[article]392[/article]
Muokattu 16.6.2015 01:43 · Muokkaaja: Dyn
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Tanja Kielinen. Nidottu.
Mustan tikarin veljeskunta -vampyyrisarjan kirjoittajalta: Langenneet enkelit -sarjan ensimmäinen osa!
Jim Heron ei tiedä paljoakaan vapahduksesta – hänen erikoisalaansa on kosto, ja hänelle synti on suhteellinen käsite. Kaikki muuttuu, kun hänestä tulee langennut enkeli ja hänelle annetaan tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Eikä epäonnistuminen tule kyseeseen.
Vin di Pietro on täydellisen omistautunut työlleen – kunnes kohtalo puuttuu peliin kovapuheisen, Harrikalla ajavan pelastajan hahmossa sekä naisen, joka saa Vinin kyseenalaistamaan kohtalonsa, järkensä ja sydämensä. Kun ikiaikainen paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, täytyy hänen ryhtyä yhteistyöhön langenneen enkelin kanssa valloittaakseen rakastettunsa – ja pelastaakseen oman sielunsa.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Keskustelut (2)
J. R. Ward
Musta tuo Langenneet enkelit - sarja paranee kirja kirjalta vaikkei se ehkä siltikään pääse niin lähelle minun sydäntäni kuin Mustan Tikarin Veljeskunta.
Luen tällä hetkellä Rakastaja - vihdoinkin kirjaa kuola poskella. Blayn ja Qhuinnin tarina on vaan niiiiin 
BDB:n seuraava kirjahan on nimeltään The King, jossa siis vissiin pääosissa Wrath. Olin hiukan pettynyt tästä tiedosta koska hahmo ei minua kiinnosta millään muotoa. Sarjassa on nyt kuitenkin kehkeytymässä niin monia hyviä sivujuonia, että olisin niistä halunnut kirjan. Kenties sellaisia tuleekin, mistä sitä tietää?
Olen taas ihan toisella kannalla, Langenneet Enkelit -sarjasta ensimmäinen oli oikeasti ihan piristävää lukea, mutta toinen osa aika pitkälti perusjuonellisesti ekan toistoa. Meni aika pitkälti selailuksi viimeistään puolivälistä kirjaa. Ehkä katson vielä seuraavan kirjan, mutta jos näyttää siltä, että sama setti jatkuu (joka on melko varmaa), jätän kyllä sen sarjan lukemisen siihen.
Mustan Tikarin Veljeskunta -sarjaa olen jaksanut tahkota eteenpäin ihan vain Blayn ja Qhuinnin tarina toivossa. Olen kuullut kyseisestä kirjasta tähän mennessä ihan hyvää, joten odotan sen lukemista. Katsotaan missä vaiheessa se löytää tiensä lähikirjastoon.
Seuraava osa, The King (jonka odotettu julkaisupäivä on ensi vuoden maaliskuun lopulla), tuntuu hiukan ounastelevan oikeasti juonen etenemistä. Ellei sitten Wardilla ole jotain ihmeen pakkoa etsiä lisää skismaa Bethin ja Wrathin välille, joka ei ole tietystikään mitenkään poissuljettua.
Q_BlackSarjassa on nyt kuitenkin kehkeytymässä niin monia hyviä sivujuonia, että olisin niistä halunnut kirjan. Kenties sellaisia tuleekin, mistä sitä tietää?
Ward tunkee joka kirjaan aika paljon asiaa myös sivujuonista, että ehkä osa niistä kehittyy eteenpäin myös The King kirjassa. Ja melko varmasti jokainen sivujuonen sivuhahmokin tulee samaan oman parituskirjansa jossain vaiheessa. Ihme, että vampyyrien hovimestari (jonka nimeä en muista yhtään) ei ole vielä päätynyt kirjaan päähahmoksi, mutta hän ei taida olla tarpeeksi mielenkiintoinen hahmo. Ja ehkä liian vanha (vai muistanko vain väärin)?
Mustan tikarin veljeskunnan faneille on muuten aika nannaa tuo lisäosa, minkä Ward on sarjaan kirjoittanut. Ennen sen lukemista olisin varmaan sanonut olevani skeptinen The Kingin suhteen, mutta Insider's Guidessa oli mukana Zsadistin ja Bellan tarinaa jatkava novelli Father Mine, josta pidin paljon.
