Halu
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Tanja Kielinen. Nidottu.
Mustan tikarin veljeskunta -vampyyrisarjan kirjoittajalta: Langenneet enkelit -sarjan ensimmäinen osa!
Jim Heron ei tiedä paljoakaan vapahduksesta – hänen erikoisalaansa on kosto, ja hänelle synti on suhteellinen käsite. Kaikki muuttuu, kun hänestä tulee langennut enkeli ja hänelle annetaan tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Eikä epäonnistuminen tule kyseeseen.
Vin di Pietro on täydellisen omistautunut työlleen – kunnes kohtalo puuttuu peliin kovapuheisen, Harrikalla ajavan pelastajan hahmossa sekä naisen, joka saa Vinin kyseenalaistamaan kohtalonsa, järkensä ja sydämensä. Kun ikiaikainen paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, täytyy hänen ryhtyä yhteistyöhön langenneen enkelin kanssa valloittaakseen rakastettunsa – ja pelastaakseen oman sielunsa.
J. R. Ward
Jessica Bird (s. 1969) on yhdysvaltalainen romantiikan kirjoittaja, joka on ollut useasti New York Timesin ja USA Todayn menestyskirjalistojen kärjessä. Nimellä J. R. Ward hän kirjoittaa paranormaalia romantiikkaa.
Ward asuu Kentuckyn osavaltiossa aviomiehensä kanssa. Hän on oikeustieteen maisteri ja työskennellyt muun muassa suuren yliopistollisen sairaalan henkilöstöpäällikkönä.
Kirja-arvioita
Nopealukuinen kirja, jossa on enkeli kenttätöissä. Hahmot olivat kiinnostavia, mutta aihepiiri ei oikein innostanut minua. Kirja tuntui turhan pitkältä sen sisältöön nähden.
J.R. Ward on yksi lempikirjailioistani, ja petyin hieman tähän kirjaan. Rakastan Mustan tikarin veljeskunta sarjaa yli kaiken, ja kaikki se jännitys, huumori ja ironia jäi pois. Kirja ei sytyttänyt. Luen silti jatkot, koska toivon, että toiset kirjat yltäisivät paremmalle tasolle
Kirja tarttui mukaani kirjastosta kun hakemani mustan tikarin veljeskunnan kirja oli lainassa. Jouduin lukemalla lukemaan kirjan, ei tempaissut mukaansa kuten sisarussarjan kirjat. Kyllä tän nyt luki, mutta ei tullut pakottavaa tarvetta lukea jatko-osia.
Wardin kirjat on helppolukuista höttöä, jota on vaikea laskea käsistään. Tämä onnistui jopa hieman yllättämään muutaman kerran.
Kun päättää lukea taas yhden Wardin kirjoista, tietää kyllä mitä saa. Ensinnäkin langenneet enkelit sarja sijoittuu samaan miljööseen kun sen sisarsarja ja samalla se onnistuu olemaan myös lähempänä realismia kuin mustan tikarin veljeskunta. Myös aina yhtä ilahduttavaa on se, että monta Wardin kirjaa englanniksi lukeneena, onnistuu suomennoksetkin säilyttämään sen alkuperäisen härskin kielenkäytön, jota Ward viljelee. Toisaalta kun Wardin kirjoja on lukenut yli viisi kappaletta niin tietää aina perusjuonen ja pakollisia seksikohtauksia on aina yli kolme. Kyseisessä kirjassa oli kuitenkin paljon hyvää, nimittäin Jim Heron. On ilo lukea muistakin kuin äidin kullanmuruista, vaikka Wardin kirjoissa ulkonäkö pysyykin melko muuttumattomana tekijänä.. Aloin myös lopulta lämpenemään Vinille kun saatiin ensin muutama särö imagoon. Davina ja Marie-Terese puolestaan jäivät mielestäni keskinkertaiseksi hahmoiksi, enkä juurikaan välittänyt kummastakaan. Etenkin Davinan suhteen toivon parannusta tai kirjasarjan kahlaamisesta tulee tuskien taival. Heronin avulla kuitenkin jaksaa pitkälle. Kirja oli myös suhteessa melko pitkä siihen nähden, että suurin häppeninki taisi tapahtua viimeisten sadan sivun aikana ja alku oli toisaalta hieman hitaasti käyntiin lähtevä. Kirja ei ollut paras lukemani muttei myöskään huonoin ja sarjan aloitusosaksi se kuitenkin oli melko onnistunut teos. Seuraavan osan kimppuun siis.
