Vuosituhannen vaihde oli Suomessa varsinaista fantasian kulta-aikaa. Lukuisat sarjat houkuttelivat lukijoita genren pariin. Robin Hobbin Näkijän taru ja tätä seuranneet teokset olivat osa tätä ilmiötä. Hänen kirjansa vetosivat niin nuoriin kuin aikuisiin lukijoihin. Taikuuden laiva julkaistiin alkukielellään 1998 ja sen kääntämiseksi aikanaan julkaistiin adressikin. Siksi onkin hienoa että se on nyt päätynyt käännetyksi.
Taikuuden laiva aloittaa Elolaivat -nimisen sarjan, jonka toinen osa on tulossa ensi keväänä. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin aikaisemmat sarjat, mutta ei vaadi muiden sarjojen tuntemusta.
Althea Vestrit on merenkävijä, jonka suvun hallussa on velhopuusta valmistettu laiva Riemukas. Se on luvattu hänelle, mutta suvun patriarkan kuollessa laiva ollaankin antamassa Althean siskon miehelle. Tämä käynnistää valtataistelun suvun sisällä. Ja maagisesta laivasta ovat kiinnostuneet myös suvun ulkopuolisetkin tahot.
Kirja alkaa varsin hidastempoisesti. Se esittelee hahmoja, maailmaa ja sen konflikteja. Tarina pääsee kuitenkin vauhtiin ja syventyminen palkitsee lukijansa rikkaalla lukukokemuksella.
Hobbin vahvuudet ovat pysyneet ennallaan. Tällä kertaa emme ole kuitenkaan kiinni vain yhdessä henkilöhahmossa, vaan näemme tapahtumat kolmen päähenkilön ja useiden sivuhenkilöiden kautta. Taikuuden laiva on silti hyvin henkilökeskeinen kirja. Se on selkeästi hyvä ratkaisu, koska Hobb osaa luoda hyvin uskottavia henkilöhahmoja ja rakentaa näille omat juonikaaret.
Taikuuden laivan maailmanrakennusta täytyy ihailla. Kaikki osat tuntuvat sopivan maailmaan ja kaikki tuntuu hyvin elävältä. Fantasian taso on kirjassa varsin hillittyä. Toki tarina pyörii maagisen laivan ympärillä, mutta kirja on kaikin puolin uskottava.
Kokonaisuutena Taikuuden laiva tarjoaa monta hyvää ominaisuutta, ja se on ennen laadukasta fantasiaa, jota voi suositella kenelle tahansa genren ystävälle.
- Juha Salmi (Dragan)
Otava 2024 - Taikuuden laiva (Elolaivat #1)