"Emelie" post=4007Ellei sitten Wardilla ole jotain ihmeen pakkoa etsiä lisää skismaa Bethin ja Wrathin välille, joka ei ole tietystikään mitenkään poissuljettua.
Juuri tämän takia minun oli mainittava Father Mine. Novelli loi minussa luottamusta siihen, että Ward tietää miten kehittää tarinaa HEA:n eli onnellisen lopun jälkeen. Se sijoittuu aikaan Nallan syntymän jälkeen. Sen tarina on aika sydäntäsärkevä ja sai minut pitämään Zsadistin ja Bellan hahmoista vielä enemmän. Selkeästi myös tuli uusi ulottuvuus heihin hahmoina. Pidin siitä, miten Ward oli novellin kohtaukset toteuttanut ja todellakin odotan tuota seuraavaa Wrath&Beth kirjaa innolla.
"Emelie" post=4007Ihme, että vampyyrien hovimestari (jonka nimeä en muista yhtään) ei ole vielä päätynyt kirjaan päähahmoksi, mutta hän ei taida olla tarpeeksi mielenkiintoinen hahmo. Ja ehkä liian vanha (vai muistanko vain väärin)?
Fritz! En tiedä, hyvä kysymys. Hän on kyllä aika vanha, mutta eihän se nyt välttämättä ole ongelma. Jotenkin en kuitenkaan usko että hän omaa kirjaa saisi, ehkä joku sivujuoni tulee ja ainakin häntä varmasti tullaan näkemään The Kingissä, onhan hän kuitenkin periaatteessa Bethin hovimestari, ja tietty Wrathin myös.
Langenneet Enkelit -sarjaa en ole alkanut (vielä) lukea, kai se on ohjelmassa jossain vaiheessa.
Pitkästä aikaa törmäsin tämän uuden Rakastaja - vihdoinkin -kirjan kanssa siihen ilmiöön, että selkämyksen kultaus irtoaa sormen hipaisusta. Olkaa tarkkana siis omien kappaleidenne kanssa, ettei niissä ole samaa vikaa. No, tein samoin kuin edelliselläkin kerralla kun ilmiöön törmäsin, eli lähetin asiasta palautetta kustantamoon ja saan sieltä hyvitykseksi uuden kappaleen. Jeij, jospa sitä ei posti kolhisi yhtä pahasti kuin tätä edellistä :P
Kirjan sisällöstä sen verran, että tykkäsin kyllä. Suurimmasta osasta Qhuinnin ja Blayn pätkiä näkyi, että Ward on pohtinut niitä suunnilleen koko edeltävän kirjasarjan ajan, joten ne eivät olleet niin hutaistun oloisia kuin mihin on tullut hänen kirjoissaan aiemmin törmättyä. Se hivenen kyrsi, että vähän väliä hypättiin sellaisille areenoille, joilla ei vielä tapahtunut muuta kuin naisten ja naaraiden perään haikailua. Sinänsä kiva että Ward pohjustaa useampaakin tulevaa suhdetta, mutta kun ne kaikki olivat vielä samassa ärsyttävässä "mitään ei tapahdu ja tiedän ettei tässä kirjassa tulekaan tapahtumaan" -vaiheessa.
Muistelin tässä vanhoja sen verran, että tuli mieleen, josko aiemmin kohdatut Murhderiin liittyvät pätkät ovatkin pohjustusta sille, että hänet nähtäisiin enkelisarjassa. Tosin jos veljeskuntasarjakin meinaa venyä aina vaan pidemmäksi niin mikä ettei hänet voisi siihenkin vetää vielä mukaan.
Rakastaja - vihdoinkin (11. osa) tuli vihdoista viimein luettua. Jokseenkin samoilla linjoilla Rinjan kanssa, pidin tästä tarinasta enemmän kuin useammasta aikaisemmasta. Tarinaa oli pohjustettu jo aika monen kirjan ajan, joten oli ihan mukavaa huomata, että itse tarina oli lopulta hyvin etenevä ja mukavaa luettavaa.
Jotkin "hauskat" lausahdukset ja ajatukset aiheuttivat suunnatonta myötähäpeää. En vain pääse eroon siitä ajatuksesta, että ne toimisivat paremmin englanniksi. Suomeksi ne kuulostavat vain niin kauheilta.
Ja sitten se lopun draama, mitä ihmettä?
Muutaman hahmon funktiota olen miettinyt.