Rehellisesti puhuen, en odottanut tältäkään sarjalta suuria, muttamutta... Yllätyin kyllä iloisesti, sillä ihastuin lähes heti sarjan päähenkilöön, (vaikka Wardilla on jokin omituinen himo tehdä päähenkilö miehistä ladonovia, joilla on suurtakin suurempi mulkku.) En tiedä olenko tosiaankin ainoa, joka ei [tähän valinnainen kirosana] välitä pelastettavan parin henkilökemiasta, saatika sitten seksistä, joka väistämättä heidän välillään tapahtuu? Sillä Heron, demoni Devina, ja muut henkilöt jotka jäävät pelkästään sivuhahmoiksi, ovat paaljon mielenkiintoisempia. Ja jo ilmestyneissä jatko-osissa Devinasta paljastuu sangen mielenkiintoisia puolia... Mutta joka tapauksessa kirja on luettava, ja mitä luultavammin luen sarjaa jatkossakin. - BT
Minusta kirja oli mielenkintoine ja hauska, vaikka lopputulos olikin ennalta arvattavissa. Pidin myös siitä että se oli kirjoitettu samaan paikkan kuin Mustan tikarin veljeskunna kirjat ja täsät löytyikin plajon yhteisia asioita sen kanssa.
Yllätyin, kun huomasin, että kyseessä on sama paikka, kun Mustan Tikarin Veljeskunta-sarjassa.Ei ollut yhtä hyvä kirja kuin edellä mainittuun sarjaan kuuluvat kirjat.Aijon lukea kyllä seuraavankin sarjaan kuuluvan kirjan ja suosittelen kyllä lukemaan, jos tykkää Wardin kirjoista, koska samanlaisuutta kyllä oli.
Napattuani kirjan hyllystä, en tiennyt lainkaan mitä odottaa. Loppujen lopuksi olin melko yllättynyt siitä, miten kirja on kirjoitettu. Mielenkiinto pysyi hyvin yllä koko kirjan ajan, eikä tullut kovinkaan montaa kertaa oloa, että haluaisi lopettaa lukemisen. Kirjan luettuani, voin sanoa varmasti että haluan lukea myös jatko-osat sitten kun ne ilmestyvät. Ja mitä luultavimmin luen kirjailijan muitakin kirjoja, sen verran mielenkiintoinen j koukuttava kerrontatapa on kyseessä.
Upea kirja, mutta wardin 'MUSTAN TIKARIN VELJESKUNTA' oli paljon parempi. Tässä tietenkin käsitellään eri aihetta, mutta olisin kaivannut enemmän jännitystä
Yllätti, että tämä sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Black Daggerit ja muutama tuttu hahmokin pyörähtää kuvioissa ohimennen, mikä oli aika huvittavaa. Tämä kirja oli täysin erilainen kuin Wardin vampyyrisarja, mutta huomattavissa oli tuttu kirjoitustyyli. Tämä kirja koukutti minut yhtä tehokkaasti kuin muutkin Wardin kirjat. Se sisälsi huumoria, mysteerejä, yliluonnollisuutta ja sitä Wardin tuttua räiskyvää romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, ei kuitenkaan mässäilyyn asti. Hahmot olivat mielestäni realistisia ja jotkut jopa samaistuttavia. Vaikka kirja oli melkoisen pitkä, ei se jäänyt junnaamaan turhia vaan tarinassa päästiin sulavasti ja mielenkiintoisesti eteenpäin. Innolla jään odottamaan Jimin seuraavaa haastetta.