Säätiö veitsen terällä

[article]322[/article]

Aloitin uusintakierroksen nukahtamislukemisena sängyssä Asimovin Säätiön Alkusoitossa kirjaamassa järjestyksessä. Aika monethan niistä on nykyisin suomennettu viimeisimpänä Tähdet Kuin Tomua. Joskin Kirjayhtymän Robotit kirjassa on vain 11 novellia, kun Asimov mainitsee 31. Onkohan niitä lisää Suomeksi? En niitä loppuja ruvennut englanniksi mistään metsästämään. Olen nyt päässyt Robotit Ja Imperiumiin asti. Hidasta on ollut eteneminen. Ei ole aika kohdellut kirjoja hyvin tai ehkä oma maku on muuttunut matkan varrella. Säätiön Alkusoitonkin olen ostanut uutena kirjakaupasta -94, joten edellisestä luku kerrasta on 20 vuotta. Joitain loppuratkaisuja olin joko unohtanut tai sekoittanut mielessäni. Mutta loputtomia keskusteluja en muistanut kirjoissa olleen näin paljon. Tapahtumia tai juonen kuljetusta oli suhteessa paljon vähemmän. Toivottavasti Säätiö kirjat ovat kestäneet ajan hammasta paremmin. Ainakin on helppoa nukahtaa. Mutta kun jotain olen aloittanut...

Minusta robottinovellit ovat parasta Asimovia, niissä on ihan näppäriä oivalluksia. Suomeksi ei taida olla kuin tuo yksi kokoelma, mutta englanniksi löytyy tiiliskivi The Complete Robot, jossa on ne kaikki.

Luin tuossa keväällä Asimovin uudemmat Säätiökirjat Säätiö veitsen terällä, Säätiö ja Maa, sekä robottikirjat Teräsluolat, Alaston Aurinko, Aamunkoiton Robotit ja Robotit Ja Imperiumi.
Täytyy sanoa että mulle kyllä toimi erittäin hyvin teksti. Tapa, millä Säätiö- ja Robottikirjat yhtenevät lopussa, on kiehtova ja ylipäänsä näissä tarinoissa on sopivassa suhteessa toimintaa ja filosofisia keskusteluja.

Itse en ole mitenkään innostunut siitä että joillakin kirjailijoilla on taipumusta yhdistää eri maailmoihin sijoittuvia kirjojaan väenväkisin yhdeksi maailmaksi, ja Asimov tuntui kuuluvan tähän sarjaan. (Robotti- ja Säätiökirjojen ohellahan hän yhdisti samaan soppaan ”Ikuisuuden lopun”.)

Mutta etenkin Säätiö-kirjat tekivät aikoinaan teini-ikäiseen mieleen lähtemättömän jäljen, kun niihin ekaa kertaa törmäsin 70-luvulla.

Kolme vuotta ja sain Robotit ja Imperiumin vihdoin luettua, kun siirsin sen makkarista vessaan.
Vikalla sivulla lappunen, jossa WSOY pahoittelee viimeisen rivin pois jäämistä ja oli siinä se lausekkin kokonaan. Tätä en muista 25 vuoden takaa, joten olisinko kirjaston kirjan aikoinaan lainannut ja siinä se on jo aikoja sitten hukkunut ja myöhemmin hankkinut oman kirjan kokoelmaan? Sen verran erikoinen juttu kuitenkin, että luulisi muistavan.

Seuraavaksi luen Currents of Space. Erikoista myös, että tuossa Säätiön Alkusoitossa olevassa järjestyksessä sitä ei ollut mainittu suomennetun, vaikka suomennos Avaruuden Merivirrat on vuodelta 1978?

Seuraavaksi sitten Tähdet kuin tomua. Tätä en ole lukenut aikaisemmin. Mutta voi olla, että uudelleen lukukierros jää tähän romaaniin. Maailma on niin täynnä mielenkiintoisija kirjoja, joita en ole vielä lukenut kertaakaan, että kannattaako aikaansa tuhlata lukemalla jo luettuja uudestaan?