Tässäkin kirjassa pohjusteltiin taas aika montaa uutta romanssia. Minua tuo varsinainen jahkailu ei haittaa, enemmän minua ärsyttää Wardin tarve parittaa kaikki tarinoissa esiintyvät hahmot. Ja varsinkin kun aikajänne tuntuu väärältä. Ensin veljeskunnan vampyyrit ovat 200 (?) vuotta yksinäisiä ja takakireitä, kunnes yhtäkkiä parin vuoden sisään he kaikki löytävät oman toisen puoliskon. Se tuntuu vain niin epärealistiselta (mutta ihan niin kuin tarinat itsessään olisivat realistisia...).
Olenkin siis uusi täällä.
Mietin tässä vain, että mitkä mahtaa olla teidän lempi kirjat BDB-sarjasta?
Omani on Herätetty Rakastaja. Zsadist hahmona kiehtoo minua monella tapaa, mutta Bellan tapa olla Zsadistin kanssa häiritsee minua. Bella kuitenkin pääsi erilaisiin johtopäätöksiin Zsadistin menneisyydestä, niin miksi ihmeessä hän ''tyrkyttää'' itseään.. (Älkää ottako pahalla, oma mielipide ja paras kirja minkä olen näistä 10 lukenut tähän mennessä.)
Mutta myös minua häiritsee Wardin halu parittaa kaikki veljeskunnan jäsenet kirjoissa. Ja se että Lassiter on yhä kuvioissa.
Mutta pian on Rakastaja Vihdoinkin postissa ja pääsee taas itkemään ja syventymään kirjallisuuteen. Alkaa jo vanhat kirjat [strike]tympimään[/strike] oppimaan ulkoa, kun ne on lukenut yli 20 kertaa puolessa vuodessa. :D
Uusin BDB oli kyllä loistava! Mielenkiinnolla odotan millainen The King - kirja tulee olemaan kun en kauheasti Wrathista perusta. Tuo kyseinen kirjahan tulee suomeksi vuoden lopulla!
Omiin suosikkeihin lukeutuu Herätetty rakasta koska Zsadist on rakkaus ja hyvänä kakkosena ja kolmosena nämä kaksi uusinta suomennosta eli Thorin ja poikien kirjat koska ne on musta enemmän sitä vanhaa Wardia kuin sitä ennen tulleet.
Ja Ward jatkaa edelleen sarjan kirjoittamista! Seuraava kirja tulee kertomaan Varjoista eli Trezistä ja iAmista. Erikoinen valinta ettenkö sanois, mutta mikäpäs siinä! Itse kyllä haluaisin kovasti Laylan kirjan! Ward on myös sanonut, että haluaisi kirjottaa Nallan näkökulmasta. Sitä odotellessa ;)
Lokakuussa suomeksi tulevan Kuningas - kirjan kansi on julkaistu. On kyllä hieno! Mielenkiinto heräsi tätä kirjaa kohtaan. Mitähän tuleman pitää ;)
Ihana kansi tuossa Kuningas kirjassa! Itse rakastan melkein kaikkia Wardin kirjoja, vaikka totta sekin on että kirjojen taso laski siinä keskivaiheilla. Itse toivoisin, että Marysta kirjoitettaisiin jotain ehkä vauvan kera ja myös Phuryn ja Cormian pojasta, josta on ollu mainintaa.
Musta taas kaksi viimeisintä kirjaa ovat olleet hyviä, mutta esim. John Matthewn ja Paynen kirjat olivat minulle itselleni aika tylsää luettavaa. Katsotaan mitä tämä kirja tuo tullessaan...
Seuraava kirja kokee päivänvalonsa huhtikuussa 2015 nimellä The Shadows. Kansi on julkaistu:
Lempparini BDB:sta on ehdottomasti Lover Awekened, eli Zsadistin tarina, hyvänä kakkosena tulee Lover Reborn, Tohrment. Tylsin tapaus on ollut mielestäni Phury. -Ironista kyllä, taisin lukea jostain Wardin haastattelusta, että juuri Phuryn tarina on hänen oma suosikkinsa :shock:
Olen tykästynyt myöskin Fallen Angels sarjaan, mielestäni on hauskaa, että molempien sarjojen hahmot törmäilevät toisiinsa kaupungin kaduilla satunnaisesti. 
Parhaillaan odottelen, että saisin näppeihini tuon King teoksen, kunhan signet taas ehtii painamaan pokkarinsa siitä. Taitaa vaan taaskin suomennos ehtiä ensin... Olisinpa tiennyt aikanaan, että kustantaja alkaa vitkuttelemaan paperbackiensa kanssa tässä vaiheessa, niin olisin kerännyt sarjan toiselta taholta... 
