Yllättävän hyvä kirja, mutta ei nyt sentään mestariteos. Loppuvaiheesa kirja oli hyvinkin koukuttava. Omalla tavallaan mukaansa tempaava kirjoitustyyli.
Suosittelen!
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Mainittakoon esimmäiseksi, että kirjasta tuli hyvä olo! Varsinkin lopusta...
Kirja oli liikuttava, ja taisipa tuota muutama kyynelkin vierähtää, sillä hahmot ja juonikin, oli osattu kirjoittaa, ja myös kääntää oikein koskettavasti!
Vomput ovat todella hellyyttäviä otuksia! Ei niistä sen enempää.
Oisin toivonut, että kirjan lopusta tarinaa oisi jatkettu vielä ainakin yhdellä luvulla, jossa oli kerrottu kuinka stephenin ja tytön elämä sujui vaikkapa muutaman kymmenen vuoden kuluttua.
P.S: Suosittelen! :)
Kirjan idea oli mielestäni hyvä, pidin myös siihen ujutetuista luonnonsuojeluun liittyvistä faktoista. Itse en kuitenkaan tähän kirjaan kovin hyvin sisälle päässyt, siinä oli mielestäni liikaa kuvailua ja aivan liian vähän tapahtumia. Kirjassa pidin erityisesti isosedän päiväkirjakatkelmista. Juoni oli myös suhteellisen epäaito, ei 12-vuotias poika pärjää noin vain yksinään. Kirjan juoni oli myös suhteellisen arvattava.
Kirjan päähenkilö ja lähes ainut henkilö Stephen on mielestäni mukavan sympaattinen, tosin hänelle on suotu aivan uskomattomat selviytymislahjat. Olisin kuitenkin toivonut hieman lisää itse henkilöistä enkä niinkään tapahtumapaikkojen kuvailua, varsinkin kun kuvailu oli lähinnä vain kolme adjektiivia. Olisin myös toivonut kirjaan enemmän Murra-Yaria. Hän päätyi lempihenkilökseni, joten harmittaa ettei häneen oltu panostettu sen enempää.
Kirjan loppu jäi liikaa kesken, aivan kuin kirjailijalla olisi ollut kiire saattaa kirja loppuun ja ainoa tapa tehdä se on töksäyttää loppu. Se jäi myös osaltaan hieman hämäräksi, olisin toivonut Stephenin ja tytön elämästä edes yhden kappaleen lisää. Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin ihan luettava, varsinkin jos tykkää hieman rauhallisemmista kirjoista.
Erittäin mukava kirja. Ei mikään ihmeellisen ihana, mutta valloittava, kaikenikäisille suunnattu keskitasoa parempi kirja. ^^
Päähenkilö, Stephen, on toisinaan hyvinkin aikuismainen. Ainoa todella mietityttävä, ärsyttävä epäkohta kirjassa oli se, kuinka asianajaja luovutti koko perinnön hänelle, ilman huoltajan määräämistä tai mitään sen kaltaista. Se on kaksitoistavuotiaalle vähän liian vaativa juttu, vaikka kyllä poika näytti selviävän mainiosti. Vaikka ilman kartanon salaisuutta olisi kyllä tainnut tulla tukalat paikat. ;)
Toisin kuin Sunday Telegraph, minä en luonnehtisi tätä mestariteoksiksi, mutta positiiviseksi yllätykseksi kuitenkin.
