Lauri Viljanen

Lauri Viljanen (1900–1984) oli runoilija, suomentaja, kirjallisuudentutkija ja kriitikko. Klassista perinnettä ja humanismia edustanut Viljanen oli 1930-luvun arvostetuimpia kirjallisuusarvostelijoita. Hän toimi kirjallisuuden professorina ensin Turun ja myöhemmin Helsingin yliopistoissa jääden eläkkeelle 1967.

Viljasen esseeteoksista tunnetuin on Taisteleva humanismi (1936), jossa goethelainen uushumanismi nostattaa taisteluun sivistyksen puolesta äärioikeistolaisuutta ja fasismia vastaan. Runokokoelmia Kootut runot (1946). Esseeteoksia Lyyrillinen minä (1959) ja Ajan ulottuvuudet (1974), tutkielmia Henrik Ibsen (1962). Lauri Viljanen sai Aleksis Kiven palkinnon 1953.

Lähteitä

Yrjö Hosiaisluoma: Lauri Viljanen. SKS, 2001.