Englantilainen China Miéville (s. 1972) kirjoittaa tummaa ja yhteiskunnallista fantasiaa. Miéville kuvaa tyyliään 1920-luvulta juontuvalla ilmauksella weird fiction eli outo tarina. Hänet on yhdistetty myös new weirdiksi eli uuskummaksi nimettyyn fantasiakirjallisuuden suuntaukseen.
Miéville asuu Lontoossa. Miéville on filosofian tohtori ja kansainvälisen oikeuden tuntija. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista Warwickin yliopistossa ja julkaissut tieteellisiä artikkeleita. Lontoossa kasvanut Miéville harrasti lukemista, kirjoittamista ja television katselua. Fantasiaroolipelien pelaaminen vaikutti hänen myöhempien teostensa aiheisiin, samoin kuin Lontoo asuinpaikkana. Miéville rakastui myös surrealistiseen maalaustaiteeseen. Hän on puhunut weird fictionista surrealismin ja pulpin yhdistelmänä. Miéville opiskeli Cambridgen yliopistossa englantia ja antropologiaa. Miéville oli toiminut aktiivisesti erilaisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä. Vuonna 2001 Miéville oli ehdolla Britannian parlamenttiin. Miévillen esikoisromaani ilmestyi 1998. Kuuluisuuteen kirjoittajana hän nousi vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Miévillen mukaan lajityyppien välille ei voi vetää tarkkoja rajoja, joten hän on kutsunut kaikkea spekulatiivista kirjallisuutta weird fictioniksi. Ennen nykyisten kaupallisten luokitusten syntyä kirjailijat eivät olleet sidottuja kaavoihin vaan saattoivat sekoittaa kauhua, fantasiaa ja tiedettä. Weird-kirjailijoita olivat muun muassa William Hope Hodgson, lordi Dunsany, H. P. Lovecraft, Robert E. Howard ja Clark Ashton Smith. Vieraannuttavan ja groteskin kuvaamiseen mieltyneen Miévillen esikuvia ovat olleet etenkin brittiläiset uuden aallon kirjoittajat: Michael Moorcock, J. G. Ballard, Brian Aldiss ja M. John Harrison. Muita ovat olleet esimerkiksi Mervyn Peake, Gene Wolfe ja Tim Powers.
Romaanin Toiset (2009) Miéville kirjoitti käyttäen noir-rikoskirjan rakenteita, tyyppejä ja kerrontatapaa. Teos sai BSFA-, Hugo-, Locus-, World Fantasy- ja Arthur C. Clarke -palkinnot. Suomessa kirja oli Tähtivaeltaja- ja Tähtifantasia-palkintojen ehdokkaana. ”Olen aina ollut kiinnostunut rajojen keinotekoisesta luonteesta, siitä miten paikan tosiasiassa erottaa käyttäytyminen eikä jokin muuri”, Miéville sanoo. Margaret Atwood kutsui teosta kuvaksi siitä, miten nykyajan ihmiset elävät: ”jättäen huomiotta sen mikä on edessämme mutta ’näkymättömänä’, koska valitsemme olla näkemättä sitä.”