Tarina pääsi ihon alle lapseen kohdistuvan uhan kautta. Uhrin puolesta tuntuva pelko syntyy siitä, että lukija tietää enemmän kuin uhri itse. Henkilökuvaus on onnistunutta: esimerkiksi äidin ja erityisen vilkkaan lapsen välinen kommunikointi on luontevaa, ja lapsen naiivius sekä täydellinen ymmärtämättömyys tilanteen vaarasta tuntuvat uskottavilta.
Myös tarinan pahis on kuvattu epätyypillisesti. Hänen mielenterveyden ongelmansa eivät synny tyhjästä, vaan juontuvat menneisyydestä ja perheestä, jossa pahuus ja kauhu olivat arkea — ja juuri tämä tausta tekee kuvauksesta riipaisevan.
Lyhyt tarina tempaisi täysin mukaansa ja oli tosi jännittävä.
