitä Valtaistuinpeli on. Kirjan kerronta muistuttaa enemmän historiallista kertomusta kuin aktiivista seikkailukirjaa. Sen verrokkina voi pitää J. R. R. Tolkienin Silmarillionia.
Haasteellisuutta kirjassa riittää. Tapahtumat kronikoidaan ilman suurempaa syvällistä henkilöhahmoihin sitoutumista tai aktiivista narratiivista jännitystä. Myös taustalla olevia henkilöitä on massiivinen määrä.
Samaan aikaan kirjassa on kuitenkin Martinin vahvuudet: armottoman maailman kuvaaminen, maailmanrakennus ja tapahtumaketjujen seuraaminen on mielenkiintoista luettavaa.
Satu Loitsun käännös on varsin toimivaa ja uskollinen aiemmille maailmaan sijoittuneille kirjoille.
Tuli ja veri on eturivin fantasiakirjallisuutta, joka ansaitusti varmasti löytää tiensä monen suomalaisen harrastajan lukulistalle.
- Juha Salmi (Dragan)
Otava 2024 - Tuli & veri (Tulen ja jään laulu)