Bruno Jasienski, oikealta nimeltään Wiktor Bruno Zysman (1901–1938) oli puolalainen ja neuvostoliittolainen kirjailija.
Jasienski syntyi maalaislääkärin perheeseen. Hän opiskeli Krakovan yliopistossa ja kirjoitti futuristisia runoja ensimmäisten joukossa Puolassa. Valmistuttuaan Jasienski työskenteli kommunistisen lehden toimittajana.
Vuonna 1925 Jasienski joutui poliittisen painostuksen vuoksi muuttamaan Pariisiin Ranskaan, jossa hän työskenteli autotehtaalla ja liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen. Jasienski muodosti puolalaisista työläisistä teatteriryhmän. Kun poliisi kielsi vierastyöläisten kokoukset, ne muunnettiin teatterissa esitetyiksi ”improvisoiduiksi näytelmiksi”, joihin poliisi ei pystynyt puuttumaan. Jasienski työskenteli myös toimittajana ja kirjoitti useisiin puolalaisiin lehtiin.
Vastauksena Paul Morandin neuvostovastaiseen pamflettiin Je brule Moscou (”Minä poltan Moskovan”) hän kirjoitti utopistisen vallankumousromaanin Minä poltan Pariisin (1928). Romaanin ilmestyttyä Jasienski karkotettiin Ranskasta Saksaan poliittisen propagandan levittäjänä. Vuonna 1929 Jasienski vaimoineen siirtyi Leningradiin Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli toimittajana ja kirjailijana. Jasienskin utopiaromaanista oli julkaistu venäjänkielinen laitos, ja 130 000 kappaleen painos myytiin loppuun päivässä. Vuonna 1934 hänet valittiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallitukseen.
Vuodesta 1936 lähtien hän kirjoitti fasismin nousua käsittelevää romaania Zagovor ravnodushnyh (”Välinpitämättömien salaliitto”). Kirjailija puolusti avoimesti Neuvostoliitossa arvostelun kohteeksi joutuneita kulttuurivaikuttajia, mutta joutui myöhemmin itse Stalinin vainojen uhriksi.
Vuonna 1956 julkaistiin osa Jasienskin kesken jääneestä romaanista. Sen tunnuslauseesta tuli kuuluisa: ”Älä pelkää vihollisia – pahimmassa tapauksessa he voivat tappaa sinut. Älä pelkää ystäviä – pahimmassa tapauksessa he voivat sinut pettää. Pelkää välinpitämättömiä – he eivät tapa eivätkä petä, mutta vain heidän hiljaisella myötävaikutuksellaan maailmassa on petturuutta ja murhia.”
Lähde: Wikipedia. Jari Koponen: ”Ennen niskalaukausta”. Portti 3/2012.