Itseänikään ei keskimmäiset kirjat kiinnostaneet niin paljoa, kuin muut. Pidin viimeisissä kirjoissa eniten kahdesta vikasta. Paynen kirjasta vähiten. Odottelin aina, että kirjoitettaisiin Vishousin ja janen näkökulmasta, joten Manun ja Paynen tarina jäi vähän sivuun. 
Itse en ole ikinä lukenut tuota Langenneet Enkelit- sarjaa, niin että mitä sanotte. Kannattaako tarttua ekaan osaan? :cheesy:
"TheGinger" post=17977Itse en ole ikinä lukenut tuota Langenneet Enkelit- sarjaa, niin että mitä sanotte. Kannattaako tarttua ekaan osaan? :cheesy:
Jos Wardin tyylistä olet tykännyt, niin miksi vielä epäröit? Ihan samaa tavaraa se on, eli kaikki miehet ovat kaapinkokoisia (ja harrastavat murisemista) eikä kukaan ajattele muuta kuin seksiä. Ehkäisyä tosin käytetään enemmän.
Minä olen uskollisesti lukenut sekä vampyyrikirjat että enkelikirjat, koska ne ovat olleet aika sopivaa aivot narikkaan -viihdettä, mutta viimeisimpien kohdalla on alkanut takuta. Uusinta (enkelikirjaa) luen jo hampaat irvessä. Syynä lienee se, että viime aikoina sukupuolikäsitykseni ovat muuttuneet niin, etteivät Wardin esihistorialliset fantasiat yksinkertaisesti enää mene läpi. Kaikki mieshahmot ovat keskenään samanlaisia ja kaikki naishahmot ovat keskenään samanlaisia (ainakin toimintalogiikaltaan), ja sukupuoliroolit ovat suorastaan kiveenhakattuja. Yngh. Kuningas-kirja kyllä omalla tavallaan kiinnostaa, koska monilla Wardin vampyyrihahmoilla on kuitenkin kiinnostava historia, mutta en tiedä, haluanko romuttaa vanhoja hyviä mielikuvia lisää.
Langenneet enkelit on ainakin musta lukemisen arvoinen pläjäys jos pitää Wardin kirjoitustyylistä. Eihän se nyt yllä mahtavien vampyyrien tasolle, mutta loistavaa viihdettä kuitenkin minusta. Suosittelen 
Olen nyt lueskellut Mustan tikarin veljeskuntaa uusiksi, enimmäkseen siitä syystä, että Iivari sattui hankkimaan meille kirjaston poistoina ison osan sarjasta. 
Pakko myöntää, että sarja kestää uusintalukukertaakin. Onhan se vähän höttä, toistaahan se itseään, mutta jollain tavalla maailma ja henkilöt kiehtovat kuitenkin ihan todella. Kirjoissa kuvattu romantiikka ja seksi ovat toki ylimaallisia ja suorastaan liioiteltuja, mutta hei, sitähän tämän genren kirjallisuus parhaimmillaan onkin.
Multa jäi lukeminen aikanaan Johnin ja Xhexin kirjaan, jota pidin vähän puuduttavana on-off-hinkkaamisena. Seuraava osa, Vapautettu rakastaja, jonka nyt luin siis ensimmäistä kertaa, oli kuitenkin huimasti parempi: päähenkilöt Payne ja Manello ovat kiinnostavampia, ja muutenkin sarjaan ilmestyi kiitettävästi uusia sivuhenkilöitä. Tässä on vielä pari kirjaa toki jäljellä ja syksyllä ilmestyvä uusi osa, joka varmaan tulee myös luettua tämän kokemuksen pohjalta. Tavallaan kiva huomata, että kerran jo 'hylkäämäni' sarja sytyttääkin sitten uudelleen. Sopivan kevyttä lukemistoa rankan työkevään jälkeen, tämä. :cheesy:
Luin Kuninkaan vihdoin ja mua ärsyttää Wardin rönsyilevät sivujuonet. Niin kauan kun keskityttiin lähinnä yhteen pariin niin nää kirjat oli ok, mut kun hypellään useammassa eri parituksessa niin ärsyttää vaan. Xcor ja sen valittu, sekä uusi kuvio Sola ja Assail ja Trezin sotkut - juoni ei pysy kunnolla kasassa enää.
