Sydämen synnit
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Eeva Koskimies. Nidottu.
Maanalainen maailma on tarkoin jaettu erilaisiin valtakuntiin. Kunkin valtakunnan hallitsijalla on oma tehtävänsä, taitonsa ja omat palvelijansa. Yksi heistä on Sutekh. Hänen poikiensa on määrä ryöstää hänelle likaisia sieluja. Tällaisella matkalla yksi pojista - Dagan Krayl - näkee rotansyömään varastorakennukseen sidotun tytön – Roxy Tamen - jolla on selvä taistelijan sielu. Dagan jättää tytön rauhaan ja pelastaa tämän likaisten sielujen kynsistä.
Pelastuttuaan Roxy säntää juuri sinne, mistä Dagan oli häntä varoittanut: hän liittyy Asetin tyttäriin ja ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana, hän tuntee kuuluvansa johonkin, melkein kuin hänellä olisi perhe. Asetin tyttäret ovat Sutekhin vihollisia, mutta jostain oudosta syystä Roxy ei saa Dagania mielestään.
Yksitoista vuotta kuluu ja he näkevät unia toisistaan. Maanalaisten valtakuntien politiikka kuohuu, Roxyllä on tärkeä operaatio, Daganin veli katoaa… Dagan ja Roxy kohtaavat jälleen, eivätkä he pysty tuntemaan vihollisuutta välillään, päinvastoin, hämmentyneinä he eivät voi pysäyttää intohimoa, jolla on yliluonnolliset voimat myös heidän sydämissään.
"Eve Silverin kirjoissa on taikaa!" – USA Todayn bestsellerkirjailija Cheyenne McCray
Kirja-arvioita
Aloitin tämän kirjan lukemisen odotellessani erään toisen teoksen julkaisua. Sydämen synnit oli tarkoitus olla kevyttä välilikemista, joten yllätyin positiivisesti juonesta ja hahmoista. Tarinan sijoittuminen osittain maan alaiseen maailmaan oli uudenlaista ja mielenkiintoista luettavaa. Kirja oli mieleenpainuva, mutta joidenkin hahmojen väliset suhteet ja tapahtumat jäivät minulta osittain hämärän peittoon. Aion ehdottomasti lukea myös seuraavan osan, sillä pidin erityisesti siitä, kuinka yliluonnollinen kiedottiin taitavasti ihmismaailmaailmaan.
Kohta näitä pokkareita ei voi sanoa enää Harlequineiksi, koska minusta tässä kirjassa oleva jännittävä juoni jätti kaiken romanttisuuden alleen ja siksi petyin suuresti tähän kirjaan. Pippurinen Roxy ja kylmäkiskoinen Dagan olisivat olleet herkullinen pari lukea, mutta eipä heidän tarinastaan paljon saanut irti. Jos unohdetaan tämä pikkuseikka niin kirjahan oli ihan mukaansa tempaava, täynnä erilaisia hahmoja, juonittelua ja kivasti myös veren roiskutusta ja irtonaisia ruumiinosia. Mihin kastiin tämän sitten voi kohta luokitella? Noh, jään odottamaan jatko-osaa.