Poul Anderson

Poul William Anderson (Yhdysvallat, 1926–2001) syntyi Pennsylvaniassa. Hän suoritti yliopistotutkinnon, pääaineenaan fysiikka, Minnesotan yliopistossa vuonna 1948. Luonnontieteellinen koulutus näkyy koko hänen kirjallisessa tuotannostaan. Tanskalaisesta syntyperää olevan Andersonin tarinoissa esiintyy usein viitteitä Pohjoismaihin. Kirjailijanuransa aikana hän voitti muun muassa seitsemän Hugoa, kolme Nebulaa sekä John W. Campbellin muistopalkinnon. Vuonna 1998 hänet nimettiin SFWA:n Grand Masteriksi.

Poul Andersonin ainoa suomennettu romaani on Tau nolla (1970). Teos edustaa tutkimustietoon pohjautuvaa, niin sanottua kovaa science fictionia. Teos on itse asiassa kaunokirjallisuuden muodossa esitetty Einsteinin suhteellisuusteorian esittely, jonka todellisina päähenkilöinä eivät ole ihmiset vaan ajatukset. Romaanissa tähtienvälinen tutkimusalus Leonora Christine matkaa Maasta usean kymmenen valovuoden päässä sijaitsevaan aurinkokuntaan perustaakseen sinne ihmiskunnan ensimmäisen siirtokunnan. Matkalla alus joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena se joutuu koko ajan kiihdyttämään nopeuttaan. Aluksen nopeus lähestyy valonnopeutta, joten Einsteinin mallin mukaan aika kulkee aluksen sisällä eri tahtiin kuin aluksen ulkopuolella. Muualla kaikkeudessa kuluu satoja, jopa miljoonia vuosia siinä ajassa, kun aluksen sisällä olevien matkaajien mielestä kuluu vain muutama hetki tai vuosi.

Andersonilta on suomennettu myös pari fantasianovellia. ”Lentävien veitsien yö” (1979, teoksessa Varkaiden maailma) sijoittuu Robert Asprinin eri kirjailijoiden yhteiseksi pelikentäksi luomaan fantasiamaailmaan. Luonnontieteilijänä Anderson on maustanut novellin geometrialla.

Lähteitä