Olen nyt yrittänyt lukea näitä kommentteja, mutten saa oikein selkoa: onko tärkeää lukea kirjasarjan kaikki osat? Kun olis tossa kirjastossa kaikki muut paitsi se kakkonen,nelonen vitonen ja kutonen saatavilla ja niiden eräpäivä on aika myöhään niin en viittis jumittaa koko kirjasarjaa sen vuoksi. Ellei niissä ole jotain koko kirjasarjan kannalta tärkeää?
Muokattu 19.6.2015 11:38
"Mirelle" post=34172Olen nyt yrittänyt lukea näitä kommentteja, mutten saa oikein selkoa: onko tärkeää lukea kirjasarjan kaikki osat?
Sarja on täysin jatkuvajuoninen, joten suosittelisin kyllä lukemaan kaikki osat ja vieläpä sarjan mukaisessa järjestyksessä. Jos välistä jättää kirjoja, aiheuttaa kyllä itselleen aukkoja. Taustajuoni toki kehittyy sen verran hitaasti, että mitään kovin ihmeellistä ei yhden kirjan aikana koskaan tapahdu, pääpaino nyt muutenkin on ihmissuhteissa. Mutta no, seuraava kirja on aina iso spoileri edelliseen, ja mm. uusia henkilöitä ei enää myöhemmissä osissa esitellä.
Ostin Varjot kirjamessuilta samoin kuin sen "opaskirjan", ja molemmat tuli luettua aika pikaiseen - ja itse asiassa sillä seuraamuksella, että aloin lukea (valikoiden aka hypäten kaikki lesserien pätkät) sarjaa alusta. Vaikka Varjoista en ollutkaan niin ihqudaaihastunut kuin monista aiemmista kirjoista, muistin taas, mikä Wardissa koukuttaa: intensiivinen ja "helppo" kerronta, jota on vaivaton lukea ja jossa silti on käänteitä ja potkua. Ja söpöyksiä ja seksiä. Jippiajee.
Sisäpiirin tietoa -kirjan paras anti oli sen aloittava novelli (tai lyhytromaani), sen sijaan muu materiaali meni täytteestä ja sarjan jo näin pitkälle ehdittyä tuntui vähän puuduttavaltakin. Vastaavaa novellikokoelmaa voisi kyllä kuvitella lukevansa, jos sellainen julkaistaisiin sarjan tilanteen nykyhetkestä tai viimeaikaisimmista ajoista: on nimittäin vaikea keksiä, mihin Ward sarjaansa nyt vie, kun kaikki "pääporukasta" on enemmän tai vähemmän naitettu pois. Yksi osa pääsarjaan ainakin on vielä tulossa englanniksi ensi keväänä, mutta sen takakansi ei lupaa uutta pariskuntaa kuvoihin, vaan palataan kakkoskirjan Rhageen ja Maryyn. Toivottavasti hirveästi eipäsjuupas-vääntämistä ei ole tulossa, ei nimittäin millään jaksaisi.
Samoin keväällä tulee suomeksi (jo englanniksi julkaistu) Wardin uusi veto ja ehkä jonkinlainen ratkaisu "paritettavat vampyyrit loppuvat kesken" -pulmaan: uusi sarja! Mahtavaa! Vai sittenkin katastrofi! Tämän saamme nähdä.
^ Ooo, melkoisia uutisia! Tuo vanhojen parien vatvominen kuulostaa vähän riskialttiilta suunnalta, koska niitä kaikkia on vetkutettu sarjan mittaan jo moneen kertaan ja iät ja ajat, mutta tuo seuraava vampyyrisarja vaikuttaa lupaavammalta. Tästä Varjot-kirjastahan saattoi jo päätellä, että uutena areenalle tuotu Paradise saadaan jossain vaiheessa kyllä käsittelyyn, mutta en olisi uskonut että sillä aloitetaan ihan virallisesti uusi sarja. Viittaakohan "Mustan tikarin perilliset" siihen, että jo piankin päästään seuraamaan vanhojen parien lapsia?
Näistä vanhoista kuvioista on muuten varsinaisesti käsittelemättä Layla. Hänenkin juttuaan on väännetty ja käännetty jo monen kirjan ajan ja olisin ehdottomasti toivonut, että se saadaan jo pääkuvioksi seuraavaan kirjaan. Näköjään ei vieläkään, joten Wardin on paree panna sen kanssa parastaan, jotta sitä jaksaa sivujuonena seurata. Aika monta yllätystähän siihen liittyen ilmeni jo Varjot-kirjassa, joten melkoiselle turbovaihteelle joudutaan menemään, jotta yhtä jänniä käänteitä riittäisi jatkossa.