Tähdet kuin Tomua.
Aika väsynyt oli. Parhaita puolia lyhyys ja helppolukuisuus. Tietysti julkaisuvuosi 1951 ehkä hiukan vaikuttaa asiaan.
Jää kyllä uusinta kierros tähän. Niin paljon uutta SciFiä ja fantasiaa, että kiikutin Pitkän Kosmoksen vessaan.

Olen lukenut Asimovin Säätiö-kirjoista ne vanhemmat, ns. alkuperäiset, sekä Itse jumalat, Avaruuden merivirrat ja Tähdet kuin tomua + kasa kaupalla novelleja. Säätiö kolahti minuunkin, ja kovaa kolahtikin. Avaruuden merivirrat oli myös elämys ja yllätti positiivisesti, päin vastoin kuin Tähdet kuin tomua, jonka kyllä luin, joskin piti hiukan tehonieleskellä. Mutta vakaa aikomus minulla on lukea loputkin Säätiöstä kertovat kirjat, ja robottiaiheisiin romaaneihin en ole vielä päässyt lainkaan käsiksi, joten niidenkin aika vielä koittaa.

Muistaakseni luin jostain, että Asimovia olisi arvosteltu liian siveellisromanttisista kirjoistaan, mihin hän sitten vastasi melkoisella yksityiskohtaisuudella kirjoittaessaan Itse jumalat. :D

Kuten sanoin, minulla tämä on jo toinen kierros.
Ei ihminen rupea lukemaan mitään uudestaan, mitä ei jo rakastaisi.
Ja kuten missä tahansa, niin Robotit kirjat on kirjoitettu todella pitkällä aikavälillä.
Ensin olet raapustelija SciFi julkaisuihin ja sitten yhtä äkkiä kysellään julkaisijoiden puolesta, etkö voisi kirjoittaa jatkoa tähän, maksamme 100 x mitä ikinä maksoimme näistä aikaisemmista kyhäelmistä.

Olen tässä pidempään harkinnut, että ehkä pitäisi viimein itsekin lukea Säätiö. Voisi ottaa projektiksi joululomalla, lapsuudenkodin hyllystä löytyy kyllä Asimov jos toinenkin.

Sen sijaan tämän viestin päätarkoitus olisi huudella apua novellikokoelman löytämisessä. Onkos Asimovilta suomennettu (tai olemassakaan) muita novellikokoelmia kuin Robotit? Lapsena luin jonkun Asimovin novellikokoelman, joka on viime aikoina alkanut kummittelemaan mielessäni. Muistikuvat ovat aika hataria, mutta muistan erityisesti novellin, jossa Näytä spoilerikaksi robottia laajentaa ihmisen määritelmää koskemaan myös robotteja. Kyseiset robotit ovat ehkä jotenkin kaltoinkohdeltuja (tai sitten eivät...), mutta ainakin päätyvät lopuksi jotenkin käyttämättöminä jonnekin, missä ne yhdessä mutisevat jotain tähän oivallukseensa liittyvää, joka jäi vähän kylmäämään selkäpiitä sitä lukiessa. Osaisiko joku kertoa näillä hatarilla vihjeillä, että mikähän novelli ja novellikokoelma oli kyseessä?

Asimovilta on julkaistu useampi novellikokoelma englanniksi, mutta suomeksi taitaa olla vain tuo Robotit. Ainakin Wikipedian mukaan Asimovin novelleja on kuitenkin julkaistu myös Portissa (Yö saapuu) ja kokoelmassa Top Science Fiction 2 (Viimeinen kysymys), olisikohan mahdollista että niitä olisi suomennettu enemmänkin vastaavissa yhteyksissä?

Olen lukemassa taas uudestaan Säätiön uudempia kirjoja. Robottisarjan jo luin ja nyt aloitan Säätiö Veitsen Terällä. Mukava taas sujahtaa Asimovin universumiin, psykohistorian tieteeseen ja mielenvoimiin :)