Abraham ”Bram” Stoker (1847–1912) oli irlantilaissyntyinen kirjailija, joka tunnetaan kauhuromaanin Dracula (1897) kirjoittajana.
Stoker syntyi Clontarfissa, rannikkokylässä lähellä Dublinia. Lapsena hän oli sairaalloinen, eikä pystynyt ennen kahdeksatta ikävuottaan kävelemään tai seisomaan itse. Kuusitoistavuotiaana, aloittaessaan Trinity Collegessa Dublinissa, hänestä tuli kuitenkin jalkapallotähti. Hänet valittiin myöhemmin yliopistonsa parhaaksi urheilijaksi. Stoker opiskeli aluksi matematiikkaa, mutta toimi myös filosofisessa seurassa. Hän innostui myös
näyttelemisestä.
Stoker halusi kirjailijaksi, mutta seurasi isänsä jalanjälkiä aloittaessaan työn viranhaltijana vuonna 1870. Hän myös työskenteli palkatta teatteriarvostelijana. Stoker kirjoitti arvosteluja ja novelleja vuoteen 1878 saakka. Tuolloin hänelle tarjottiin Lontoon Lyceum-teatterin talousvastaavan työtä. Samana vuonna hän meni naimisiin Florence Balcomben kanssa.
Stokerin nosti maineeseen romaani Dracula, joka julkaistiin 1897. Stokeria kiinnostivat Itä-Euroopan historia ja kansantarut. Sana Dracula tulee romanian kielestä: Dracul merkitsee paholaista tai lohikäärmettä. Sanan loppuun liitetty -a tarkoittaa jonkin poikaa. Stoker löysi
vampyyrinsa nimen ilmeisesti Valakian ja Moldovan historiaa käsittelevästä
kirjasta.
Teatterialalla toimiessaan Stoker oli päässyt tekemisiin ajan
kirjallisuusvaikuttajien kanssa. Hänen ystäviinsä kuului muun muassa
Joseph Sheridan Le Fanu, joka oli saanut suosiota kauhutarinoillaan. Le Fanun vuonna 1872 ilmestynyt kokoelma sisälsi vampyyrinovellin Carmilla, joka toimi innoituksena Draculan nimihahmolle. Stoker tunsi myös Arthur Conan Doylen ja voi olettaa, että Sherlock Holmesin menetelmillä on ollut vaikutusta vampyyrinmetsästäjä Van Helsingin hahmoon.
Stoker valitsi kreivi Draculan laivan rantautumispaikaksi Whitbyn sataman, jossa Stoker oli viettänut runsaasti aikaansa. Kohtaus sai vaikutteita myös tositarinasta. Laiva upposi rannikon edustalla ja sen lastina olleet ruumisarkut huuhtoutuivat mereen. Paikalliset asukkaat löysivät rannalta mätänemistilassa olevia ruumiita. Myöhemmin Whitbyssä on järjestetty goottien marrasyö-juhlia.
Vampyyrikirjailijana Stokeria ja Le Fanua edelsi J. M. Rymer, joka tunnettiin halpojen jatkokertomusten suoltajana. Rymer kirjoitti 1840-luvulla kertomuksia Sir Francis Varney -nimisestä vampyyristä sekä sarjamurhaaja Sweeney Toddista. Näillä kertomuksilla on yhtäläisyyksiä Draculan kanssa. Öisen ikkunan taakse ilmestyvä kalpea, palavasilmäinen vampyyri, sängyssä avuttomana makaava uhri ja aamulla puremajälkiä ihmettelevät omaiset esiintyivät yksityiskohtina jo Varneyn tarinassa.
Draculan kerronta perustuu raportointiin kirjeissä ja päiväkirjoissa. Tämä on antanut myöhemmin mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille elokuvissa, teatterissa, televisiossa, sarjakuvissa ja kirjoissa.
Stokerin romaani kuuluu viktoriaaniseen kirjallisuuteen, jossa tärkeässä osassa olivat kunniallisten arvojen sekä Britannian ja länsimaiden mahdin esitteleminen. Draculan alkuperä on sijoitettu itä-Eurooppaan, eikä Draculaa päästetä liian ylivertaiseksi sankareihin nähden. Myös sukupuoliroolit ovat perinteiset: nykyaikaista naista edustava Lucy joutuu Draculan pauloihin.
Yhdysvaltain kauhukirjailijoiden yhdistys jakaa vuosittain Bram Stoker -palkintoja parhaille kauhukirjoille.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
Linkkejä
Outi Hakola: Dracula ja ristiriitainen seksuaalisuus. Minna.fi, helmikuu 2009. (PDF)
Dracula. Perkeleen periskooppi 29.9.2004.
Markku Soikkeli: Dracula. Kiiltomato.net 11.7.2007.
Juri Nummelin: Draculan vieras ja muita kertomuksia. Helsingin sanomat 6.2.2012.
Matti Komulainen: Draculan vieras ja muita kertomuksia. Turun sanomat 12.3.2012.
Lauri Timonen: Draculan vieras ja muita kertomuksia. Satakunnan kansa 9.2.2012.
Juri Nummelin: Draculan vieras ja muita kertomuksia. Pulp-lehti 24.2.2012.
Lähteet: Wikipedia. – Juha Ågren: Viktoriaaninen kauhukirjallisuus: Lyhyt oppimäärä. Tähtivaeltaja 4/2010.