EDIT: Vanhojen parien vatvomisesta vielä: tykkäsin toisaalta siitä, kuinka Wrathia käsiteltiin Kuningas-kirjassa, joten tuo "The Beast" -otsikko Rhagen kirjassa voi tietää ihan jänniäkin juttuja. On vain toivottava, että Wardilla on oikeasti uusia ideoita, jolloin vanhoihin hahmoihin on erittäin kivakin palata, eikä hän jumitu Rhagen ja Maryn suhteen jauhamaan täysin samaa vanhaa.
RinjaOn vain toivottava, että Wardilla on oikeasti uusia ideoita, jolloin vanhoihin hahmoihin on erittäin kivakin palata, eikä hän jumitu Rhagen ja Maryn suhteen jauhamaan täysin samaa vanhaa.
Joo, toivon samaa. Tosin Kuningas liittyi oleellisesti Wrathin valtaistuinpolitikointiin, enkä keksi ihan heti Rhagelle mitään samanlaista henkilökohtaista koitosta. Tai ehkä petoa vastaan, mutta petohan oli nyt kesytetty? Spoileri Sisäpiirin tietoa -kirjaan:
Vanhoista kuvioista:
Lisäksi John Matthew ja Blay ovat vielä veljeskunnan ulkopuolella, pitäähän heidän päästä osoittamaan pätevyytensä ja sitä rataa... Eikä John Matthew:n Darius-kytköksen laatua ole sitäkään saatu esille, vaikka asian esiin tulosta on vihjailtu yhdessä jos toisessa välissä.
RinjaViittaakohan "Mustan tikarin perilliset" siihen, että jo piankin päästään seuraamaan vanhojen parien lapsia?
Toivottavasti ei. Tähänkin asti on saatu kulutettua mitä, kolmeko vuotta vasta? Jotain sellaista. En tämän tahdin jälkeen haluaisi edes lisäsarjassa nähdä mitään 25 vuoden aikahyppäystä, jotta nykyparien vielä syntymättömät pennut saadaan muutosikään. 25 vuotta, joiden aikana tapettiin muutama lesser ja mitään erityisempää ei tapahtunut?
Se pitkänovelli oli ihan kelpo tavaraa, taisin lukea sen aikojan sitten englanniksi.
Olen pohtinut tämän Varjot-kirjan lukemista, mutta jotenkin tuntuu, että minä olen ehkä saanut tarpeeksi Wardin kirjoista. Mutta sitten taas toisaalta, minun suosikkiparini on Rhage ja Mary, joten tavallaan haluaisin lukea heistä vielä lisää. Joten minun kai sitten olisi syytä (?) lukea myös tämä Varjot-kirjat, vaikka hahmot eivät nappaa yhtään. En todennäköisesti kestä sitä, että jätän sarjasta jonkin kirjan väliin. Mutta Wardin kirjat ovat helppoja lukea, varsinkin jos vaan lehteilee ne seksikohdat, jolloin varsinaista tarinaa jää aika vähän. :p En tiedä, minun mielestäni erotiikkakohtauksissa ei ole mitään eroottista tai kuumaa tai edes säväyttävää, ne on vaan tasaista vehtaamista, Tietysti, jos jaksaisi välittää hahmoista, niin ehkä ne kohtaukset olisivat mielenkiintoisempia. Ehkä löydän kiinnostukseni näihin sitten Rhagen ja Maryn tulevan kirjan parissa.
Haluaisin lukea Wardilta jotain ihan uutta, joka ei olisi efektiivisesti tehty samalla idealla kuin BDB-sarjan kirjat...
EmelieOlen pohtinut tämän Varjot-kirjan lukemista, mutta jotenkin tuntuu, että minä olen ehkä saanut tarpeeksi Wardin kirjoista. Mutta sitten taas toisaalta, minun suosikkiparini on Rhage ja Mary, joten tavallaan haluaisin lukea heistä vielä lisää.
Varjoissa ei ole kyllä muiden hahmojen kannalta oikein hirveästi sellaista, mikä pitäisi ihan välttämättä tietää... Pitkästä aikaa kirja keskittyi oikeasti pääpariin (tai no, veljeksiin ja näiden asioihin) joten jos varjot eivät kiinnosta, kirjan voinee vain skipata.